Jos maailmankaikkeus on täynnä älyllistä elämää, miksi sitä ei ole havaittu?

Laskelmien mukaan kehittyneet sivilisaatiot voisivat levittäytyä koko Linnunrataan suhteellisen nopeasti. Koska emme ole nähneet tästä merkkejä aurinkokunnassamme, voisi olettaa, ettei galaksissamme ole riittävän vanhoja sivilisaatioita.

Ongelma tunnetaan Fermin paradoksina, ja sille on vuosien mittaan annettu lukuisia eri selityksiä. Yksikään ei silti tunnu täysin tyydyttävältä.

Tuorein yritys ratkaista paradoksia keskittyy sopiviin tähtityyppeihin. Kaikki aurinkokunnat eivät nimittäin ole yhtä kiinnostavia kohteita - ei ainakaan, jos sivilisaation tavoitteena on kukoistaa mahdollisimman pitkään.

Oman nuoren sivilisaatiomme näkökulmasta ei ole suurta merkitystä sillä, lasketaanko emotähtemme jäljellä oleva elinikä miljardeissa vai biljoonissa vuosissa. Aikaskaalat ovat niin isoja, ettei niitä pysty käsittämään.

Toisaalta, jos kyse on satojen miljoonien vuosien ikäisestä sivilisaatiosta, tilanne on toinen. Kun sivilisaatio päättää resursseja kuluttavasta kolonisaatioprojektista, saatetaan siinä suosia mahdollisimman pitkäikäisiä emotähtiä.

Vajaan viiden miljardin vuoden ikäinen Aurinkomme on suunnilleen elämänsä puolessa välissä. Kevyempien tähtien elinikä voi olla jopa tuhansia kertoja pidempi. Näin ollen kiinnostavimmat asutuskohteet ovat selvästi Aurinkoa pienemmät kääpiötähdet.

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)