Tähtikuvauksen vaiheet

[Jarkko.A]

Välillä tulee vastaan aivan loistavia kuvia ensimmäistä kauttaan harrastavilta henkilöiltä, joten ajattelin tässä nyt käydä läpi omaa prosessia ja pohtia mikä tässä menee nyt väärin kun tulokset eivät täysin miellytä ja samalla saada konsensuksen siitä missä järjestyksessä mitäkin pitäisi tehdä.

Eli ensimmäisenä vaiheena on sopivien kohteiden valinta. Teen tämän usein stellariumilla siten, että pikakelaan tulevan havaintosession taivaan läpi muutamaan otteeseen sopivia kohteita pläräillen. Stellariumissa minulla on muutaman havaintopaikan maisemat tallennettuna jotta pystyy tarkistamaan ettei kohteiden suunnalla ole peittoa tai valosaastetta.

Seuraavaksi on luvassa pohdinta siitä, millä kalustolla kuvaan mitäkin. Tähän kauteen asti on ollut helppoa, kun on ollut käytössä F5 Newton ja hidas akromaatti. Usein olen jakanut havaintosessiot aurinkokunnan ja syvän taivaan öihin jolloin yhden illan aikana on käytetty vain toista putkea.

Sen jälkeen teen arviot tarvittavista valotusajoista. Tämäkin on ollut helppoa pelkällä digijärkkärillä, ensi kautena tulee enemmän pohtimista mustavalko ccd-kameran ja filtterien kanssa.

Nyt on kasassa excelissä lista kohteista ja valotuksista jonka perusteella on helppo ryhtyä toimeen havaintopaikalla.

Newtonin kollimoinnin tarkistus seuraavaksi.

Kaluston kuljetus ja kasaaminen. Jalusta vaateriin ja napasuubtaus silmämääräisesti. Tarkennus siihen drift alignmentillä.

Fokuksen säätäminen kuntoon Bahtinovin maskin ja tietokoneen avulla.

Darkkien ja biassien ottaminen.

Itse kuvaus läppärin kautta samalla tarkistellen että fokus pysyy aloillaan. Flättien otto laadukkaan flättikalvon avulla jokaisen eripituisen valotuksen jälkeen tai jos kameran kulma fokusointilaitteeseen nähden muuttuu vaikka samalle valotusajalle olisikin flättejä.

Kamat kotiin ja nukkumaan.

Kuvien pläräämistä ja kunnollisten valotusten lajittelu per kohde siten että siihen liittyvät kalibrointivalotukset ovat samassa kansiossa.

Kuvien pinoaminen ja kalibrointikuvien käyttö.

Viimeinen silaus photoshopilla.

Pään hakkaaminen seinään.

[Timo Kantola]

... ajattelin tässä nyt käydä läpi omaa prosessia ja pohtia mikä tässä menee nyt väärin kun tulokset eivät täysin miellytä ja samalla saada konsensuksen siitä missä järjestyksessä mitäkin pitäisi tehdä...

Mikä niissä kuvissa sitten mättää ? Mallikuva - ei niin täysin mielyttävästä - kuvasta auttaisi paljon ongelman hahmottelussa..

Kuvauskeikan proseduurista voi jättää bias kuvien oton pois. Bias , eli lukukohina ei pahemmin muutu , voit kuvailla ne vaikka huomenna ja käyttää samoja biasseja seuraavat 2 vuotta.. Jättäisin pois myös tuon "Pään hakkaaminen seinään." Muuten työjärjestys ihan mallillaan. Tai no, ensin kalibroidaan ja vasta sitten pinoillaan niitä kuvia. Ja jos malttaa pitää kameran samassa kulmassa koko kuvaus illan, niin viimeisenä voi sitten ottaa sarjan flättejä, tai voi sitä alussakin ottaa yhden sarjan . jos kesken iltaa ilmestyy kennolle jotain ylimääräistä niin on sitten aseita alku ja loppuillan kuville. Niin ja kamerakin saisi jäähtyä ainakin puolituntia ennen kuvausten alotusta..

Kuvaatko useaa kohdetta illassa, vai keskitytkö vain yhteen tiettyyn ? Palkitsevampaa on saada edes yksi hyvä, kun kymmenen huonoa kuvaa kokoillan saldoksi.

[Marko.J]

Flättien otto laadukkaan flättikalvon avulla jokaisen eripituisen valotuksen jälkeen tai jos kameran kulma fokusointilaitteeseen nähden muuttuu vaikka samalle valotusajalle olisikin flättejä.

