Jos panspermia tosiaan toimii, mikrobit alkaisivat kansoittaa laajenevan pallon tavoin ympäröiviä tähtijärjestelmiä. Tällöin elämää sisältävät järjestelmät sijaitsisivat useina ryppäinä lähellä toisiaan.

Jos taas elämä joutuu aina itsenäisesti syntymään jokaiselle planeetalle, mikrobien täyttämät maailmat sijoittuisivat paljon satunnaisemmin.

Asian selvittäminen on kuitenkin vaikeaa. Kaksikon laskelmien mukaan meidän pitäisi tuntea vähintään noin 25 biologisesti aktiivisen planeetan sijainti, jotta voisimme varmuudella sanoa, kumpi vaihtoehto on tosi.

Lisäksi Lin ja Loeb varoittavat kuvion katoavan nopeasti. Koska Linnunradan tähdet liikkuvat toistensa suhteen, naapuritähdet eivät ole enää muutaman miljoonan vuoden päästä naapureita. Liian hidas elämän levittyminen ei siis näkyisi tällä tavalla.

Aiheesta lisää Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskus (englanniksi)