Kun punaista planeettaa kiertävän Mars Express -luotaimen tutka havaitsi kirkkaita heijastumia Marsin etelänapajäätikön alta, selitykseksi tarjottiin ensin pinnanalaisia järviä.

Koska jään alla lienee kuitenkin liian kylmää nestemäiselle vedelle, sittemmin on esitetty, että erilaiset kiinteät aineet kuten savi kykenisivät selittämään heijastukset.

Nyt Cornellin yliopiston tutkijat ehdottavat uudenlaista alkuperää heijastumille. He osoittivat tietokonemallinnuksella vahvoja tutkaheijastuksia voivan syntyä niin kutsutusta interferenssistä, jota tapahtuu geologisten kerrostumien välissä.

Tutkijat kokeilivat simulaatioissa neljän ainekerroksen – kaasukehän, vesijään, hiididioksijään ja basaltin – yhdistelmiä. Kun vesijääkerros erotti hiilidioksidijääkerroksia, tuloksena oli heijastumia, jotka olivat yhtä kirkkaita kuin Mars Express havaitsi.

"Käytimme hiilidioksidikerroksia vesijäähän yhdistettynä, koska tiedämme jo, että sitä esiintyy suuressa määrin lähellä jäätikon pintaa", sanoo tutkimusta johtanut Dan Lalich. Hän kuitenkin toteaa, että periaatteessa kivestä koostuvat kerrokset tai erityisen pölyinen vesijää olisivat tuottaneet samanlaisen tuloksen.

"Tämän paperin päätulos on, että kerrosten koostumus on vähemmän tärkeä kuin kerrosten paksuus ja välimatka", sanoo Lalich.

Aiheesta lisää Cornellin yliopisto (englanniksi)