"Mikä on täysin ainutlaatuista tässä kappaleessa on se, että se on säilynyt lähes täysin ehjänä aurinkokunnan varhaisimmista ajoista", kertoo Britney E. Schmidt Kalifornian yliopistosta. Tulkinta Pallaksesta näihin päiviin asti säilyneenä protoplaneettana avaa ikkunan oman aurinkokuntamme planeettojen menneisyyteen. "Oli todella jännittävää saada uusi perspektiivi mielenkiintoiseen kohteeseen, jota ei ennen oltu havaittu Hubblella suurella tarkkuudella."

"Halusimme oppia Pallaksesta, minkä muotoinen se on, millainen sen pinta on, onko sillä isoja törmäyskraattereita ja onko sillä omalaatuista topografiaa", Schmidt toteaa. Hubblen kuvat paljastivat Pallaksen pinnalla olevan sekä tummia että vaaleita alueita, mikä kertoo sen käyneen läpi samanlaisia sisäisiä muutoksia kuin planeetatkin.

Pallakselta löytyi noin 240 kilometrin läpimittainen kuoppa, joka on luultavasti muinainen törmäyskraatteri. Itse Pallas on halkaisijaltaan 531 kilometriä, mikä tekee siitä toiseksi suurimman asteroidivyöhykkeen kappaleista. Siinä on arviolta 7 prosenttia koko asteroidivyön massasta. Pallas kiertää Aurinkoa 2,1–3,4-kertaisella etäisyydellä Maahan nähden.

Lue lisää UCLAn sivuilta (englanniksi)