Kiitos sivustatuesta
Vaikuttaa kimurantilta jos tuossa mallissa on sekä pää - että apupeili säädettävissä. Noissa pätkäputkissa taitaa pääpeilin valovoima olla F2 luokkaa , ja saattaa olla aika tarkka kollimoinnista ?Vaikea hahmottaa että piirtämäsi mukaisessa tilanteessa Airy diskiin renkaat näkyisi linjassa ? Ettei vaan kuitenkin ole kyse jonkinlaisesta taipumasta...
Minusta tässä on kyse siitä, etten saa kahta optista akselia kohtaamaan toisiaan: 1.) apupeilin/pääpeilin muodostama optinen systeemi 2.) tarkennuslaitteen ja kameran muodostama optinen systeemi. Jos ja kun tällaista kokonaisuutta lähdetään kollimoimaan tyhjästä, on löydettävä ensin jonkinlainen referenssipiste, josta lähdetään liikkeelle. Minusta tämä lähtöpiste on tarkennuslaitteen ja kameran optisen akselin linjaaminen putken runkoon nähden keskelle. Tässä tuleva pienikin virhe kertautuu seuraaviin vaiheisiin. Tätä olen tavoitellut tuossa kaaviossa, joten älä mieti sen syvällisemmin kaaviokuvaani.
Kysymys: voiko tätä kollimoitia säätää/tarkistaa seuraavalla tavalla? Asetetaan tarkennuslaitteeseen (180/1800mm putken polttopisteeseen) kamera (itselläni SX Lodestar seurantakamera) ja katsotaan, miltä tähden epäterävät heijastukset näyttävät fokuksen sisä- ja ulkopuolella. Minulla on käytössä Word dokumentti "Star collimation of Intes MK67/66" (
linkki Google Vieweriin, toimiikohan?). Anyway, jos toimin tuon mukaan, huomaan säätäväni putken peilit pieleen siitä säädöstä, minkä saan tehtyä päivällä muilla keinoilla. Tästä päättelen, että ongelmana on tuo yllä kuvaamani kohdistusongelma eli optiset akselit eivät kohtaa. Tämän ohjeen tavalla toimien saan kuitenkin säädettyä kameranäkymän keskelle keskitetyn tähden kuvan hyvinkin lähelle Airy disk ideaalia, mutta laajemmassa kuvassa (QSI:llä) tulee tuo sama virhe kuin tuossa testikuvassani eli kollimointipiste on jossakin muualla kuin keskellä kuva-alaa. (Ja saman voi todeta myös päivällä putken heijastuksia tutkimalla.) Outoa...
Kumpi on helpompi kollimoida ensin pää vai apupeili? Jostain tuolta linkistä pikasesti osu silmään että yksisäteisellä laserkollimattorilla saa apupeilin helposti säädettyä? Jos noin on, niin sitten jää viellä pääpeilin säätö ja sehän on helppoa kuin kaakelointi.
Järjestys on minusta
tämän ohjeen mukainen eli ensin apupeili ja sitten pääpeili. Mutta ennen kuin tuohon saakka päästään, pitäisi putken mekaaninen linjaus olla kohdallaan (ohjeen kohdat 1-5). Epäilen, että tuolta lötyy jokin asia, joka saa tämän menemään pieleen loppupeleissä, joten otan seuraavaksi putken optiset osat (taas kerran) irralleen ja linjaan tuon tarkennuslaitteen noilla Glatterin ohjeilla putken runkoon nähden. (En ole tehnyt tätä näin suurella tarkkuudella aiemmin, vaan olen hyödyntänyt holograafista laseria mekaanisten osien linjaamiseen.) Noita peilejä olenkin säätänyt, joten niiden pyörittely on rutiinia ja helppoa, mutta samalla ilmeisen hyödytöntä, jos nämä mekaaniset perusteet (kohdat 1-5) ovat pois säädöistään edes pikkuisen.
Newtonilla pääpeilin kollimointi käy esim. seuraavasti, ja varmaan myös kyseisellä putkella:
Otetaan systeemillä tähdistä kuva, tarkastellaan kuvaa miten kollimointi on pielessä ja etsitään kuvasta kollimaatio piste. Laitetaan kollimaatiopisteen kohdalle kirkas tähti ja lukitaan tähti seurannalla ko. paikkaan. Seuraavaksi pääpeilä säätämällä säädetään ko. kirkas tähti kuvan keskelle.
