"Saturnuksen kuiden osalta emme tunne kraattereiden syntytahtia", Smuel W. Bell PSI:stä toteaa.

Suurin osa maapallon Kuun ja Marsin pinnan ikäarvioista perustuu siihen, miten paljon törmäyskraattereita niiden pinnalta löytyy. Tätä tulosta on verrattu arvioon törmäysten tiheydestä. 

Aiemmat Saturnuksen järjestelmän kraatterilaskut perustuivat oletukseen, että lähes kaikki kuiden törmäysjäljet olivat peräisin Aurinkoa kiertävistä kappaleista.

Bell ehdottaa, että suurin osan törmääjistä on kiertänyt alkujaan Saturnusta. Tämä selittäisi, miksi Mimasin, Tethyksen, Dionen, Rhean ja Japetuksen vanhimmat pinnat vaikuttavat suunnilleen yhtä kraatteroituneilta.

Tulkinnasta seuraisi, että olennainen määrä törmäyksiä on voinut tapahtua hiljattain eli aurinkokunnan iän mittakaavassa tarkastellen viime aikoina.  

Tämä selittäisi myös, miksi neljän miljardin vuoden ikäiseksi arvioidun Titanin pinnalla näkyy silti merkkejä tuoreistakin muutoksista.

Bellin mallin mukaiset törmäyksiä aiheuttaneet kappaleet ovat Saturnuksen etäisyydellä liian pieniä, että niitä pystyttäisiin havaitsemaan nykyteknologialla. 

"Uudessa kronologiassa voimme paljon paremmin arvioida, mitä emme tiedä kuiden ja niiden pinnanmuotojen ikiin liittyen", Bell sanoo. "Saturnuksen laajan mittakaava historia kätkee vielä paljon arvoituksia."

Aiheesta lisää Planetary Science Institute (englanniksi)