"Manamansalon varttimaraton"
29-30.12.2010 pääsimme foorumin nimimerkki Tertsin kanssa syvän taivaan alle. Kaupunkiolosuhteista harrastaminen oli ehkä saanut koko "Syvän taivaan" vaikuttamaan enempi pappojen legendoilta, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi .. !
Kahden 10" dobsonin observatorio pystytettiin Oulujärven Manamansaloon, Niskanselän jäälle vajaan sadan metrin päähän rannasta. Pakkasta oli pyöreät parikymmentä astetta, ja taivaan auettua seeing erinomainen (20-30 asteen yläpuolella himmeätkään tähdet ei juuri välkkyneet) ja läpinäkyvyyskin hyvä; rajamagnitudin tarkka arvioiminen vähän unohtui, mutta jossain vaiheessa laskin Orionin sisältä ainakin 12 tähteä helposti, ja uskaltaisin sanoa että rajamagnitudi oli jossain 5-6 paikkeilla. Paikalta aukesi näkymä käytännöllisesti katsoen koko taivaankannelle, ja Linnunradan tummia juovia Joutsenen tienoilla pystyi havaitsemaan ilman pimeäadaptaatiotakin. Merkittäviin valosaastekeskuksiin paikalta on linnuntietä ainakin 20km -- esim. Vaalan valojen kajo kyllä näkyy, mutta ei häiritse.
Päivä oli ollut pilvinen, mutta ennusteiden mukaan klo 23 oli luvassa havaintokeliä. Pilvet repesivät jo odotettua aiemmin n. klo 21, ja saunan jälkihöyryjen annettiin kuivua pakkasessa. Ensimmäinen tunti käytettiin tuttujen ja helppojen kohteiden katseluun perheenjäsenten kanssa -- Tähtikuvioita, Linnunrata, Jupiter, Andromedan galaksi, Orionin sumu, Mizam, Plejadit ... Myös muutama ohikiitävä revontulen riekale nähtiin, ja erityisesti Tertsi kunnostautui meteorien, joista iso osa oli lentoratojen perusteella Coma Berenikidejä, bongailussa varmaan parilla tusinalla havainnolla omaa reilua puolta tusinaani vastaan (lukemat ei sentään ole ensimmäiseltä tunnilta, vaan koko session ajalta).
Ensimmäisen session päätteeksi vetäisimme elikset kohteista M51, M81 ja M82, joista viimeiset jäivät kuvakenttään kun pikkuväki lähti nukkumaan ja me lämmittelemään. Mainituista galaksihavainnoista muodostuikin sitten suunta loppuyön havainnoille: Messier-maratonihan siitä tuli. Noin tunnin sessioiden välissä kävimme aina puoli tuntia sisällä lämmittelemässä, kirjaamassa tehtyjä havaintoja ja suunnittelemassa seuraavia (suunnittelun tukena ensisijaisesti Ursan "Messierin kohteet", ja pientä lisäapua erityisesti havaintoikkunoiden tarkastamiseen Stellariumista). Lopulliseen listaan kertyi pari tusinaa elistä (lainaan lintubongareiden termiä, tarkoittaa "ensihavainto elämässä") kummallekin, ja itselleni lisäksi puolen tusinaa ylimääräistä, jotka Tertsi oli havainnut jo edeltävänä yönä. Yhteensä yön aikana havaittiin kaikkinensa 40+ syvän taivaan kohdetta, joista "tärkeimmät" on listattu alla:
- M1 (Tertsin kohdistuksella -- en tajua mikä minulla tämän kanssa mättää!)
- M31 (kätevä testi pimeäadaptaatiolle paljain silmin pitkin yötä),
M32, M110 (molemmat "tosi helppoja", siinä missä kaupungista
käsin en muista näitä ikinä spotanneeni)
- M42, M43 (uskon nähneeni myös Juoksevan Miehen sumuisuutta, vaan saattoi olla kuvitelmaakin)
- M44 (häkeltävän selvä paljassilmäkohde)
- M45 (Tertsin 7v pojan kohdistus!)
