Kuuden metrin kokoinen pienasteroidi 2008 TC₃ pudotti meteoriitteja Sudanin Nubian autiomaahan 7 × 30 kilometrin alueelle lokakuussa 2008. Pienasteroidi havaittiin noin vuorokautta ennen törmäystä. Siksi sen muoto ja rata tunnettiin poikkeuksellisen hyvin meteoriittien lähdekappaleeksi.

Uusi tutkimus pureutuu nyt siihen, miten ilmakehään osuva avaruuden kappale käyttäytyy, ja mitkä osat siitä selviävät yleensä maanpinnalle.

"Suurin osa meteoriiteista on peräisin kivistä, joiden koko on viinirypäleen ja pienen auton välissä", selittää tutkimusta johtanut Peter Jenniskens.

"Niin suuret kivet eivät pyöri tarpeeksi nopeasti, jotta kuumuus leviäisi lyhytkestoisessa meteori-vaiheessa. Nyt meillä on todisteita siitä, että sellaisen kiven takaosa selviää maanpinnalle", hän jatkaa.

Mallinnuksessa verrattiin 2008 TC₃ -pienasteroidin muotoa hydrodynaamisessa simulaatiossa sekä löydettyjen meteoriittien sijainteja ja kokoja.

Arvion mukaan ensimmäiset ilmakehään törmänneestä asteroidista irronneet meteoriitit ovat peräisin kappaleen sivuilta. Kappaleen etulaita otti vastaan suurimman lämpökuorman ja lopulta kappaleen hajotessa suurin osa maanpinnalle säilyneistä palasista oli peräisin sen takaosasta ja alareunalta.

Suurimmat meteoriitit olivat myös levittäytyneet leveämmälle kaistaleelle kuin aiemmin irronneet, mikä Jenniskensin mukaan viittaa niiden irronneen kappaleen rakenteen lopullisessa romahtamisessa.

Aiheesta lisää SETI Institute (englanniksi)