20 vuotta tähtiharrastusta.

[Lauri Kangas]

Tänään on sitten tasan 20 vuotta täynnä tätä maailman parasta harrastusta. Syy miksi tiedän näin tarkkaan on että 19.10.1990 alkoivat Kirkkonummen tähtipäivät jonne vanhempani raahasivat minut mukaan. Erityisesti aurinkokunnan mallit kiinnostivat ja vanhemmat sai viisivuotiaan istumaan kiltisti hiljaa esitelmien ajan lupailemalla että kohta siellä näytetään niitä hienoja diakuvia. Huijasivat tosin, mutta ei se mitään.

Sitten harrastus syveni lukemalla Markku Poutasen Aurinkokuntamme -kirjaa Kanarian saarten hiekkarannoilla. Tallella on vieläkin sieltä ostettu aurinkokuntapostikorttisarja, jonka kuvateksteistä treenasin lukutaitoani. Englannin kieli vähän haittasi tosin. Vähän myöhemmin Ursan tähtikerhossa pysyi naskalit poissa pahanteosta iltaisin (tai miten sen nyt ottaa) ja sieltä peräisin on myös parhaat kaverit.

Viime vuosina on harrastus sitten lähtenyt kiihtyvällä tahdilla lapasesta ja tässäpä tuorein tuotos. En sano etten olisi koltiaisena osannut haaveillakaan kuusi tuntia valotetuista sumukuvista koska haaveilin kyllä. Aina välillä silti hämmästyttää että ihan itsekö näitä otan.



Tattis vaan kaikille mukana vaikuttaneille. 

[Miikka Sikkilä]

Moi Lauri!

Onnittelut täältä sinulle. Mahtava harrastushan tässä on kyseessä ja itsellänikin on ollut ilo oppia tuntemaan sinut tähtitieteen harrastuksen kautta! Eiköhän sitten pistetä töppöstä toisen eteen ja mietitään sitten uusilla vehkeillä vaikka 20 vuoden päästä, että mitäs sitä kirjoiteltiin 20 vuotta sitten "internetissä" :)

[tähti_ville]

Heippa,

Onnittelut myöskin hyvin kehittyneestä harrasteesta, joka varmaan on tuonut iloa ja kyyneltä onnistumisen johdosta.

  Itselläni alkoi harraste muistaakseni 11v iässä ja vielä siten, että olin kolmen veljeksen kaveri joista yksi oli luokallani. välineenä meilla oli joku pikkuinen dobson putki jolla katselimme planeettoja ja kuuta. Kaiken huippuna oli kun rakentelimme seurantalaitteistoa niin siinä kului vanhempien herätyskellokoneistoja monta ja kaiken lähemmäksi pääsimme käkikellon punnus systeemillä. Tarinaan liittyy myös hyvä muisto matematiikan opiskelusta kun näistä veljeksistä vanhin kävi jo sen aikaista oppikoulua ja saimme päähämme laskea saturnuksen kiertorataa jolloin kaikki yhdessä pohdimme valtavaa kaavamassaa joista en ymmärtänyt tuossa vaiheessa yhtään mitään mutta kovasti olin mukana projektissa. Sen aikainen matematiikan opettaja erhtyi sanomaan, että jos teillä on jokin lasku jota ette ymmärrä niin tuokaa minulle ratkaistavaksi. Arvaa ketä vei kaikki laskutoimitukset mitä olimme siihen mennessä kehitelleet opettajan ratkottavaksi. Olisitpa nähnyt hänen ilmeensä kun hän tutki kaavoja ihmetteli mitä ihmettä me laskemme kun hänkään ei kaikista kaavoista ymmärtänyt muuta kuin että liittyy jotenkin pallogeometriaan ja osa painovoima laskuihin jne. Lopputulokseksi tuli ratkaisematun laskutoimitus sekä mulle tunti seisomista nurkassa kun sanoin opettajalle totisella naamalla että,  älä perk..e tuu sitte sanomaan jotta ratkaset laskut jos et kuitenkaan osaa.
Näin tää harrastus sai kohdallani kipinän.

terveisin Antti

[DarkSide]

Moi,
Se on mukavaa kuulla, että pitkäjänteisyyttä riittää sitä vaativalle harrasteelle. Onnittelut myös.
Yli 30 vuotta taivasta ihmetelleenä vieläkin löytyy uutta tutkittavaa. On se riittoisa ja mielenkiintoinen
paikka tuo maailmankaikkeus 
Vasta viimeisen 10 vuoden aikana valokuvaus on "syttynyt" kohdallani ja tämä kaikille avoin
Astronetin kuvankäsittelyn korkeakoulu  syventää vain harrastusta. Käyn sitä nyt toista vuosiluokkaa
ja mukavaa siinä on myös, että voi käydä etänä kotoa käsin. Eteneminen on sitten toinen juttu.
Mutta luokallejäännistä ei ole vaaraa. Täällä on paljon tietoa tarjolla ja mukavat koulukaverit 

Noilla vuoden 1990 tähtipäivillä olin myös mukana dioja katselemassa. Lapasesta lähteminen tuskin haittaa
kun noin hienon kuvan saa aikaan. Hurjat on valoitusmäärät nykyään.

