Lokakuun visuaalihavainnot

Aloittaja Celest1al Sphere, 01.10.2011, 11:02:11

« edellinen - seuraava »

Celest1al Sphere

Taas on yksi kuukausi takanapäin, ja toinen aluillaan. Siispä sen johdosta uusi keskusteluketju lienee paikallaan! Tänne koottakoon siis arvon astronettiläisten visuaalihavaintoja lokakuun ajalta. Itse jatkoin havaintoja viime yönä (eli siis syys-lokakuun vaihteessa), tälläkertaa Sotkamossa. Viimeyönä tuli havaittua M 101:n supernovaa (jonka kirkkaus on noin 11 magnitudin huitteilla), komeetta Garradia, Andromedan galaksia, muuttuvia tähtiä R Tri ja R CrB (joista edellinen on lähellä maksimiaan ja jälkimmäinen lähellä minimiään) sekä Uranusta. Tälläkertaa yritin nähdä Uranuksen myös paljain silmin, mikä oli oikeastaan varsin helppo homma, kun vain tiesi minne katsoa. Raapustin havaintotuokiostani myös pienen tekstin blogiini: http://celest1alsphere.wordpress.com/2011/10/01/observing-in-torinkyla-sotkamo/

/Juha

Iiro Sairanen

Ensimmäinen kunnollinen yö tänä syksynä! Sain havaittua tasan viisi tuntia ennen kuin oli pakko luovuttaa väsymyksen takia. Olosuhteet olivat kaksinaamaiset, hieman alle kymmenen asteen lämpötila ja kova tuuli piti kosteuden ja huurtumisen poissa koko yön, mutta samalla seeing oli ajoitain surkea. Taustataivaan kirkkaus oli 21.4 mag/arcsec ja rajamagnitudi Kolmion alueella 6.8. Aamyöstä pohjoisella taivaalla näkyi heikko revontulikaari.

Sain tehtyä onnistuneet havainnot seuraavista kohteista: Abell 16, Hickson 1, Hickson 3, Hickson 5, Hickson 6, Hickson 14, NGC 779, NGC 936, NGC 1022, NGC 1055 ja NGC 1084. Ylivoimaisesti vaikein kohde oli Abell 16, joka näkyi vain murto-osan ajasta sumufiltterien ja optimaalisen syrjäsilmän avulla. Harrastajakollegoilla ympäri maailmaa näyttää olevan olleen myös vaikeuksia tämän kanssa vastaavan kokoisilla putkilla. Ehdoton helmi oli taas M77:n vieressä oleva NGC 1055, jolla näkyy massiivinen pölyjuova. Ethos 1 ja Abell 3 jäivät negatiivisiksi havainnoiksi.

Havaintovälineenä Newton 457/2280 mm.
Iiro Sairanen
--> http://deepsky.arkku.net <--

Umbra

Aloittelevan harrastajan visuaalihavaintoja, välineenä 150/1200 newton dobson-jalustalla.

Tähtitaivas on heti ensi silmäyksellä lupaavan oloinen, Linnunradan usvavyö selvästi havaittavissa. Havaintopaikkana on uimarannan parkkipaikka useamman kilometrin päässä lähimmistä katuvaloista. Ensimmäisenä kohteena Seulaset, joka jää melko vaatimattomaksi matalan korkeutensa ja osittaisen puiden latvojen taakse jäämisen vuoksi. Seuraavana Double Cluster Kassiopeian lähistöllä. 30-kertainen suurennus antaa varsin näyttävän näkymän, joskin tähdet jäivät omituisen himmeän oloisiksi edelliseen havaintokertaan verrattuna. Ehkäpä ilmassa on ohutta utua, tai silmien adaptaatio pimeään on vielä puutteellinen. (Edellisellä havaintoretkellä syyskuussa Double Cluster kirvoitti muutaman kirosanan tähtijoukon suorastaan hypätessä kasvoille okulaarin läpi.)

