Tutkijat ovat teoretisoineet vuosikymmeniä, että Pluton kuu Kharon syntyi samankaltaisen törmäysprosessin tuloksena kuin oma Kuumme. Siinä törmäyksen osapuolet jäivät aluksi muodoltaan vääristyneiksi ja käyttäytyivät kuin nesteet.

Pluto ja Kharon ovat kuitenkin erilaisia kuin Maa ja Kuu. Kappaleet ovat pienempiä, kylmempiä ja pääosin kivestä ja jäästä koostuvia. 

Kun ryhmä tutkijoita otti simulaatioissa huomioon aineiden todelliset ominaisuudet, taikinamaisen venymisen sijaan Pluto ja Kharon säilyivät pääosin ehjinä. Aluksi ne juuttuivat kiinni toisiinsa.

“Useimmat planetaariset törmäykset on luokiteltu tyyppeihin ‘iske ja pakene’ tai ‘raapaise ja yhdisty’", sanoo Adeene Denton Arizonan yliopistosta. “Löysimme jotain kokonaan erilaista: ‘suutele ja vangitse’ -skenaarion, jossa kappaleet törmäävät, jäävät yhteen lyhyesti ja sitten eroavat pysyen painovoiman yhdistäminä."

Uusi syntymalli liittyy myös pinnanalaiseen mereen, joka Plutolla uskotaan olleen nuoruudessaan. Törmäys ja erkanemisesta seuranneet vuorovesivoimat tuottivat niin paljon lämpöä, ettei meren selittämiseksi tarvita aiemmin oletettua radioaktiivista lämpenemistä.

Aiheesta lisää Arizonan yliopisto (englanniksi)