- M51 (ja NGC 5195)
- M81, M82
Tässä välissä (ensimmäisellä lämmittelytauolla :)) totean, että kaikista kohteista vaihdettiin kokemuksia sitä mukaa kun niissä käytiin, ja kaikki kohteet myös tarkastettiin ristiin kummassakin putkessa. Kohteiden haut ja myös leijonanosa katselusta tehtiin 2-tuumaisilla 30mm (minä) ja 34mm okulaareilla (Tertsi). Perusnäkymät putkissa olivat siis hyvin samanlaiset, minun okulaarissani hieman laajempi kenttä ja aavistuksen kontrastikkaampi kuva, mutta ei siis mitään "tällä näkyy-tällä ei" -ilmiötä. Tertsillä oli suurennoksia varten muutama lyhyempi 1.25" okulaari sekä 2x barlow, itse kokeilin pari kertaa TS:n 7-24mm zoomia, mutta pääasiassa kylmän raudan käsittelyn epämukavuuden takia jätimme enimmät zoomailut tulevaisuuteen. Sekin vaikutti, ainakin omalta osaltani, etten yksinkertaisesti vielä "osaa nähdä" suurennetusta kuvasta yhtä paljon kuin pienen suurennoksen kontrastikkaammasta näkymästä. Ja putkina siis GSO:n 10"/1200 (Tertsi) ja S-W:n 10"/1200. Lähes kaikki havaintoyönä käytössä ollut kalusto on hankittu käytettynä foorumilaisilta!
Pienestä suurennoksesta, suhteelisesta kokemattomuudestamme ja tietenkin myös rehellisestä hötkyilystä (emme viipyneet kohteissa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paria minuuttia kauemmin) johtuen emme havainneet yllä- tai allaolevissa galakseissa käytännöllisesti katsoen mitään yksityiskohtia, vaan metsästimme "tuhnuja". Poikkeuksen tässä tekivät Sikarigalaksi (jonka katkaiseva juova oli kiistaton sivusilmällä katsottaessa), ja kenties Mustasilmägalaksin musta silmä. Lisäksi sumuisuus jatkui M51:stä NGC 5195:een katkeamatta, mitä kai voi taustatietojen valossa pitää havaintona spiraalihaarasta. Myös sumuisuuden "tiiviydessä" kyllä pystyi havaitsemaan eroja kohteiden välillä.
M51, M81 ja M82 olivat siis molemmille havaitsijoille illan ensimmäiset elikset. Seuraava sessio aloitettiin lopuilla Otavan Messiereillä, henkisesti valmistautuneena siihen että tuuri loppuu, mutta:
- M81 ja M82 uudelleen, okulaarikokeiluja. Lisäksi näin ympäristöä skannaillessani näitä himmeämmän mutta silti
erittäin selvästi erottuvan sumun, todennäköisesti NGC 2976. M82:n keskijuova.
- M97 ja M108 (helppoja!)
- M109 (ensin en nähnyt, mutta Tertsi spottasi ajettuaan Phecda-tähden kuva-alan
ulkopuolelle, ja tällä ohjeella kohde näyttäytyi minullekin "vaivatta")
- M101 (odottamattoman himmeä)
- Orionista M78 (heijastussumun kirkkaimmat kohdat näkyivät udun keskellä kahtena hentona pisteenä)
- Leijonasta M65 ja M66
Tauon ja punaviinitilkan jälkeen galaksijahtia laajennettiin suoraviivaisemmaksi Messier-kirjaamiseksi, ja putket suunnattiin Ajomieheen:
- M36, M37 ja M38. Nämä spotattiin alunperin "joku niistä"-mentaliteetilla,
mutta havainnot tehtiin myöhemmin huolellisemmin liukumalla M37:sta ("tiivis")
M36:n ("spiraali") kautta M38:een ("risti", "plussa"). Lisäksi tällä alueella
näkyi kuvista ja taustatiedoista tuttuja pienempiä NGC-joukkoja. Joukoista
vaikuttavin (ja ehkäpä upein tähän mennessä näkemäni kaukoputki-avonainen)
oli M37. Kokeiltiin myös erilaisia suurennoksia.
- Kaksosten M35.
