“Halusimme nähdä, miten nopeasti revontulet muuttuvat. Odotimme niiden kirkastuvan ja hiipuvan vähitellen, esimerkiksi varttitunnin kuluessa. Sen sijaan havaitsimme niiden poreilevan ja poksahtelevan valoshowssaan muuttuen toisinaan vain sekunneissa”, selostaa Jonathan Nichols Leicesterin yliopistosta.

Tutkimus aiheesta ilmestyi eilen Nature Communications -julkaisussa.

Jupiterin kaasukehään törmäävillä hiukkasilla on Auringon lisäksi toinenkin alkuperä, sisimpänä planeetan suurista kuista kiertävä Io. Tulivuorikuun purkaukset syytävät ainetta avaruuteen asti ja osa siitä virtaa magneettikentän ohjaamana planeetalle.

Webbin infrapunahavaintojen lisäksi samanaikaisesti havaintoja tehtiin myös Hubble-avaruusteleskoopilla ultraviolettialueella.

Osa Webbin havaitsemista suurimmista kirkastumista ei näkynyt Hubblella. Toisaalta tutkijat yllätti, että usein aktiivisuutta esiintyi samanaikaisesti molemmilla aallonpituusalueilla. Se viittaa suuri- ja pienienergisten hiukkasten törmänneen samanaikaisesti Jupiterin kaasukehään.

Tulevaisuudessa tavoitteena on kerätä samanaikaisia havaintoja myös Jupiterin kiertoradalla olevalta Juno-luotaimelta, joka on kokonaan Jupiterin sisustan ja sen magneettikentän tutkimukseen omistettu luotain.

Aiheesta lisää Webb Space Telescope (englanniksi)