Ihan noin rankkoja kokemuksia ei ole ollut kun Antilla. Tais olla opettajan itsetunnolle kova paikka 

Mukavia hetkiä tähtitaivaan alla kaikille toivotellen,

Jyrki

[pappa]

Onnea vaan, oma ura alkoi valistuneen kansakoulun käsityöopettajan avulla, 1971 kevät talvella valmistimme neljästä lankusta, kahdesta peilistä ja mikroskoopin okulaarista ensimmäisen taivaan katselulaitteen. Pyhäkoulussa sen sijaan ensimmäinen tähtiä ja avaruutta käsittelevä juttu ujuttautui tajuntaan 1968. Jos ensi keväästä ja 1971 vuodesta lasketaan on 40 vuotis harrastaja päivä ensi keväänä luvassa.

Vieläkään ei ole kaikkea nähty, joten tekemistä riittää ja painotetaan vielä että visuaalisesti

[Mare Nectaris]

Tänään on sitten tasan 20 vuotta täynnä tätä maailman parasta harrastusta. ...  ja tässäpä tuorein tuotos. En sano etten olisi koltiaisena osannut haaveillakaan kuusi tuntia valotetuista sumukuvista koska haaveilin kyllä. Aina välillä silti hämmästyttää että ihan itsekö näitä otan.

Onnea vaan harrastuksen "täysistä kymmenistä" täältäkin!

- Joskus 32 vuotta sitten oli melkoinen elämys nähdä värikuvina Hevosenpääsumu, Harsosumu ja Plejadit; olivat Peter Lancaster Brownin kirjassa "Jokamiehen tähtitiedettä", jonka sain 15 -vuotislahjaksi kaverilta. Muistan, että katselin noita mystisiä kuvia hämmästyksen vallassa varmaan tuntikausia.

Kuvasi tuo nuo muistot mieleen - ja ohittaa laadussaan ja syvyydessään nuo vanhat ammattilaisten värikuvat mennen tullen.

Voi vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu, kun olet harrastuksessa päässyt tuolle tasolle. Toivottavasti näemme kuviasi ja rakenteluideoitasi paljon jatkossakin. - Nyt ei kun ne 2000 viestiä rikki!

[avanti]

Onnea vaan, oma ura alkoi valistuneen kansakoulun käsityöopettajan avulla, 1971 kevät talvella

Kas vain. Niin minäkin liityin ainakin Ursaan samoihin aikoihin - sitä ennen tuli ainakin innokkaasti luettua tähtitiedettä. Joten vähän vaikea sanoa että milloin aloitin tähtiharrastuksen - mistä sen laskisi.

Tuonna vuonna kesällä ammattikoulun jälkeen aloitin pitkäaikaisen työsuhteen, ja pian tuli ostettua 60/1200 refraktorin. Parhaana muistona oikeastaan se, kun kävin Ursan matkalla Kanarialla vuonna -86, Halleyn komeetta päätähtäimessä.

ML

[tomppa]

Tänään on sitten tasan 20 vuotta täynnä tätä maailman parasta harrastusta.

Hienoa kun noin kauan olet jaksanut taivaille tiirailla!  Ja totta tosiaan, tämä on maailman paras harrastus.

[Toni]

Sähän olet veteraaniharrastaja jo!

Mulle tulee ensi kesänä vuosikymmen täyteen. Olin löytänyt yhdestä Tieteen kuvalehden vanhasta numerosta planisfäärin, isällä oli lintukiikarit ja pitihän niitä kokeilla. Jostain syystä tuona lämpimänä iltana taivaalliset kohteet tuntuivat vetävämmän näköisiltä kuin maanpäälliset. Marraskuussa sitten kaukoputki autotalliin, keväällä ekat havaintoraportit Ursan jaostoille, ja niin edelleen. Myös yhdistystoiminta ja kaikki yhdessä tekeminen on ollut yksi hienon harrastuksen arvokkaimpia piirteitä. Edistyneempään tähtikuvaukseen en ole ryhtynyt, vaikka joitain kuvia on tullut kameraoptiikalla räpsittyä. Myöskään havaintolaitteet eivät ole vaihtuneet suurempiin ja kallimpiin, vaan olen oppinut ottamaan irti vanhoista sen minkä pystyn. Toki jos havaintopaikka olisi pimeämmällä seudulla, niin apertuurikuume olisi ehkä vienyt miehen mennessään.

Myöhemmin harrastus alkoi saada muitakin piirteitä, kuten kaikenlaisen vanhan ja vanhannäköisen tähtitiede- ja avaruussälän keräämisen. Varsinkin NL:n avaruusohjelmaan liittyviä postimerkkejä ja -kortteja on kertynyt läjäpäin. Myös avaruusaiheinen taide on kiinnostanut. Geofysiikan opintojen myötä on syntynyt taas uudenlainen innostus aurinkokuntaan ja erityisesti kohteiden pinnanmuotoihin.

Paljon on fotoneita tullut Kuusta maahan sen jälkeen kun ymmärtämys aurinkokunnasta oli vielä tuollainen:



(Tuo siis matkasi rinkan kyljessä Kathmandusta Suomeen, ei tarvitse pelätä että itse pystyisin tuhertamaan tuollaista)