Niin sanotun standardimallin mukaan kääpiögalaksit muodostuvat suurempia galakseja ympäröivissä pimeän aineen haloissa. Tällöin niitä pitäisi olla jakautuneena tasaisesti kotigalaksimme Linnunradan ympärille ja liikkua satunnaisiin suuntiin.

"Tähtitieteilijät näkevät kuitenkin jotain muuta", kertoo tutkimusta johtanut Marcel Pawlowski Case Western Reserve -yliopistosta. "Näemme satelliittigalaksien sijaitsevan valtavassa kiekossa ja liikkuvan samaan suuntaan - aivan kuten aurinkokuntamme planeetat, jotka liikkuvat ohuessa kiekossa samaan suuntaan Auringon ympäri. Tämä ei ole odotettua ja saattaa olla todellinen ongelma."

Nykyteorioihin pohjautuvat tietokonemallit tuottavat tämänkaltaisen järjestelmän Linnunradan ympärille vain erittäin harvoin. Sama ilmiö havaitaan myös Andromedan galaksin ympärillä, mikä pienentää todennäköisyyksiä entisestään.

"Todennäköisyys, että kahdella galaksilla on tällaiset valtavat satelliittigalaksien kiekot, on pienempi kuin yksi sadastatuhannesta", Pawlowski laskee.

Ratkaisuksi Pawlowski ryhmineen ehdottaa mallia, jossa kääpiögalaksit muodostuvat kahden galaksin törmätessä. Törmäys heittäisi ainetta galakseista hieman samaan tapaan kuin vuorovesivoimat vetävät maapallon meriä puoleensa aiheuttaen vuorovesiaaltoja. Kääpiögalaksit muodostuisivat galakseista ulos lentäneestä materiasta.

Aiheesta lisää Eurekalert (englanniksi)