Uusi Coloradon yliopistossa tehty tutkimus mallintaa veden kiertoa Kuussa, etenkin sen viileillä napa-alueilla.

"Näemme esiintymät Kuun pinnan kuurana, joka kertyi vähitellen", kuvailee tutkimusta johtanut Andrew Wilcoski.

"On mahdollista, että 5–10 metriä pinnan alla voisi esiintyä suuria jäätiköitä", selittää tutkimukseen osallistunut Paul Hayne.

Veden arvioidaan olevan peräisin muinaisesta tulivuoritoiminnasta. Se toi Kuun sisuksista pinnalle hiilimonoksidia ja vesihöyryä, joka sitten kasaantui jäähiukkasiksi.

Miljardeja vuosia sitten Kuussa esiintyi arvion mukaan suuria tulivuorenpurkauksia keskimäärin 22 000 vuoden välein. Niiden ansiosta Kuulla saattoi olla väliaikainen, erittäin ohut kaasukehä tuhansia vuosia kerrallaan. Kaasukehä mahdollisti vesihöyryn siirtymisen ja kertymisen jäänä kylmimmille alueille.

Tutkijaryhmän arvion mukaan noin 40 prosenttia tulivuorten ulos syytämästä vesihöyrystä saattoi kondensoitua pinnan kylmille alueille. Loppu karkasi vähitellen avaruuteen.

Nasan Artemis-kuuohjelma tähtää etenkin etelänavan alueelle, koska siellä maasto on selvästi jyrkempää kuin pohjoisnavan alueella. Etelänavan ympäristössä on enemmän ikivarjon alueita, joilla lämpötila pysyy aina tarpeeksi alhaisena jään säilymiselle lähellä pintaa.

Yleisesti vesijäätä pidetään ainakin lyhyellä tähtäimellä Kuun arvokkaimpana luonnonvarana. Vedelle olisi tarvetta esimerkiksi astronauttien käytössä ja alusten rakettipolttoaineiden valmistuksessa.

Aiheesta lisää Coloradon yliopisto Boulderissa (englanniksi)