"Ennen tätä tutkimusta tiedettiin todella vähän meteoriiteista, jotka tulivat maapallolle geologisesti pitkällä aikaskaalalla", kuvailee Birger Schmitz Lundin yliopistosta. "Tyypillinen näkökulma on, että aurinkokunta on ollut hyvin stabiili viimeisten 500 miljoonan vuoden ajan. Oli siis melko yllättävää, että 467 miljoonaa vuotta sitten meteoriittivuo oli niin erilainen nykyiseen verrattuna."

Tulos perustuu analyysiin aineksesta, jonka ovat jättäneet jälkeensä muinaiselle merenpohjalle kertyneet alle kahden millimetrin kokoiset mikrometeoriitit. Niitä on kaivettu esiin Venäjältä Lynna-joen laaksosta, joka oli muinoin merenpohjaa.

Ennen asteroiditörmäystä peräti 34 prosenttia Maahan pudonneista meteoriiteista kuului primitiivisinä akondriitteina tunnettuun meteoriittityyppiin. Nykyään vain 0,45 prosenttia planeetallemme päätyvistä kappaleista kuuluu niihin.

Muinaisista näytteistä löytyi merkkejä myös Vesta-asteroidista irronneista kappaleista. Niitä lähti matkaan runsaasti Vestan Rheasilvia-kraatterin synnyttäneessä törmäyksessä yli miljardi vuotta sitten.

Tutkijat vertaavat eri aikoina pudonneiden meteoriittien analyysia vuorenrinteen maanvyöryjen tutkimukseen. Nykyään nähdään vain tuoreimpien vyöryjen tuomat kerrostumat. Syvemmälle kaivettaessa voidaan löytää eri paikoista lähteneiden vyöryjen ainetta, joka on erilaista.

Aiheesta lisää Field Museum (englanniksi)