Vapaata ihmettelyä

Aloittaja Untamo, 15.03.2010, 19:20:56

« edellinen - seuraava »

Jarmo

#405
Lainaus käyttäjältä: jtbo - 18.01.2011, 02:31:44
Linnunradan läpimitta on 100 000 - 170 000 valovuotta, toiselle laidalle katsoessamme näemme mitä oli yli 100 000 vuotta sitten, mutta onkohan kukaan yrittänyt tehdä aikakorjattua kuvaa linnunradasta? Tähdet toki ovat väkisinkin eri paikassa sadantuhannen vuoden jälkeen, kun yksi kierros linnunradan keskustan ympäri kestää meiltä muistaakseni noin 200 000 vuotta, kauempana olevat tähdet eivät siis mitenkään voi olla siellä missä ne näyttävät olevan.

Vähän menee luvut nyt huti. Auringolta kuluu ~250 miljoonaa vuotta täyteen kierrokseen Galaksin ytimen ympäri. Muut tähdet ovat nopeampia tai hitaampia, riippuen satunnaisnopeuksista ja etäisyydestä ytimestä. Mutta suht hidasta tuo kaiken kaikkiaan on ja suuri läpimitta ei tuo juurikaan korjauksen tarvetta: jos nopea tähti porhaltaa koko rundin vaikka 100 miljoonassa vuodessa, niin 100 000 vuodessa se on siis mennyt vain 1/1000  koko kierroksesta, tekee ~1/3 astetta ytimestä katsottuna...

Nopein havaittu tähti kulkee muistaakseni nopeutta 1000 km/s, olikohan tuo Chandra-teleskoopin havaintoja muutama vuosi sitten - mutta tuossa on kyse tähdestä joka pakenee Linnunradasta.

Jarmo

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 18.01.2011, 02:31:44
Hmm, jos galaksi tähtien liikkeet saadaan simuloitua, niin tuolloinhan voitaisiin periaatteessa saada simuloitua galaksinkin liikkuminen, vaan jospa supermassiivinen musta aukko estää liikkeen ja liike onkin vain avaruuden laajentumista tai supistumista, jos avaruus toisaalla laajenee ja toisaalla supistuu?

Supermassiivinen aukko ei estä (kierto-)liikettä, vaan ylläpitää sitä aivan samalla tavalla kuin kaikki painovoimalähteet, eli oikeammin aika-avaruutta kaareuttavat massaenergian keskittymät -- toisin sanoen se "tarjoaa radan" (provides an orbit).  Mielestäni on tärkeää oivaltaa/muistaa, että musta aukko ei ole mikään "imuri", vaan "vain" eräs tähtityyppi.
jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

Kaizu

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 18.01.2011, 02:31:44
Tähdet toki ovat väkisinkin eri paikassa sadantuhannen vuoden jälkeen, kun yksi kierros linnunradan keskustan ympäri kestää meiltä muistaakseni noin 200 000 vuotta
No ei vaan 225milj.vuotta. Virhe ei ole kuin kolme dekadia.

Kaizu
Kai Forssen

mistral

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 18.01.2011, 00:41:29
Suuruusluokkana kyllä.
Galaksien halkaisijat ovat satoja tuhansia valovuosia. Paikallisen joukon sisällä etäisyydet ovat miljoonia valovuosia. Joukkojen väliset etäisyydet kymmeniä miljoonia valovuosia. Maailma on ihmeellinen paikka, meille on annettu juuri oikea määrä sormia tämän toteamiseen.

Kaizu

Wikitin "paikallinen ryhmä" ja sanoivat että meidän ryhmäämme kuuluu 3 kierteisgalaksia, jotka on isoja, Andromeda jopa 150 000 vv. Pienempiä on yli 50 kpl ja ryhmän läpimitta olisi 10 milj. vv.
Jos Linnunrata on 100 000 vv. niin 10 000 000/100 000=100 . Jos suhdeluku on 100, eikös se tarkoita 2 dekaadia?

jtbo

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 18.01.2011, 11:17:49
Supermassiivinen aukko ei estä (kierto-)liikettä, vaan ylläpitää sitä aivan samalla tavalla kuin kaikki painovoimalähteet, eli oikeammin aika-avaruutta kaareuttavat massaenergian keskittymät -- toisin sanoen se "tarjoaa radan" (provides an orbit).  Mielestäni on tärkeää oivaltaa/muistaa, että musta aukko ei ole mikään "imuri", vaan "vain" eräs tähtityyppi.


Ajattelin sen supermassiivisen mustan aukon liikettä tuossa, toki tähdet galaksissa kiertävät sitä, mutta entäs itse se musta-aukko, voisiko eräs mahdollisuus olla, että se on niin suurimassainen, että se olisikin ankkuroitunut paikoilleen ja sen 'liike' olisikin vain avaruuden ehkä vähän mystistäkin laajentumista, joka ei kuitenkaan saa aikaan liikettä?