Tämän jälkeen on galaksien vuoro; aina luotettavat M81 ja M82 löytyvät vaivattomasti punapistetähtäimen ja 30-kertaisen suurennuksen avulla. Tarkastelen M82:ta lähemmin 120-kertaisella suurennuksella. Se erottuu pitkulaisena sumujuovana, jossa hetkittäin kuvittelen näkeväni jopa poikittaisia tummia juovia. Useamman minuutinkaan tarkastelu ei auta ratkaisemaan, ovatko tummat juovat vain mielikuvituksen tuotetta. Suurennuksen tuplaaminen barlowilla 240-kertaiseksi on selkeää liioittelua; kuva käy hyvin tummaksi, eikä kontrasti enää riitä kohteen kunnolliseen hahmottamiseen.

Seuraavaksi vuorossa Messier 51. Kaksi kirkasta ydintä ja niitä ympäröivä usva ovat selvästi havaittavissa, samoin usvaläikän suurempi leveys toisen ytimen ympärillä. Hetkittäin syntyy ärsyttävä tunne ikään kuin spiraalirakenteen häivähdyksiä olisi nähtävissä, mutta on vaikea sulkea pois valokuvista saatujen muistikuvien vaikutusta havaintoprosessiin. 150mm on selkeästi niukka apertuuri galaksien yksityiskohtien havaitsemiseen. Joka tapauksessa galaksit näkyvät aiempiin havaintoihin verrattuna huomattavan selkeästi, mikä on outoa verrattuna avoimien joukkojen vaisuun näkyvyyteen. Tässä vaiheessa parkkipaikalle saapuu auto, joka jää parkkiin valot päällä ja suoraan havaintopaikkaan suunnattuna. Sangen mieltä ylentävää toimintaa tähtiharrastajan näkökulmasta. Auton poistuttua tähyilen M101:tä. Se erottuu laajahkona sumutahrana, jossa ei mielikuvituksen avustuksellakaan erotu pienintäkään rakennetta. Supernovan sijaintia en osaa määritellä, koska en viitsi pohtia ilmansuuntia.

Galaksien jälkeen paluu avoimiin joukkoihin. M52 löytyy hetken etsiskelyn jälkeen, Kassiopeian Shedir- ja Caph -tähtien kautta vedetyltä linjalta. 120-kertainen suurennus antaa näyttävimmän vision tästä melko tiiviistä joukosta. On helppo kuvitella jonkinlaista sumun tapaista tähtien ympärille; lieneekö kyse monien himmeiden tähtien yhteensulautumisesta. Sitten etsiskelen itselleni melko uuden tuttavuuden M34 Perseuksen lähistöltä. Sen löytäminen vaatii jonkin verran kartan kanssa työskentelyä. Sijainti ei kartankaan avulla hahmotu täysin selkeästi, mutta onnistun löytämään kohteen laiskan harrastajan metodilla; summittainen suuntaus punapisteen avulla ja alueen haravointia pienellä suurennuksella. Tämän uuden valloituksen jälkeen nopea vilkaisu Kassiopeian avoimiin joukkoihin, joista bongaan mahdollisesti NGC 654:n. Tämä salaperäinen tuttavuus on avoimeksi joukoksi harva, mutta silti aivan sympaattisen oloinen. (Toivon ettei näköaistin luova aktiviteetti tee temppujaan ryhmittelemällä satunnaisia taustatähtiä avoimeksi joukoksi.) Totean Joutsenen tähdistön monine avoimine joukkoineen olevan hyvällä havaintokorkeudella, mutta koska väsymys alkaa painaa harrastajaa, päätän jättää Joutsenen valloittamisen haasteeksi myöhempään syksyyn.

Lopuksi päätän tärvellä hämäränäköni katsomalla Jupiteria. 30-kertainen suurennus tuo näkyviin planeetan ja 4 kuuta, jopa kaksi pilvivyötä planeetan kiekossa. 120-kertaisella suurennuksella näkymä on jo sangen miellyttävä. Kaksi vyötä erottuvat selkeästi. Kuva on veitsenterävä muutamina ohikiitävinä hetkinä; tällöin oletan jopa näkeväni suuren punaisen pilkun. Jupiter erottuu lokakuussa selkeästi paremmin kuin syyskuun alussa, jolloin allekirjoittaneen ensimmäinen havainto siitä tuotti pettymyksen. Kokeilen 240-kertaista suurennusta, mutta yksityiskohdat eivät näytä enää lisääntyvän.

