Komeetasta C/2015 V2 (Johnson) on ilmestynyt ensimmäisiä valokuvia Ursan Taivaanvahtiin jo pitkin syksyä. Pyrstötähti on vielä niin kaukana, että se pysyy pitkään himmeänä kaukoputkikohteena.   

Komeetta Johnsonin odotetaan kuitenkin kirkastuvan kevään mittaan tasaisesti. Suomen kannalta parhaat havaintoyöt Johnsonille ovat luultavasti vasta kevään lopulla. Komeetan rata on hiukan hyperbolinen eli se ei palaa käyntinsä jälkeen takaisin aurinkokunnan sisäosiin.

Keski-ikäiseksi kääpiökomeetaksi luokiteltu 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova on puolestaan lähimmillään Aurinkoa tämän vuoden viimeisenä päivänä, mutta silloin se on maapallolta nähtynä taivaalla lähellä Aurinkoa, eikä siis näkyvissä.

Tilanne muuttuu helmikuun 5. päivän tienoilla, jolloin Honda-Mrkos-Pajdusakovan odotetaan ilmestyvän Suomen aamutaivaalle. Lähimmillään tämä pyrstötähti ohittaa maapallon vain vajaan 13 miljoonan kilometrin eli reilut 30 Kuun etäisyyden päästä.

Kolmesta Aurinkoa lähestyvästä komeetasta kiinnostavin on 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak. Huhtikuussa se tulee suhteellisen lähelle maapalloa ja kirkastuu ennusteiden perusteella niukin naukin paljain silmin näkyväksi.

Tuttle-Giacobini-Kresakissa on kuitenkin useamman kerran tapahtunut purkauksia, jotka voivat hyvällä tuurilla jopa kymmenkertaistaa sen kirkkauden. Pyrstötähden korkeus horisontista on myös käytännössä koko pimeän ajan huomattavan suuri, mikä antaa hyvät mahdollisuudet tämän aurinkokunnan muinaisen jää- ja pölyvuoren havaitsemiseen. 

Komeettojen näkymisestä lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 1/2017. Seuraamme pyrstötähtien näkymistä pitkin kevättä.  

Johnsonin ensimmäiset havainnot Taivaanvahdissa