Planeettojen ja kuiden sisusten tutkimiseen löytyi uusi tapa

Tilastollinen menetelmä ei tarvitse toimiakseen tarkkoja pohjatietoja kappaleiden ominaisuuksista. Kun algoritmia testattiin Kuuhun, se onnistui määrittämään tunnettujen tiheyspoikkeamien sijainnit.

Planeettojen ja kuiden sisällä on poikkeavia rakenteita, joiden tiheys on erilainen niiden ympäristöön verrattuna. Tällaisia anomalioita voidaan tunnistaa muun muassa painovoimadatan avulla.

Esimerkiksi Kuun painovoiman poikkeamia mittasi 2011–12 sen ympärillä lentävä GRAIL-satelliittipari. Painovoiman muutokset vaikuttivat alusten nopeuteen ja poikkeavat alueet voitiin todeta alusten toisista poispäin tai kohti tapahtuvan liikkeen perusteella.

Uusi algoritmi nimeltään THeBOOGIe (Transdimensional Hierarchical Bayesian Object-Oriented Gravity Inversion) tuo joustavuutta taivaankappaleiden tiheyspoikkeamien määrittämiseen. Se tarvitsee toimiakseen vähemmän esitietoja esimerkiksi tutkittavan alueen syvyydestä.

THeBOOGIen lähestymistapa on tilastollinen. Se aloittaa satunnaisesti kehitetyllä mallilla kappaleen sisuksesta. Tämän jälkeen mallia hienosäädetään satoja tai tuhansia kertoja, kunnes on saavutettu paras sopivuus havaintodataan.

Tutkijat testasivat tekniikkaa Kuuhun ja totesivat sen yhdenpitävästi tunnistavan tiheyspoikkeamien sijainnit ja leveydet Kuun kuoressa ja vaipassa. Poikkeamien syvyyssuunnan se kuitenkin yliarvioi. Mallin tarkkuutta voi tutkijoiden mukaan kuitenkin vielä kehittää.

Aiheesta lisää EOS (englanniksi)