"Näin korkeaan kattavuuteen pääseminen on ollut kinkkistä johtuen monista tekijöistä, joihin kuuluvat esimerkiksi sääolot, koordinaatio muiden tiedelaitteiden kanssa, datalinkin rajoitteet ja käytetyt kiertoradat", selittää Michael Malin kameran rakentaneesta yrityksestä.

"Ne ovat kaikki vaikuttaneet siihen, mitä alueita pystytään kuvaamaan ja milloin", Malin sanoo.

Kuvia CTX-kamera on ottanut peräti 90 000 kappaletta. Jokainen niistä esittää 30 kilometriä leveää aluetta. Yli 60 prosenttia Marsin pinnasta on kuvattu kameralla vähintään kahdesti. 

Mustavalkoisen CTX-kameran kuvista on löytynyt esimerkiksi yli 200 tuoretta törmäyskraatteria, joita ei näkynyt edellisissä samoista alueista otetuista kuvista.

Samoin on saatu tietoa vesijään esiintymisestä Marsin pintakerroksissa. Usein CTX-kameran kuvat ovat kiinnittäneet huomion paikkoihin, joita on sitten tarkasteltu vielä tarkemmin.

MRO-luotaimen kuuluisin kamera on HiRISE, joka kuvaa kolmella värillä huomattavasti CTX:ää tarkempia otoksia. HiRISEn tarkkuus Marsin pinnalla on parhaimmillaan 30 senttiä pikseliä kohden. HiRISEllä ollaan Marsin pinnasta kuvattu vasta alle kolme prosenttia.

Useimmat avaruusluotaimet suunnitellaan muilla tieteellisillä painopisteillä kuin niiden kuvaustarkkuudella. Tässä suhteessa yli 10 vuotta Marsin kiertoradalla taivaltanut MRO-luotain huippukameroineen on selkeä poikkeus.

Ei liene ihme, että MRO on myös luultavasti eniten suuren yleisön mielenkiintoa saanut kiertolaisluotain aurinkokunnassa.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)