Julkaistut kuvat ovat käsittelemättömiä raakakuvia, mutta ne paljastavat silti mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tarkemmissa kuvissa Rhean pinnalta erottuu esimerkiksi pitkiä uurteita, jotka on aiheuttanut todennäköisesti siirros kuun pinnassa. Mielenkiintoista on, että siirros ylittää monia kraattereita eli se on niitä nuorempi pinnanmuoto.

Kaikenkokoisten kraatterien peittämällä pinnalla on merkkejä myös leveämmistä kraatterien peittämistä halkeamista.

Ohituksen aikana Nasa keskittyi mittaamaan pieniä muutoksia luotaimen nopeudessa radiosignaalin taajuusmuutoksista. Niiden avulla pystytään mallintamaan Rhean painovoimakenttää ja kenties pinnanalaista rakennetta.

Cassinin instrumentit etsivät myös merkkejä kuun pinnalta meteoroiditörmäyksissä irronneista pienistä hiukkasista. Luotain on tähän mennessä tehnyt neljä lähiohitusta Rheasta.

Rhea on halkaisijaltaan 1530 kilometriä eli hieman alle puolet Kuusta. Se on jäisen pinnan peittämä ja heijastaa erittäin hyvin auringonvaloa. Kuun uskotaan koostuvan suurimmaksi osaksi vesijäästä ja ehkä vain neljännes sen kokonaismassasta on kiveä.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)