Kotimatkalla Otavan tähtikuvio näyttää hauskasti seuraavan autoa sivuikkunasta tarkasteltuna; ilmiö, jonka muistan lapsuudessa kerta kaikkiaan ylittäneen käsityskykyni.

Pekka Lehtelä

Täällä Viialassa lokakuun ekat havainnot 30/9-1/10 2011 klo 2.30-3.30, +8,9 astetta, N270/1350. Upea keli, Linnunrata näkyi hienosti, TT hieman vaalea, seeing erinomainen, läpinäkyvyys hyvä. (Kyllä kyllä, tiedän, että em. seeingit sun muut pitäisi laittaa DS-oppaan mukaan numeroina mutta kärsivällisyyttä toverit, ehkä joskus saatan ne vielä oppiakin :cool:.

Vähän oli nahkeata saada itsensä pihalle kun pääsin 10 tunnin työvuorosta klo 1. Kun koirani kanssa pihalla aikani steppailin ja näin kelin olevan erinomainen, päätin viimein kärrätä putken autokatoksesta ja katsoa edes jotakin. Muistui mieleeni Pekka Parviaisen tähtikuvauskurssin ohjeet: Kun keli on hyvä niin menkää ulos, kuvatkaa tai havaitkaa, te ehditte nukkua joskus myöhemmin!! No, päätin sitten noudattaa Pekan ohjeita ja ryhdistäytyä.

- Katselin ensin Joutsenen avointa joukkoa 6811 jossa jotkut ovat Heikkilän Syvä taivas - kirjan mukaan nähneet sen keskellä vaikka mitä kuvioita. Walter Scott Houston on kertonut nähneensä sen keskustassa pimeän läikän ja sen mukaan kutsunut 6811:a "Joukoksi jossa on aukko". No, minä en nähnyt mitään muuta kuin mustaa sen keskellä vaikka eri suurennoksilla sitä tiirasin. Katsokaa tekin ja kertokaa mitä olette nähneet.

- Kiersin okulaariini Lumiconin O-III suotimen ja suuntasin putken Pohjois-Amerikka sumuun. Näin sen paremmin kuin koskaan ennen, silti en osaa kiertää koko sumua eksymättä. Lakaisemalla hitaasti itä-länsi ja pohjois-etelä suuntaan erotan sumun ääriviivoja  helposti. Mutta tosiaan kiertämään sitä kokonaan reunoja myöten en osaa. Laajakulmaisin okuni on 25mm joka antaa yhden asteen todellisen näkökentän, joten ehkäpä joskus onnistun sen kokonaan kiertämään kunhan hommaan laajakulmaisemman okulaarin. Tai sitten en.

- Katselin Kefeuksen Granaattitähteä jonka tummanpunainen väri vetää minua aina puoleensa. Jos joskus muuttuvia alan havaitsemaan, on tässä taatusti yksi kohde listaani. Mika Luostarisen mainio suomenkielinen muuttujien havaitsemisopas on jättänyt pienen siemenen muuttujien havaitsemista kohtaan minussa itämään. Opas löytyy täältä Avaarus.fi foorumilta.

- Lopuksi katselin Kefeuksen avointa joukkoa I 1396 jonka kauneutta en koskaan kyllästy katsomaan. Minähän pidän avoimia joukkoja, syystä jota en osaa selittää, kaikista kiinnostavimpina ja kauneumpina kohteina tällä hetkellä. Joskus myöhemmin tilanne varmasti muuttuu.

Lopuksi: Jos joku ihmettelee miksi laitan tänne foorumille näin helppoja kohteita niin syy on tämä. Haluan edistää visuaalikatsomista ja yritän saada uusia aloittelijoita tämän jalon harrastuksen pariin. Minusta ei ehkä koskaan näillä silmillä ilmeisesti tule Iiron, Jaakon, Rikun tai Jeren ynnä monien muiden kaltaista huippuhavaitsijaa mutta mitä sitten? Jokainen havaitsee/harrastaa omalla tasollaan ja tavallaan. Ja jos näillä minun "tavallisen ihmisen" tänne laittamillani kohteilla saan jonkun aloittelijan näitä kohteita katsomaan ja innostumaan visuaali havaitsemisesta, on asia ollut vaivan arvoinen. Ei muuta kuin putket kohti taivasta ja toivotaan selkeitä öitä.

