Pyörteisten kuvioiden tiedetään liittyvän Kuun magneettisiin anomalioihin. Suosittu ajatus kuvioiden selittämiseksi on, että anomalia suojaa pintaa aurinkotuulen säteilyltä, minkä seurauksena pinta-aines on näissä kohdissa kirkkaampaa.

Toinen teoria on, että sähköstaattisesti leijaileva pöly joutuu magneettikentän lajittelemaksi. Kaikkein kevyin Kuun pöly on kirkkainta ja laskeutuu eri kohtiin kuin painavampi tummempi pöly.

Nyt tutkijat ovat analysoineet kuvioiden tekstuurin karkeutta sekä hitusten ominaisuuksia tarkastelemalla pinnasta heijastuvaa valoa. He havaitsivat karkeuden olevan suurin piirtein samanlaista kaikkialla pyörrealueilla. Tummemmissa kohdissa pölyhiukkasilla on monimutkaisempi rakenne.

Tutkijoiden mukaan uusi todistusaineisto viittaa, että enemmän kuin yksi prosessi on vastuussa kuvioiden kehityksestä.

"Me näemme ehdottomasti vaaleiden alueiden olevan vähemmän säteilytettyjä, mutta tämä ei selitä pyörteiden kaikkia ominaisuuksia", sanoo Deborah Domingue Planetary Science Institutesta.

"Jotakin muuta on meneillään. Tekstuurit viittaavat pölyn keräyksen ja erottelun olevan osa tarinaa."

Aiheesta lisää Planetary Science Institute (englanniksi)