Jo 1930-luvulla esitettiin hypoteesi, että vihreän värin antaisi kaksiatominen hiilimolekyyli C₂, joka vähenisi auringonvalon vaikutuksesta. Tätä ei kuitenkaan pystytty vahvistamaan.

"Olemme nyt todistaneet mekanismin, jossa hiilimolekyyli hajoaa auringonvalossa", selittää Timothy Schmidt UNSW-yliopistosta.

Kokeessa kammioon laitettiin tetrakloorieteeniä C₂Cl₄ ja siitä irrotettiin klooriatomit voimakkaalla ultraviolettilaserilla. Irrotetut hiilimolekyylit puolestaan ohjattiin tyhjiökammioon, jossa niitä hajotettiin ultraviolettilasereilla edelleen hiiliatomeiksi.

"Tämä selittää, miksi ytimen ympärillä olevan komapilven vihreä osa kutistuu, kun komeetta tulee lähemmäksi Aurinkoa, ja myös miksi komeetan pyrstössä ei ole vihreää", hän jatkaa.

Komeettaytimen pinta lämpenee, kun se tulee aurinkokunnan sisäosiin. Siitä purkautuu monenlaisia kaasuja, jotka pysyvät aluksi ytimen ympärillä ennen kuin aurinkotuuli ja Auringon valopaine puhaltavat ne pyrstöksi. C₂-molekyylit ehtivät hajota ennen pyrstöön ehtimistään.

Aurinkokunnasta tunnetaan nykyään noin 3 700 komeettaa. Aurinkoa kiertää kuitenkin todennäköisesti miljardeja jäisiä kappaleita. Ratojen toisinaan muuttuessa osa niistä ajautuu käymään aurinkokunnan sisäosissa "tuoreina" komeettoina.

Aiheesta lisää University of New South Wales (englanniksi)