Kotiplaneettamme uskotaan rakentuneen, kun pölyhiukkaset kiinnittyivät toisiinsa muodostaen kiviä ja yhä suurempia kappaleita. Nykykäsityksen ongelmana on, että aurinkokunnan sisimmät planeetat koostuvat pääasiassa kivestä ja raudasta. Nämä aineet eivät kovinkaan auliisti kiinnity toisiinsa avaruudessa.

"Olen ollut erittäin huolissani tästä maankaltaisten planeettojen syntyongelmasta", toteaa Alexander Hubbard Amerikan luonnontieteellisestä museosta New Yorkista.

Hubbardin mukaan ratkaisu voi olla oletettua korkeampi lämpötila. Eräiden nuorten tähtien on havaittu kokeneen pitkään kestäneen kirkastumisjakson. Sen aikana tähden kirkkaus on voinut nousta jopa satakertaiseksi.

Jos näin on joskus käynyt myös Auringolle, tapahtuma on voinut osittain sulattaa pölyhiukkaset tehden niistä tahmeampia. Näin pölyhiukkaset ovat takertuneet toisiinsa ja kasvaneet riittävän suuriksi kappaleiksi, jotta Maa pääsi syntymään nykyiselle kiertoradalleen.

Jos kirkastumista ei olisi tapahtunut, kaikki kiviset planeetat olisivat ehkä muodostuneet paljon lähempänä Aurinkoa eikä elämää olisi voinut syntyä. Hubbard arveleekin, että juuri kirkastumisvaiheen puuttumisen takia monet muut kiviplaneettajärjestelmät ovat paljon omaamme tiiviimpiä.

Jos teoria osuu oikeaan, se selittää myös, miksi Marsilla on massaa vain kymmenesosa Maasta. Punainen planeetta sijaisee niin paljon kauempana Auringosta, ettei lämpötila noussut riittävän korkealle tarpeeksi pitkäksi aikaa.http://iopscience.iop.org/article/10.3847/2041-8213/aa6dae

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)