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 18.01.2011, 11:47:23
No ei vaan 225milj.vuotta. Virhe ei ole kuin kolme dekadia.

Kaizu

Plääh tätä mun muistia, aina on lukemat ristissä, vaikka kuinka monesti tuonkin lukenut :undecided:

No kuitenkin, selvisihän tuo mitä ihmettelinkin, eli tähdet ovat jonkin verran liikkuneet siitä mitä näemme vaikkapa valokuvaamalla linnunrataa, toisella laidalla oleva tähti kulkee siis oletettavasti liki samaa vauhtia kuin aurinko, sisempänähän nopeus kasvaa käsittääkseni, eli 1/2000 kierroksesta olisi mitä aurinkoa vastaava toisella puolen galaksia oleva saattaisi kulkea, jos etäisyys tuohon olisi se 100 000 valovuotta, kehän pituus jaettuna 2000 osaan ja kohteen koko havaitsijasta kertoisi sitten sen miten näkyvä tuo ero olisi maan päältä tarkasteltuna.

Kuvittelisin, että jos pyritään arvioimaan galaksien liikkeitä suhteessa toisiinsa, pitäisi ne ensin saada samaan aikaan, jonka toki voi laskea, jos on vaan tarpeeksi dataa olemassa etäisyyksistä, mikä lienee yhä yksi ongelmista. Sitten kun on saatu laskettua mikä kohteiden nykysijainti on ja missä ne näyttävät olevan saadaan satojen tuhansien, jopa miljoonien tai miljardien vuosien liike tuosta erosta, mutta että tuohon päästäisiin pitäisi saada tarkat etäisyydet galaksien tähdistä ja galaksien mitoista, ehkä, kai, en nyt välttämättä ymmärrä puoliakaan oikein, mutta kuvittelisin, että noin voisi saada galaksien liikkumista selville.

Vaan sitten tuo laajentuminen hämää, mikäli sitä yhäkin tapahtuu.

einari

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 18.01.2011, 13:34:36
Ajattelin sen supermassiivisen mustan aukon liikettä tuossa, toki tähdet galaksissa kiertävät sitä, mutta entäs itse se musta-aukko, voisiko eräs mahdollisuus olla, että se on niin suurimassainen, että se olisikin ankkuroitunut paikoilleen ja sen 'liike' olisikin vain avaruuden ehkä vähän mystistäkin laajentumista, joka ei kuitenkaan saa aikaan liikettä?


Mitähän tarkoittaa että on 'ankkuroitunut paikalleen ja minkä suhteen ?
Kyllä se musta aukko yhtä lailla pyörii kuin muutkin taivaankappaleet.
Ja laajentuminen ei juuri näy yhden galaksin mittakaavassa.
___
Tapio

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 18.01.2011, 13:34:36
Ajattelin sen supermassiivisen mustan aukon liikettä tuossa, toki tähdet galaksissa kiertävät sitä, mutta entäs itse se musta-aukko, voisiko eräs mahdollisuus olla, että se on niin suurimassainen, että se olisikin ankkuroitunut paikoilleen ja sen 'liike' olisikin vain avaruuden ehkä vähän mystistäkin laajentumista, joka ei kuitenkaan saa aikaan liikettä?

Eipä tuommoisista "mystisistä" ilmiöistä oikein osaa sanoa juuta tai jaata.  Alastomien keijukaisten kuoro, joka laulullaan ankkuroi mustan aukon? :cool:  Painovoima Massaenergiasta johtuva aika-avaruuden kaareutuminen 'vastustaa' metristä laajenemista, mutta ei sekään mitenkään sido painovoimalähdettä massaenergian keskittymää paikalleen mihinkään absoluuttiseen koordinaatistoon (koska sellaista koordinaatistoa ei ole olemassa).

Lainaa
toisella laidalla oleva tähti kulkee siis oletettavasti liki samaa vauhtia kuin aurinko, sisempänähän nopeus kasvaa käsittääkseni,

Pientä variaatiotakin on, mutta eräs pimeän aineen hypoteesiin johtaneista avainhavainnoista on nimenomaan se, että tähdet niin kaukana kuin lähellä galaksin ydintä näyttävät kiertävän suunnilleen samalla nopeudella.

http://en.wikipedia.org/wiki/Galaxy_rotation_curve

Eli: aurinkokunta ei ole analoginen galaksin kanssa.

