Kylmätaskut onnistuttiin tunnistamaan analysoimalla Kuuta kiertäneen Lunar Reconnaissance Orbiterin 11 vuoden ajalta mittaamaa lämpötiladataa. Taskut kattavat 204 neliökilometrin alueen, joista suurin, Amundsenin kraatteri Kuun etelänavan tuntumassa, käsittää lähes puolet.

"Me todellakin löysimme yhtenäisiä alueita, jotka ovat riittävän kylmiä. Siitä ei ole epäilystä", sanoo Norbert Schörghofer Planetary Science -instituutista.

Hiilidioksidijäätä ei ole suoraan havaittu Kuussa. Vuonna 2009 siitä saatiin kuitenkin viitteitä, kun Cabeus-kraatteriin törmäytettiin LCROSS-kokeessa raketin vaihe ja satelliitti.

Törmäyksen nostamasta pilvestä mitattiin hiilidioksidia siinä määrin, että tutkijoiden mukaan se on ollut peräisin kylmätaskuun kertyneestä esiintymästä.

Jos hiilidioksidijäätä oikeasti lopulta löydetään Kuun kraattereista, sille on käyttöä tulevaisuuden avaruustoiminnassa. Hiilidioksidia voitaisiin käyttää yhtenä ainesosana muun muassa teräksen, rakettipolttoaineen ja biomateriaalien valmistuksessa.

Lisäksi kraattereiden hiilidioksidista saattaisi löytyä vastauksia Maa-Kuu-systeemin veden ja muiden haihtuvien aineiden alkuperään.

"Näiden pitäisi olla korkean prioriteetin alueita tulevaisuuden pinnalle laskeutuville lennoille", sanoo Paul Hayne Coloradon yliopistosta.

Aiheesta lisää AGU (englanniksi)