Toimisikohan tuollainen laitteisto käytännössä ja mikä sen teho olisi verrattuna nykyisiin?
Ei toimi ja 0.
Spekroskoopissa valon poikkeutuskulma riippuu valon aallonpituudesta. Seisomalla sadan metrin päässä spektroskoopista, ei havaintojen teko helpotu.
Eksoplaneetan heijastusspektri on sama kuin tähdenkin poislukien ne absorptioviivat jotka planetta imaisee itseensä.
Jos maata yritettäisiin suoraan nähdä lähitähdelta niin auringon säteily pitäisi maskata tarkasti pois. Maan säteilyteho on suurimmillaan kun se on tulossa pois auringon takaa ja on tällöin n. 7.2x10^-19 kertaa Auringon säteilyteho. Tämäkin saavutetaan vain jos aurinkokuntaa katsotaan maan ratatasosta. Spektrien valoisuudet suhtautuvat samalla tavoin. Paljon suurempi ero säteilytehossa on sillä kohtaa kun Maa kulkee Auringon kiekon yli. Näitä ylikulkuhavaintoja on jo tehty.
Suurin osa planeetoista jää havaitsematta koska emme ole niiden kiertoradan tasossa ja jopa suurin osa niistäkin joiden ratatasossa olemme.
Jos Uranus pitäisi ylikulkuhavaintojen perusteella tunnistaa planeetaksi, pitäisi Auringosta olla 170 vuoden yhtämittainen valokäyrä josta voitaisiin havaita kolme ohitusta 84 vuoden väliajoin. Jos halutaan varmistaa säännöllinen kiertoaika niin muutama tällainen jakso lisää pitää havaita.
Muiden planeettojen ylikulut vaikeuttavat kuvion löytymistä
Maskaamalla tähden valo, voitaisiin havaita suuruusluokkaa Jupiterin kokoinen planeetta jos se on lähes kiinni emotähdessä, selkeästi Merkuriuksen kiertorataa lähempänä. Lähimmästä tähdestä katsoen Maa on enimmillään 0.43" päässä Auringosta ja Merkurius 0.155" päässä.
Käytännössä havainnot pitäisi tehdä ilmakehän ulkopuolelta.
Kaizu