Vallitsevan teorian mukaan Merkuriuksen suhteellisesti suuri rautainen ydin on seurausta siitä, että nuoressa aurinkokunnassa tapahtuneet törmäykset räjäyttivät merkittävän osan ympäröivästä vaipasta pois.

Nyt Marylandin yliopiston William McDonough ja Tohokun yliopiston Takashi Yoshizaki ovat julkaisseet vaihtoehtoisen selityksen. Siinä ytimen muodostumisesta vastaa Auringon magneettikenttä.

Kaksikon malli osoittaa, että nuorta Aurinkoa ympäröivässä ainekiekossa rautamuruset vaelsivat sisäänpäin Auringon magneettikentän vetämänä. Kun planeetat alkoivat muodostua ainekiekosta, Aurinkoa lähemmät planeetat sisällyttivät itseensä enemmän rautaa kuin kauemmat.

Malli selittää Merkuriuksen lisäksi kolmen muun sisäplaneetan rautaytimet. Venuksen ja Maan ytimet ovat noin kolmasosa niiden massasta, Marsin neljäsosa. Auringon magneettikentän määräämä metallipitoisuuden muutos vastaa täydellisesti näitä lukemia.

Tutkimus koskettaa myös eksoplaneettoja, joiden koostumusta arvioidaan tähden spektrin avulla. Jos kuitenkin magneettikentällä on merkitystä, tutkimukset muuttuvat mutkikkaammiksi. Tällä hetkellä ei ole olemassa menetelmää tähden magneettikentän määrittämiseen.

Aiheesta lisää Marylandin yliopisto (englanniksi)