Tämä on mielenkiintoinen ja uusi näkemys itselleni, joten kokeillaan myös pääpeilin säätöön, jos on aihetta noiden uusien mekaanisten linjausten jälkeen.
Seuraavalla kerralla ota testikuvia, ja käännä kameraa 90 astetta ja katso mitä vaikuttaa. Kuvaa samoilla tarkennuksilla etelään zeniittiin ja pohjoiseen - siirtyykö epätarkka alue , vai pysyykö samassa kohdassa...
Kuin myös nämäkin täytyy testata, jos ongelma pysyy vielä...
Kopsasin Timpen kuvan ja tein sille väkivaltaa ( samalla tutkin sitä - poistan kuvan tarvittaessa )...
Timpe vois viellä antaa "virallisen" luvan tuohon kuvaan.. ?
Tattis, tuo selvensi asiaa
Turhaan kyselet lupia, ei näissä ongelmakuvissa mitään copyright -lauselmia tarvitse miettiä, kun eivät nämä ole tuolla tavoin suojattavia "teoksia". Pääasia on jos saadaan homma taas pelittämään oikein ja asiat etenemään!
Ettei vaan kuitenkin ole kyse jonkinlaisesta taipumasta, tai QSI:n kenno kallellaan (ei kohtisuorassa optiseen akseliin?)
EDIT: Tämä unohtui edellisestä vastauksesta, joten päivitän vielä tähän alle lisätietoa.
QSI:n kenno
ei 99,9% varmuudella ole kallellaan mihinkään suuntaan niin paljoa, että se vaikuttaisi kuvaan tuolla tavoin. Oikaisen tuon, koska sama epäilys pomppasi esiin nyt toisen kerran. Tässä on malliksi yksittäiskuva EF300/2.8 L objektiivilla ja tuolla QSI 583ws rungolla, jossa näkyy vain tuon teleobjektiivin omat vääristymät kuva-alan kulmissa täydellä aukolla. (Ja kennon edessä olevien mikrolinssien aiheuttamat diffraktiopiikit, vaikka kyseessä on esteetön optiikka
)
Linkki QSI:n Yahoo foorumilta käsittelee samaa asiaa (suljettu foorumi, joten kopioin tähän alle osan QSI:n asiakastukihenkilön kirjoittamasta viestistä)
http://tech.groups.yahoo.com/group/QSI-ccd/message/10660There a variety of factors that influence the orthogonality of the
sensor surface relative to the optical axis. First, the factors we directly control or at least manage --
The KAF-8300 sensor is 22.5mm diagonally. The CCD package sits on top of the TEC stack. The TEC stack is built up as an assembly with the
cold finger at the top. The cold finger is 43.40mm diagonally. We typically see less than 0.002” (0.05mm) variation in the cold finger
corner heights (parallelism).
So, the CCD package is typically tilted by about half that amount, (22.5/43.4)*(0.002/2) = +/- 0.00052” (+/- 13.2 microns), across the
active image area.
General machining constraints - All the major camera parts are machined from solid aluminum and specified to within 0.005" (~0.13mm).
The camera parts are machined on very high quality CNC mills by very skilled machinists. Typical variations are much less than the
specified tolerance. Each time two machined pieces are mated (e.g. cover to body or mounting adapter to cover), the tolerances add up.
It's possible that 3 mated surfaces could have a total error of 0.015" (0.38mm). Of course it's just as likely that any errors will cancel
each other out. We officially specify the "nominal optical path length" at +/- 0.02" (0.5mm). Variations in parallelism will be
significantly less than that.Kuva-ala kallistelee varmaan enemmän kiinnitettäessä QSI kameraa tarkennuslaitteeseen, kuin mitä tuolta löytyy kennon kaltevuusvirhettä kameran sisäisesti...
Aihe: Lyhentimen etsintää Santelille (kokemuksia ja sovitus MCT-putkeen haussa) (Luettu 13955 kertaa)