Itse tyydyn Timon ohjeen mukaan kuvaamaan flätit vasta kuvaussession lopuksi, yleensä en kääntele kameraa putkessa, vaan siinä se nököttää samassa asennossa koko session. Eripituisille valotusajoille en ole koskaan kuvannut eri flättejä, jos kameran asento ja tarkennus pysyvät samoina koko session... en oikein tiedä, mitä hyötyä siitä voisi olla, itse flätin valotusaikahan pysyy samana. Darkkeja kuvaan (ccd-kameralla jossa on säädettävä kennon lämpötila) yleensä "varastoon" eripituisille valotusajoille ja eri kennon lämpötiloille, eli ccd-kameraan siirtyminen tuo myös jonkin verran helpotusta kenttätyöskentelyyn...

[dirty]

Moi, tässä hieman omia kokemuksiani. Tähtikuvauksessa on kaksi puolta: kuvaaminen ja kuvien käsittely.
Molemmissa pitää onnistua, jotta lopputulos tyydyttää.
Panostan itse erityisesti kuvaamiseen. Paikallinen ilmasto rajoittaa kuvaamista tehokkaasti, joten tehokas aika pitää maksimoida hyvinä öinä.
Kuvienkäsittelyyn on sitten aikaa pilvisinä iltoina vaikka kuinka ja sen voi tehdä tarvittaessa monta kertaa.
Hyviä raakakuvia on helppo käsitellä. Huonojen kanssa tie nousee helposti pystyyn.

Tässä muutama yleinen juttu raakakuvien onnistumiseen:

* testaus ja harjoittelu
Opettelen käyttämään laitteistoa ja tutkin uusia mahdollisuuksia. Millä asetuksilla seuranta toimii parhaiten?
Mitkä ovat maksimi valotusajat yksittäisille valotuksille? Autofokuserin opettaminen, optiikan kollimointi jne. Tähän kaikkeen menee aikaa ja paljon.
Käytän tähän puolipilviset tai kuutamoyöt. Jotain voi tehdä myös päivällä.
Yhden tunnin valottaminen vaatii vähintään saman määrän testaamista ja harjoittelua. Todennäköisesti aikaa kuluu vielä enemmän.

* kuvausplatformi
Teen laitteistosta "paketin", joka on nopea ottaa käyttöön ja jota ei tarvitse muuttaa kuvausyönä.
Kun en kuvaa, niin paketti pysyy niin paljon valmiiksi koottuna kuin mahdollista.
Kun on kuvausyö tiedossa, niin sitten kaikki valmiiksi hyvissä ajoin.

* yksi kohde
Kuvaan lähes aina vain yhtä kohdetta per yö.

* panostan platformin kriittisiin kohtiin
Seuranta, tarkennus ja kollimointi kohdilleen hankintojen ja harjoittelun kautta.
Kameralla ja optiikalla ei ehkä muuten niin suurta merkitystä.

* hyvät kalibrointikuvat
Teen paljon kalibrointikuvia ja pidän niistä kirjastoa. En tuhlaa tehokasta kuvausaikaa niihin vaan teen ne muulloin.

* pitkät kokonaisvalotukset
Paljon ruutuja => vähän kohinaa. Kokonaisvalotus tunteja (tai päiviä).

* korkeat kohteet
En kuvaa alle 20 astetta horisontista. Riippuu valosaasteen määrästä.

* tutkin mitä muut tekevät
Ainakin alussa kannattaa seurata miten muut jutun tekevät.
Sen jälkeen voi yrittää kehittää omia ratkaisuja.

Tuossa siis muutama juttu ja varmaan jotain vielä puuttuukin. Lopuksi vielä paljon kärsivällisyyttä.

[Jarkko.A]

Pitänee jatkossa kokeilla tuote yhden kohteen kuvaamista per ilta ja samalla jättää visuaalihavaintojen tekeminen kuvausyönä pois. Viime kaudella tuli usein ensin katseltua kohdetta okulaarien läpi ja sitten siirryttyä kuvaamiseen ja sitten vaihdettua kohdetta.

Tuon ja autoguidauksen puutteen takia käytettävänlaatuisia valotuksia on tullut vähän. Kuvauskalusto on myös rajannut tuota kun käytössä on ollut vanha kohiseva dslr-kamera. Siirtyminen F5 putkesta F4 putkeen tulee hieman lisäämään valotusten määrää.

Referenssikuvia voisi tietysti laittaa tulemaan, mutta niiden ruotiminen ei oikein hyödytä ensi kauden kaluston käytön kannalta. Laitan kyllä sellaiset before ja after kuvat referenssiksi tulemaan jos satun samoja kohteita kuin viime kaudella kuvaamaan.

[naavis]

Newtonin kollimoinnin tarkistus seuraavaksi.

Kaluston kuljetus ja kasaaminen. Jalusta vaateriin ja napasuubtaus silmämääräisesti. Tarkennus siihen drift alignmentillä.

Putki kannattaa kollimoida vasta paikanpäällä, kun se on nostettu jalustalle. Putken kuljettaminen ja käsittely muuttaa kollimointia.