- Aina ihastuttava M29
- M33
- Jokunen muu entuudestan tuttu kohde, tai uusia vierailuja illan aiemmissa kohteissa
Lämmittelytuokio (ja viinitilkka!) käytettiin illan huolellisimman suunnitelman laatimiseen. Tarkoitus oli 1) paikallistaa Ajokoirat ja 2) Bereniken hiukset, ja sen jälkeen spotata 3) M94, M63, M3, M53, M64 ja 4) päätyä lopulta "leijonan persauksen" ja Arcturuksen väliin, Coma-Virgon galaksijoukkoa katsomaan. Suunnitelma oli hyvä, ja toteutus onnistui loistavasti, eli havaitsimme
- Bereniken hiusten "hiukset" (himmeistä yksittäisistä tähdistä muodostuvaa
"röpelöä" kuvion gamma-tähden eteläpuolella)
- Cor Caroli -kaksoistähti
- M94
- M63
- M3 (illan ensimmäinen pallomainen)
- M53 (toinen pallo)
- M64 (luulen että musta silmäkin vinkkasi)
- Vähintään puolen tusinaa Coma-Virgon tarkemmin määrittelemätöntä
galaksia
Minulla kävi M53:sta M64:een siirtyessä tuuri, ja osuin ensi yrittämällä. Tertsin okulaaria kohde sen sijaan vältteli pidempään. Lopulta, kun olin varmistunut siitä että löydän M64:n M53:sta alkaen muutenkin kuin tuurilla, päätimme kokeilla "kauko-ohjausta", eli kohdistimme putket M53:een, josta käsin sitten aloin lausumaan ajo-ohjeita ja näkymiä: "nosta putkea, näkyy kolmen tähden kaari, vedä putkea itseesi päin, näkyy toinen kaari, nosta putkea, näkyy pystysuuntainen "mato", ...", ja tämähän toimi, alle minuutissa M64 oli kummankin putken kuvakentässä. Ja itse "kauko-ohjauksessa", eli kahden putken näkymien reaaliaikaisessa tarkistamisessa oli minusta jotain liki maagista!
Kello oli jo yli aamukolmen kun Leijonan alapuolelta bongattiin vielä M95, M96 ja M105, ja lämmittelemään lähdettiin aikomuksena palata vain keräämään ja peittelemään kamppeita. "Spicakin on noussut", totesin, mutta sisällä tajusimme että eihän se mikään Spica ollut, vaan rengasplaneetta. Pakkohan sitä olisi vielä yrittää kuvata! Olin kuitenkin juuri kantanut kameralaukun -20-asteisine sisältöineen sisätiloihin, ja peli oli menetetty huurteelle. Tertsinkin kuvauskaluille planeetta oli vielä liian matalalla -- dobsonin tasapaino ei riittänyt, vaan putken päätä piti kannatella käsin. Hyvät visuaalihavainnot Saturnuksesta kuitenkin saatiin.
Jos joku on jaksanut tänne asti lukea niin huomasit varmaan että jätimme väliin monia helppoja tai sijainniltaan tässä listattujen suhteen "ilmeisiä" kohteita. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että alkuperäinen pointti oli vain päästä katselemaan pimeältä taivaalta ("Well let's go out -- and see what we see!"), ja vaikka Messier-metsästys toki oli ennakoitavissa, niin kaikki suunnitelmat tehtiin illan edetessä, ja jäällä katsottiin sitä mitä ehdittiin (ennen kuin alkoi palelemaan) tai muistettiin. M51:n ja M81/M82:n löytyminen oli kummallekin varmaankin jonkinlainen käännekohta koko harrastuksessa -- "näitä *oikeasti* *voi* nähdä"!
Huolellisemmalla suunnitelulla tuollaiselta paikalta ja yhtä hyvässä säässä voisi vaivatta havaita yhden yön aikana reilusti puolet Messier-katalogista -- tässä karttoja katsellessani kuvittelen että 60-70 vilahti taivaalla viime yönäkin, vaikka eikös varsinaiseen maraton-aikaan ole vielä kolme kuukautta? Satunnaisia NGC:itä tai muuten tarkemmin tunnistamatta jääneitä kohteita osui okulaariin pitkin yötä.
Mahtava, uskomaton, ikimuistoinen havaintoyö! Jälkikäteen mietittynä ja kerrottuna hieman huvittaakin että moisten mitättömien "tuhnujen" löytymisestä voi irrota moinen riemu, mutta pakko se on tunnustaa, vaikka sitten hulluksi leimattaisiin.
Edit: Saturnuksesta näyttäisi Stellariumin perusteella havaittun myös kuut Rhea, Titan ja ehkä Japetus (näytti okulaarissa turhan kirkkaalta ollakseen vain magnitudia ~12).
Edit: M36/M38 swapattu
Aihe: Joulukuun 2010 visuaalihavainnot (Luettu 7626 kertaa)