Amerikkalaiset tutkijat ovat tarkastelleet elämän synnyn todennäköisyyttä käyttämällä niin kutsuttua bayesilaista matemaattista menetelmää. Tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan sitä, millaisissa olosuhteissa elämä on aikoinaan lähtenyt käyntiin maapallolla.

Tutkijat tekivat kolme simulaatiota, joista ensimmäisessä mahdollisia elämän syntypaikkoja oli maapallolla 10 kappaletta, toisessa 1 000 miljardia (10¹⁶) ja kolmannessa 10 kvintiljoonaa (10³¹).

Tulosten perusteella elämän synnyn todennäköisyys yksittäisessä paikassa on luultavasti ollut melko korkea, jos paikkoja on vain muutama. Jos taas paikkoja on ollut enemmän, yksittäisten paikkojen kyky synnyttää elämää todennäköisesti laskee.

"Tässä on siten kaksi tilannetta. Yksi, jossa on paljon paikkoja, mutta [elämän] todennäköisyys paikkaa kohden on erittäin pieni. Ja toinen, jossa paikkoja on hyvin vähän, mutta todennäköisyys on erittäin suuri paikkaa kohden", kertoo Manasvi Lingam Floridan teknillisestä yliopistosta.

Esimerkiksi sellainen vaihtoehto, jossa maapallolla olisi ollut lukuisia helposti elämää tuottavia paikkoja, ei siis ole bayesilaisesta tilastollisesta näkökulmasta katsottuna ole kovinkaan uskottava.

Tulos on merkityksellinen muun muassa laboratoriokokeiden kannalta.

Jos maapallolla oli lukuisia paikkoja joissa elämä olisi voinut syntyä, silloin laboratoriokokeiden epäonnistuminen voi helposti johtua pienestä todennäköisyydestä. Tällöin elämän synnyn toistaminen laboratoriossa luultavasti vaatisi ensin lukemattomia epäonnistuneita kokeita.

Mikäli taas elämän mahdollisia syntypaikkoja oli vähän, silloin elämän tuottaminen laboratoriossa on todennäköisesti suhteellisen helppoa, kunhan olosuhteet ovat oikeat.

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)