Itse kuvaus läppärin kautta samalla tarkistellen että fokus pysyy aloillaan. Flättien otto laadukkaan flättikalvon avulla jokaisen eripituisen valotuksen jälkeen tai jos kameran kulma fokusointilaitteeseen nähden muuttuu vaikka samalle valotusajalle olisikin flättejä.

Minäkään en ihan ymmärrä miksi otat eri valotusajoille eri flätit. Fläteillä pyritään pääsemään vinjetoinnista ja pölypalleroista eroon, niihin ei kalibroitavien kuvien valotusaika vaikuta.

Jos Canonin järkkärillä kuvaat, darkit voi suosiolla jättää ottamatta ja biasin korvata vakioarvokuvalla. Vrt. http://www.ursa.fi/~lkangas/dslr-ohje/

[Timpe]

Välillä tulee vastaan aivan loistavia kuvia ensimmäistä kauttaan harrastavilta henkilöiltä, joten ajattelin tässä nyt käydä läpi omaa prosessia ja pohtia mikä tässä menee nyt väärin kun tulokset eivät täysin miellytä ja samalla saada konsensuksen siitä missä järjestyksessä mitäkin pitäisi tehdä.

Lähestyin kysymystäsi hiukan toisella tavoin, sillä hain foorumilta omat ensikokemukseni tähtikuvausaiheista:
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=75.msg26147#msg26147 (kokeilu M31:stä lyhyellä 200mm telellä ja JS Dobson jalustaviritelmällä, josta ei tullut sitten kuitenkaan mitään kuvausjalustaa itselleni, 28-10-2008)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3306.msg26317#msg26317 (ihmettelyä, kun uusikaan jalusta ei tuota kelvollista jälkeä, vaikka se maksoi 4400 euroa käytettynä, 02-11-2008)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2245.msg42159#msg42159 (kuvausputken pääpeilin pitimen rakentelua, useaan kertaan, viimeisin kirjoitus 27-09-2009)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=5766.msg30284#msg30284 (liukumista visuaalipuolelta tähtikuvaukseen, 18-01-2009)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3906.msg31065#msg31065 (digiscoping-kokeiluja, 03-02-2009)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3796.msg31943#msg31943 (1min valotuksen seurantatarkkuutta, 18-02-2009)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3162.msg32674#msg32674 (M1-kuva, seurantaongelmat jatkuvat,04-03-2009)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3162.msg50499#msg50499 (jotain edistystä on tapahtunut M1-aiheen suhteen (oliskohan LVI Smartguider) ja aikaa on kulunut reilusti kuvien välissä, 26-01-2010)
jne. jne. jne.

Montakohan kautta tässä on itselläni mennyt ennen kuin kuvausosaaminen on tullut edes nykyiselle tasolleni? Ja montakohan turhautunutta hetkeä on koettu siinä välissä, kun systeemit eivät ole toimineet, oma osaaminen on ollut puutteelista ja on pitänyt tehdä asioita uusiksi? Nyt, noin neljän vuoden painin jälkeen omat kuvaussysteemit ja osaaminen alkavat olemaan siinä jamassa, että näillä alkaa tulla jotain lopputulostakin. Tämä olettaen, ettei jokin paikka asioiden loputtomassa ketjussa klikkaa ja muuta kuvausiltaa katastrofiksi...

Summa summarum: Mitäpä tuohon kysymykseesi voisi sanoa, kun en tunne näitä "ensimmäistä kauttaan harrastavia henkilöitä", joilta tulee suoraan ensi postauksessa loistavia kuvia foorumille. Eipä kait muuta kuin että AINA se oppiminen tulee näissä kuvioissa kantapään kautta (vaikkei se meille foorumilaisille näkyisikään millään tavalla), ja aina se vie tolkuttomasti aikaa, aiheuttaa turhautumia ja turhaa stressiä. Hyvät kuvausvälineet eivät sinällään ole kuin yksi helpottava osatekijä huippukuvien muodostumisessa. Paljon tätä enemmän vaikuttaa kuvaajan käytännön kokemuksien kautta hankittu osaaminen, sellainen "know-how" oman laitteistonsa suhteen, jolla omassa käytössä olevaa laitteistoa osataan käyttää riittävällä taidolla sitä tehokkaasti hyödyntäen. Vasta kun tämä puoli on hoidossa, alkaa tästä tuotantoputkesta tulla niitä kuvaajaa itseäänkin tyydyttäviä lopputuloksia. Tähtikuvaus valitettavasti (?) vain on n-i-i-i-n vaativaa valokuvauksen osa-aluetta, ettei sen hallintaan ole oikoteitä.

(Muut käytännön ohjeethan tuossa onkin jo kirjoitettu aiempiin viesteihin, joten päädyin nyt tällaiseen omakohtaiseen historiikkiin & vuodatukseen... )