Elokuvassa Interstellar astronautit vierailevat useilla supermassiivista mustaa aukkoa kiertävillä planeetoilla. Tästä Silesian yliopiston tutkija Pavel Bakala inspiroitui kollegoineen pohtimaan, voisiko mustan aukon kiertoradalla olla elinkelpoinen planeetta.

Bakala lähestyi asiaa termodynamiikan näkökulmasta. Elämän kehittymiseksi planeetta tarvitsee käyttökelpoista energiaa ja toisaalta nielun käyttökelvottomalle hukkalämmölle.

Maapallon tapauksessa aurinko tarjoaa energian ja hukkalämpö puolestaan poistuu kylmään avaruuteen.

Mustan aukon ympärillä tilanne on päinvastainen. Aukko toimii lämpönieluna, mutta ympäröivä avaruus ja sen kosminen taustasäteily ovat sen sijaan energian lähde.

Kosminen taustasäteily ei normaalitilanteessa tietenkään planeettaa lämmittäisi, sillä säteilyn lämpötila on vain muutaman asteen absoluuttisen nollapisteen yläpuolella.

Supermassiivisen mustan aukon äärimmäinen painovoima voisi kuitenkin tiivistää taustasäteilyn kirkkaaksi tähdeksi aivan aukon varjon reunalle. Jos planeetta kiertäisi aukkoa aivan sen tapahtumahorisontin tuntumassa, valetähden valo olisi tutkijoiden laskelmien mukaan riittävää planeetan lämpimänä pitämiseksi.

Ongelmana tosin on, että planeetta voi pysyä tapahtumahorisontin tuntumassa tulematta aukon syömäksi vain, jos aukko pyörii lähestulkoon valon nopeudella. Tämä puolestaan on epärealistista.

Bakala myöntää, ettei tutkimusta pidä ottaa liian vakavasti. Kyse oli aivojumpasta, jonka tarkoituksena oli saada oppilaat pohtimaan termodynamiikkaa.

Aiheesta lisää Science (englanniksi)