Pekka






Iiro Sairanen

Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 02.10.2011, 02:22:38
Lopuksi: Jos joku ihmettelee miksi laitan tänne foorumille näin helppoja kohteita niin syy on tämä.

Helppoja kohteita ei ole olemassakaan ja monesti menee vielä siten, että mitä kirkkaampi niin sitä vaikeampi  :cheesy: Niissä kun tuppaa useasti näkymään yksityiskohtia ja mitä enemmän pinnistelee niin sitä enemmän niitä näkyy. Monessa "eksoottisessa" kohteessa taas näkymä on tyyliin näkyy/ei näy. Jos on onnistunut näkemään, niin sitten voi yrittää saada selvää kohteen muodosta jne.

Tämä yö alkoi lupaavasti, mutta latistui hurjan kosteuden ansiosta niin pahaan apupeilin huurtumiseen, että homma piti jättää kesken ja siirtyä reposten kuvaukseen. Jatkoin ikuisuusprojektejani ja onnistuin metsästämään matalalta etelätaivaalta pallomaiset joukot Palomar 11 ja 12. Tämän lisäksi kerkesin havaitsemaan Hicksonit 80 ja 85 Lohikäärmeestä. Viimeisen tunnin näyttelin eri kohteita sukulaisille, kun sattuivat olemaan havaintopaikalla. Okulaarissa vilahtivat ainakin seuraavat kohteet: Jupiter, Uranus, M1, M2, M15, M76, M31, M32, M33, M45, M110, NGC 404, NGC 891 ja Harsosumu.
Iiro Sairanen
--> http://deepsky.arkku.net <--

Celest1al Sphere

Lainaus käyttäjältä: Pekka Lehtelä - 02.10.2011, 02:22:38
Lopuksi: Jos joku ihmettelee miksi laitan tänne foorumille näin helppoja kohteita niin syy on tämä. Haluan edistää visuaalikatsomista ja yritän saada uusia aloittelijoita tämän jalon harrastuksen pariin. Minusta ei ehkä koskaan näillä silmillä ilmeisesti tule Iiron, Jaakon, Rikun tai Jeren ynnä monien muiden kaltaista huippuhavaitsijaa mutta mitä sitten? Jokainen havaitsee/harrastaa omalla tasollaan ja tavallaan. Ja jos näillä minun "tavallisen ihmisen" tänne laittamillani kohteilla saan jonkun aloittelijan näitä kohteita katsomaan ja innostumaan visuaali havaitsemisesta, on asia ollut vaivan arvoinen. Ei muuta kuin putket kohti taivasta ja toivotaan selkeitä öitä.

Pekka

Minun mielestäni asia on niin, että jokainen havaitsee omaksi ilokseen ja itseään varten. Ei (välttämättä) siksi, että pääsisi Guinnesin ennätysten kirjaan henkilönä, joka on nähnyt himmeimmän galaksin kaukoputkellaan visuaalisesti (lieköhän tällaista ennätystä edes olemassa?). Tietenkään siinä ei ole mitään väärää jos näin haluaa tehdä, mutta ei myöskään ole väärin, jos tällaista extreme-urheilua ei välttämättä halua harrastaa. Jokainen havaitsee juuri niitä kohteita, joita pitää itse mielenkiintoisena ja joiden katselusta nauttii. Itse olen nyt havaitsemassa uudestaan wanhoja kunnon Messiereitä uudella 10 cm linssiputkellani. Ja hämmästyttävää kyllä, näistä kohteista todella saa irti paljon uutta joka kerralla! Ja mikä minua kiinnostaa, on se, miten eri kohteet näkyvät erilaisilla havaintovälineillä.

