Neptunuksen radan ulkopuolelta havaittujen aurinkokunnan kappaleiden kokonaismassa on odottamattoman pieni. Lisäksi niiden radat ovat kallellaan ja epäkeskisiä. Näyttää kuin jonkin olisi muotoillut aurinkokuntaa sen varhaisvaiheissa.

Uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin, voisiko tähden lähiohitus selitää erikoispiirteitä.

"Ryhmämme on vuosikausia selvittänyt, mitä lähiohitukset voivat tehdä muille planeettajärjestelmille pohtimatta koskaan, että saatamme itse elää juuri sellaisessa systeemissä", sanoo Susanne Pfalzner Max Planck -instituutista.

Pfalznerin tiimi teki tuhansia simulaatioita, joissa tähti kulki nuoren aurinkokunnan ainekiekon ohi muuttaen sen rakennetta. Paras vastaavuus nykytilanteen kanssa saatiin, kun 0,5–1 Auringon massainen tähti meni Auringon ohi noin kolme kertaa Neptunuksen etäisyydeltä.

Malli selitti aurinkokunnan ulko-osien pienen kokonaismassan ja kappaleiden ratapiirteet. Lisäksi se selitti muita erikoisuuksia, kuten Neptunuksen ja Uranuksen massasuhteen sekä ulomman Kuiperin asteroidivyöhykkeen koostumisen kahdesta populaatiosta.

Ohikulun todennäköisyyden tutkijat arvioivat aurinkokunnan ensimmäisen miljardin vuoden aikana olleen 20–30 prosentin luokkaa. Tuolloin Auringon lähellä oli useita samasta samasta ainepilvestä syntyneitä tähtiä.     

"Tämän mallin kauneus on sen yksinkertaisuudessa", sanoo Pfalzner. "Sitä tulisi pitää yhtenä mahdollisuutena ulomman aurinkokunnan muotoutumisessa."

Aiheesta lisää Max Planck Society (englanniksi)