Mallinnuksen mukaan eksoottisen jään lämpeneminen olisi voinut vapauttaa riittävästi kaasua purkauksen synnyttämiseksi. Kansainvälisen, William T. Reachin vetämän tutkimusryhmän tulokset perustuvat muun muassa Spitzer-avaruusteleskoopin havaintoihin.

Maapallolla vesimolekyylit asettuvat jäätyessään normaalisti tiettyyn kidemuotoon. Aurinkokunnan ulkorajoilla, jossa komeetat ovat syntyneet, vesi on kuitenkin voinut muodostaa niin sanottua kidemuodotonta eli amorfista jäätä.

Kun kidemuodoton jää esimerkiksi Auringon vaikutuksesta lämpiää -133 celsiusasteeseen, se muuttuu tavalliseksi jääksi. Samalla sen sisälle mahdollisesti loukkuun jäänyt kaasu vapautuu. Muutos synnyttää myös lämpöä, mikä saattaa aiheuttaa ketjureaktion. Kun kaasu pyrstötähden sisuksissa on kerännyt riittävästi painetta, lopputulos voi olla valtava räjähdys.

Kaasuräjähdystä epäiltiin jo pian Holmesin spektaakkelimaisen kirkastumisen jälkeen yhdeksi mahdolliseksi selitykseksi tapahtuneelle. Kyseessä oli kuitenkin paljon suurempi komeetan purkaus kuin mitä koskaan aiemmin oli havaittu, ja siksi ilmiölle keksittiin useita vaihtoehtoisia selityksiä.

Lokakuun 23. päivänä vuonna 2007 tapahtuneen räjähdyksen seurauksena pyrstötähti Holmes kirkastui jopa 600 000-kertaisesti. Samalla se syttyi Suomenkin yötaivaalla paljain silmin näkyväksi kohteeksi.

Pyrstötähti Holmesin jäinen ydin on halkaisijaltaan vain noin 3,4 kilometriä, mutta purkauksen tuloksena kaasumainen koma sen ympärillä levisi yli miljoonan kilometrin läpimittaan.

Komeetta 17P/Holmesista julkaistu tutkimus (englanniksi)