Tällä meiningillä olenkin nyt havaitsemassa Messiereitä, Caldwellin kohteita ja Stephen O'Mearan Hidden Treasures -kohteita! Viimeyönä oli täällä Sotkamossa toinen selkeä yö putkeen, joten eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä! Siispä lähdin havaintopaikalleni, jossa havaitsin Herkuleen suurta joukkoa ja Lyyran rengassumua. Rengassumu näkyi kauniina ovaalina, ja sumun reikä näkyi hyvin syrjäsilmällä. Täydellisen ovaalin piirtäminen on muuten #¤%&#! vaikeaa. Yritin saada sellaista aikaan hyvän tovin, enkä tiedä tuliko lopputuloksesta sittenkään kovin hyvää. Sitten puolenyön aikaan alkoivat reposet loimottaa taivaalla, ja taustataivaan tummuus romahti 21.45:stä alle 20.9:ään. Tässä vaiheessa myös ilman kosteus alkoi olla ongelma, joka ainoa optinen pinta oli huurteen peitossa, eikä havaitsemisesta meinannut tulla enää mitään, ja niin päätin painua kämpälle unten maille.

Kirkkaita tähtiöitä, ja nauttikaa havaitsemisesta, kukin omalla tavallanne!

/Juha

Munkki

Omaksi ilokseni minäkin havaitsen, silloin harvoin kun vielä tulee havaittua. Eipä ole minullakaan ihmeempiä tavoitteita. Lähinnä koitan "keräillä" piirustushavaintoja 8cm linssiputkella niistä mitä sillä nyt pystyy näkemään.

Eilen pitkästä aikaa kaivoin minäkin putken pihalle. Keli oli todella loistava ja arvioin RJM:n olevan n. 7 katsottuna Pohjantähden ympäriltä. Ensimmäisenä tietysti pikainen vilkaisu Andromedan galaxiin M31 ja sen naapureihin M32 ja M110. Seuraavaksi lyhyt hyppy taivaalla vain vähän ylemmäs kohteeseen ngc281. Koska sekin paljastui 8cm linssille, ei keli voi ainakaan ihan huono olla. Sitten siirtyminen illan ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen, planetaariseen sumuun M76. Tästä tein piirustushavainnon ja tuhtasin kohteen parissa noin tunnin verran. Mielestäni hyvä kohde pikkuisellekkin putkelle, koska se on muutakin kuin vain tasainen sumutuhnu. Kohteesta erottaa selvästi monen muotoista rakennetta. Seuraavana tavoite oli koittaa piirtää jossain 110 Mly etäisyydellä oleva galaxi ngc772 Oinaan tähdistöstä. Se ei kuitenkaan näkynyt haluamallani/kuvittelemallani tavalla ja jätin kohteen piirtämättä. Oikeastaan en nähnyt tästä kuin aavemaisen aavistuksen... Seuraavaksi siirryin paljon läheisempään, Kolmion tähdistössä majailevaan galaxiin M33. Se näkyi tutun turvalliseen tapaan ja pienen tutkimisen jälkeen päätin piirtää tämänkin. Kohteesta erotti myös selvästi galaxissa majailevan kaasutiivistymän ngc604. Tämän piirustuksen parissa kului taas noin tunti. Tässä vaiheessa piirustus kiintiöni yhdelle illalle alkoi olemaan täysi.

Lopuksi loikkasin tarkistamaan jo korkealle noussutta Jupiteria ...ja WAU!! Siis vaikka olen vuosien varrella Jupiteria erilaisilla putkilla satunnaisesti havainnut, ihan tuli (taas) sellainen fiilis, että en ole sitä koskaan nähnyt näin selvästi! Kohteesta erottui todella terävästi ylempi ja alempi eqvatoriaalinen vyö ja molemmista vöistä enemmän yksityiskohtia kuin koskaan! Ylemmässä useampi paljon muuta vyötä tummempi alue ja alemmasta vyöstä uskon nyt nähneeni hyvin selvästi muuta vyötä selvästi vaaleamman "suuren punaisen pisteen".

