Kuun etelänavan uskotaan olevan ratkaisevassa asemassa, mikäli Kuuhun perustetaan pysyvä asema. Siellä ikuisesti varjossa olevilla alueilla on suuri määrä jäätynyttä vettä, joka voi olla hyödynnettävissä hapen ja rakettien polttoaineen tuotantoon.

Kun tutkimme kiertolaisemme etelänapaa mönkijöillä, ne voidaan varustaa joko aurinkopaneeleilla tai pienellä ydinparistolla. Jälkimmäinen vaihtoehto on erittäin kallis ratkaisu. Siksi halvemmaksi tulevia aurinkopaneeleita halutaan käyttää aina, kun se on mahdollista.

Lisäksi Nasalla on ollut puutetta ydinparistojen materiaalista. Tämän takia esimerkiksi ensi vuonna Kuun etelänavan vesialueita tutkiva Viper-mönkijä joutuu selviytymään aurinkopaneelien ja akuston turvin.

Matkaaminen aurinkopaneelien avulla ei ole helppoa, sillä monet etelänavan alueista ovat ikuisesti tai ainakin suuria aikoja varjojen peitossa.

Nyt Nasan tutkijat ovat selvittäneet, että Viperin kaltaisella kulkijalla voidaan tehdä pitkiäkin matkoja Kuun etelänavan eri alueiden välillä, kunhan reitit suunnitellaan erittäin tarkasti.

Ajoittain mönkijä saattaa tosin joutua odottelemaan päivienkin ajan ennen kun valo-olosuhteet muuttuvat sopiviksi matkan jatkamiseksi.

“Tutkimuksemme tavoite on osoittaa, että pitkät matkat hyvin valaistujen alueiden välillä ovat mahdollisia silloinkin, kun teemme mahdollisimman vähän oletuksia mönkijöiden kyvyistä", tutkijat toteavat. 

Esimerkiksi nykyistä nopeammilla mönkijöillä varjossa olon aika pienenisi, jolloin myös haastavammat reitit olisivat mahdollisia. 

Aiheesta lisää Acta Astronautica (englanniksi)