"Karkaaminen kaasukehän kautta ei pysty kokonaan selittämään dataa, joka meillä on Marsin muinaisen veden määrästä", sanoo tutkimusta johtanut Eva Scheller.

Tutkimus julkaistiin tänään arvostetussa Science-lehdessä. Siinä analysoidaan Marsin vedessä olevan deuteriumin ja vedyn suhteellisten määrien kehitystä pitkällä aikavälillä.

Kevyempi vety karkaa planeetan kaasukehän kautta paljon helpommin kuin raskaampi deuterium. Siksi niiden suhde muuttuu pitkien aikojen saatossa. Marsin muinaisen veden deuterium-pitoisuudesta on saatu tietoa planeetalta peräisin olevista meteoriiteista.

Scheller kollegoineen uskoo, että vesi sitoutui Marsissa mineraaleihin, jotka vähitellen hautautuvat syvemmälle sen kuorikerrokseen.

Maapallolla laattatektoniikka kuljettaa kuoren ainetta ja sulattaa sitä, jolloin vettä vapautuu ja sitä siirtyy jälleen ilmakehään. Marsissa hautautuneisiin mineraaleihin jäänyt vesi on menetetty pinnan läheisyydestä pysyvästi.

Marsin muinaisen veden määrä ja kohtalo ovat yksi planeetan suurimmista avoimista kysymyksistä. Viime vuosina ovat vallalla olleet hypoteesit, joiden mukaan ylivoimaisesti suurin osa vedestä karkasi avaruuteen.

Veden määrään liittyy paljon epätarkkuutta. Tässäkin tutkimuksessa veden määrän arvellaan olevan jossain 100 ja 1 500 metrin välillä muutettuna koko planeetan peittäväksi kerrokseksi.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)