Olipas hyvät neljä tuntia!
Mikko Salokannel

Iiro Sairanen

Ihme ja kumma, mutta viime yö oli jo kolmas viikon sisään kun pilvet väistyivät hämärän saapuessa. Kuu sen sijaan kiusasi puoleen yöhön saakka, mutta tämän jälkeen keli oli kohtainen surkeasta seeingistä huolimatta. SQM näytti 21,5 mag/arcsec ja rajamagnitudi oli 6,6 luokkaa. Harmikseni huomasin nyt varmuudelle, että venäläiset ovat lisänneet valaistusta rajan toisella puolella sen verran, että valosaaste on lisääntynyt havaintopaikallani hieman. Yön ohjelmassa olivat seuraavat kohteet: NGC 157, NGC 584, NGC 596, NGC 720, NGC 772, Hickson 12, Hickson 15, Hickson 16.
Iiro Sairanen
--> http://deepsky.arkku.net <--

Ransu

Aika iso ero on tuossa pimeydessä sinun havaintopaikan ja minun kuvauspaikan välillä. Minulla oli kuvaukset menossa toissayönä, käväisin vaihtamassa kameran patterin ja mittasin samalla taustataivaan. Mittari näytti 20.40mag/arcsec, ja ne katuvalot oli poissa päältä tuohon aikaan.
Rauno Päivinen
Imatra
C14, Meade10" LX200 OTA,Tal100RS, Vixen 81SD, EQ8.
http://pellervo-observatory.blogspot.com/

Iiro Sairanen

Lainaus käyttäjältä: Ransu - 07.10.2011, 06:48:23
Mittari näytti 20.40mag/arcsec, ja ne katuvalot oli poissa päältä tuohon aikaan.

Sain saman tuloksen Sienimäellä viikonloppuna, kun katuvalot oli pois. Kannattaa kirjautua tänne: http://www.mydarksky.com/ ja jakaa omia mittauksia muiden kanssa.
Iiro Sairanen
--> http://deepsky.arkku.net <--

Pekka Lehtelä

Näitä katselin Viialassa 1-2/10 2011 klo 3.30-4.30, +2,5 astetta, N270/1350. Keli erinomainen, Linnunrata näkyi hyvin.

M1, M35, NGC 2158 OC, I 2158 OC, M97, M108, M81+M82, NGC 3077, NGC 6811 OC, M38, M36, M37. Lopuksi katselin Granaattitähteä Kefeuksesta.

Kävelin pihalla nähdäkseni M101:n ja siinä olevan supernovan sillä seurauksella, että kävelin takaperin kiviseen kukkapenkkiin ja kaaduin sinne selälleni. Pari sormea vieläkin turvoksissa, onneksi eivät murtuneet. Ja eihän sitä M101:ä pihaltani nähnyt, onneksi näin sen DS-tapaamisessa Astrofoxilla Artjärvellä. Tämän yön jälkeen on ollut pari selkeää yötä mutta sitkeän poskiontelotulehduksen vuoksi en jaksanut katsella.

Pekka


Toni

Eilisillalle (7.10.) oli ennustettu melkoista myräkkää ja tulihan se sitten alkuillalla. Oli lähellä, ettei koivu ottanut kontaktia parvekelaseihin, sen verran uhkaavasti se huojui.

Sää tyyntyi kuitenkin yllättäen, ja puolenyön maissa kaikki pilvisyys oli tehnyt katoamistempun. Sitten vaan porukoiden pihalle ja ED-putkella havaitsemaan. Kuu häikäisi sen verran pahasti, että sumut ja galaksit oli pakko unohtaa. Seeing oli kuitenkin huipputasoa, siispä Jupiter piti saada kenttään. 100 mm:n putkelle ronskin tuntuinen 180x suurennus toi erityisen hyvin esiin epäsymmetrian vöiden kirkkauksien ja leveyksien välillä. Vaaleampi pohjoinen vyö oli selvästi moni-ilmeisempi ja sen pohjoispuolella oli vielä pari vyötä ihan selvästi näkyvissä. Toinen puoli planeettaa oli vaaleampi ja piirteettömämpi. Kuun kohteista tuli ihmeteltyä Sinus Iridumia, jonka läheltä valon ja varjon raja kulki. Kuunvalon vaikutusta avointen joukkojen näkymiseen tuli testattua Perseuksen kaksoisjoukolla. Se räjähti tähdiksi ja 3D-vaikutelma oli ilmeinen. Tuollaisen kentän piirtäminen olisi ollut itsensä rääkkäämistä. Sama kohde kuuttomalla taivaalla olisi ollut vielä kertaluokkaa pahempi. Kaksoistähdistä vuorossa oli Alamak, jossa ainakin minulla kontrasti-ilmiö hämää että himmeämpi tähti olisi vihertävä.

