Tutkimuksessaan Peter Buhler spekuloi, että 3,6 miljardia vuotta sitten Marsin kaasukehästä härmistynyt hiilidioksidi muodosti planeetan eteläisen napajäätikön vesijään päälle noin 600 metriä paksun eristävän kerroksen.

Marsin kuumista sisuksista nouseva lämpö sulatti vähitellen jäätikköä hiilidioksidin alla. Sulaminen muodosti jäätikön alle yhä enemmän pohjavettä, sillä ikirouta esti pohjaveden virtaamisen sivusuunnassa.

"Ainoa paikka veden poistumiselle oli jäätikön ja peruskallion välistä. Siksi maapallollakin nähdään jokien virtaavan jäätiköiden alta lähtien sen sijaan, että vesi vain imeytyisi maahan", selittää Buhler.

Jäätikön alla virtaavat joet jättävät jälkeensä pitkiä hiekkaharjuja. Sellaisia on paikallistettu läheltä Marsin etelänapaa.

Buhler tutki Marsin Argyren törmäysallasta, jonka tilavuus vastaa Välimerta. Hän arvioi, että törmäysallas täyttyi vähitellen etelänavalta virranneesta vedestä.

Argyren täyttymisen jälkeen vesi virtasi todennäköisesti Marsin pohjoiselle alangolle, mikä sopisi virtausjälkiin. Prosessi saattoi toistua useita kertoja miljoonien vuosien välein.

Yleisempi selitys havainnoille Marsin virtausjäljistä on, että Mars olisi kokenut muinoin lämpimämpiä jaksoja, joiden aikana sen kaasukehä olisi ollut paksumpi ja mahdollistanut nestemäisen veden esiintymisen pinnalla. Kahden kilpailevan hypoteesin tarkasteluun tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

Aiheesta lisää Planetary Science Institute (englanniksi)