Pari tuntia putken ääressä tuntui jälleen kerran lyhyeltä hetkeltä, mutta uni maistuikin sitten kivasti sen jälkeen.
T. Veikkolainen, Järvenpää
Ursan havaintokeskus Tähtikallio, Syvä taivas - ja Aurinko-harrastusryhmät

"Toisinaan, milloin Venus yksinään hallitsee noin 45 astetta horisontin yläpuolella, se säteilee niin voimakkaasti, että melkein voi lukea sen valossa ja esineistä, joihin se sattuu, jää huomattava varjo."
- Afrikka-kirja (A. Gallen-Kallela, 1931)

Jyri Lehtinen

Pistetäänpä tännekin näytille, kun viime yönä latasin archiveen DS-tapaamisesta lähtien tekemiäni havaintoja. Liikun tässä linjalla "tuttuja Messierin kohteita, joista ei vielä syystä tai toisesta ole salonkikelpoista havaintopiirrosta". Liekö sitten, ettei omalle kohdalle ole sattunut nyt aivan saman veroisia öitä, kuin mitä viime syksynä oli, mutta aika pitkälti on nyt tullut testailtua piirrostekniikkaa näyttäviin kohteisiin. Nyt ei sitten tarvitse näihinkään aivan heti palata. Varsinkaan tuo M 13 ei ollut mikään kevyt piirros tehdä.

M 78, NGC 2071
30.9./1.10.2011
L102/300 38x


M 42, M 43, NGC 1977
30.9./1.10.2011
L102/300 38x


M 13
5./6.10.2011
N300/1800


Samalla voisin myös jakaa kokemuksia uusista DS-korteista, joille kaikki alla olevat havainnot on tehty. Korttimateriaalin ensivaikutelmasta huolimatta ovat ne osoittautuneet yllättävän miellyttäviksi piirtää. Ainakaan tasaisen harmaasävygradientin teossa ei ole tullut ongelmia vastaan. Hieman huolestutti alussa kartongin kiiltävä pinta ja sen vaikutus skannautuvuuteen, mutta mitään ongelmia en tämänkään kohdalla huomannut. Ehkä suurin heikkous perinteiseen pinnaltaan huokoiseen kartonkiin on mielestäni se, että voimakas kartongin suttaus sekä varsinkin joillakin kumeilla tehtävä pyyhkiminen jättävät ikävän voimakkaan jäljen kartonkiin. Tämän suhteen on pitänyt piirrostekniikkaa jonkin verran muuttaa. Mitähän kokemuksia muilla on?

Timpe

Todella hienot havaintopiirrokset, joista näkee putken ja tietokoneen ääressä käytetyn vaivan määrän :cool:
- Timo Inkinen

anttimoi

Tänään tuli sitten ensimmäistä kertaa katsottua Newtonin läpi. Päivä alkoi Skyliner 200 noutamisella Matkahuollosta ja eteni iltaa kohti jalustaa kasaillessa ja etsinputkea kohdistellessa. Ja kas kummaa kohdalle osuikin pilvinen päivä. :angry:
Pilvisyydestä huolimatta päätin raahata uuden putkeni ulos ja suunnata rakoilevan pilvipeitteen takaa näkyvään tähtitaivaaseen. Ensimmäisenä näkökenttään osui täysikuu, joka olikin hieman turhan kirkas ilman suodinta. Kuu näkyi kirkkaana vielä
A4-kokoiselle paperille projisoituna. Jupiterista erottui kaksi tummaa raitaa ja neljä kiertolaista. Nopean havainnointisession päätteeksi suuntasin putken vielä Andromedan galaksiin, jonka löytäminen ei tuottanut vaikeuksia, koska se näkyi jo
etsinputkessa. Jo kiikareilla tutuksi tullut vaalea tuhnu sieltä erottui, tosin kirkkaampana. Dobson-jalustan käytön helppous todella yllätti. Nyt on syysloma tulossa, jolloin olisi kunnolla aikaa perehtyä putken käyttöön. Pilvettömiä öitä odotellessa...
Skywatcher Skyliner 200/1200 - Bresser 70/900 - Canon EOS 450D