Lainaa
Kuvittelisin, että jos pyritään arvioimaan galaksien liikkeitä suhteessa toisiinsa, pitäisi ne ensin saada samaan aikaan, jonka toki voi laskea, jos on vaan tarpeeksi dataa olemassa etäisyyksistä, mikä lienee yhä yksi ongelmista. Sitten kun on saatu laskettua mikä kohteiden nykysijainti on ja missä ne näyttävät olevan saadaan satojen tuhansien, jopa miljoonien tai miljardien vuosien liike tuosta erosta, mutta että tuohon päästäisiin pitäisi saada tarkat etäisyydet galaksien tähdistä ja galaksien mitoista, ehkä, kai, en nyt välttämättä ymmärrä puoliakaan oikein, mutta kuvittelisin, että noin voisi saada galaksien liikkumista selville.

Periaatteessa noin, mutta ei tuossakaan suorasti, vaan simuloimalla jotain mallia.

Tuosta "samaan aikaan saattamisesta" en ole äkkiseltään aivan varma, jos siis tarkoitat että meidän pitäisi projisoida vaikkapa Andromedan galaksin paikka 2.5milj vuotta sitten.  Painovoimakin etenee tiettävästi valonnopeudella, joten nähdäkseni kaikkia käytännön tarpeita varten riittäisi tarkka mittaus Andromedan paikasta Linnunradan suhteen nyt.

Vaikka M31 viimeisen 2.5miljoonan vuoden aikana olisikin jotenkin 'kadonnut', niin meille se on vielä kaikin tavoin olemassa.  Tai oli ainakin kun viimeksi katsoin :cool:
jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

Kaizu

Lainaus käyttäjältä: mistral - 18.01.2011, 13:25:32
Wikitin "paikallinen ryhmä" ja sanoivat että meidän ryhmäämme kuuluu 3 kierteisgalaksia, jotka on isoja, Andromeda jopa 150 000 vv. Pienempiä on yli 50 kpl ja ryhmän läpimitta olisi 10 milj. vv.
Jos Linnunrata on 100 000 vv. niin 10 000 000/100 000=100 . Jos suhdeluku on 100, eikös se tarkoita 2 dekaadia?

Linnunradan ja M31:n halkaisjat ovat suuruusluokkaa 100000-200000 vv ja galaksien keskinäinen etäisyys on n.2 milj valovuotta eli dekadeja on yksi.

Kaizu
Kai Forssen

mistral

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 17.01.2011, 20:25:07
Mittakaava-asiaa.

Galaksin halkaisija suhteessa paikallisjoukkoon on noin yksi dekadi
Kaizu

Tässä alkuperäisessä tekstissä puhut paikallisjoukon (paikallinen ryhmä) halkaisijasta. Nyt puhut siis ryhmän sisällä olevista välimatkoista, ok :smiley:

Kaizu

Tuossa ilmaisussa on hieman epätarkkuutta, olen ajatellut galaksien välisiä etäisyyksiä joukon sisällä. Sillä on merkitystä kun pohditaan galaksien välisten vuorovaikutusten merkitystä galaksien sisäisiin tapahtumiin. Lähiohituksissahan galaksien rakenteet muuttuvat ja voisi kuvitella että paikallisjoukon sisällä galaktinen pyöriminen ja joukon galaksien kiertoajat aikaa myöten synkronoituisivat toisiinsa, sillä seurauksella että galaksien materia ajautuisi keskustan mustaan aukkoon. Lopulta olisi joukko kompakteja mustia aukkoja kiertelemässä toinen toisiaan.

Kaizu
Kai Forssen

jtbo

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 18.01.2011, 14:33:23
Eipä tuommoisista "mystisistä" ilmiöistä oikein osaa sanoa juuta tai jaata.  Alastomien keijukaisten kuoro, joka laulullaan ankkuroi mustan aukon? :cool:  Painovoima Massaenergiasta johtuva aika-avaruuden kaareutuminen 'vastustaa' metristä laajenemista, mutta ei sekään mitenkään sido painovoimalähdettä massaenergian keskittymää paikalleen mihinkään absoluuttiseen koordinaatistoon (koska sellaista koordinaatistoa ei ole olemassa).

Tähtihän liikkuu, mutta kun se luhistuu kasaan mustaksi aukoksi, johon sitten tulee lisää tavaraa sen suunnattoman suhteellisen massansa vuoksi, niin kiihdyttääkö lisämassa vai hidastaako? Mikä voima saisi sitten valmiin supermassiivisen mustan aukon liikkumaan, sehän on niin massiivinen, että suuret tähdetkään eivät taida juurikaan vaikuttaa sen liikkeeseen?

Jos tähdellä on liike-energiaa määrä X ja sen suhteellinen massa kasvaa hyvin hyvin paljon suuremmaksi, niin mielestäni liike ei voi jatkua likikään samalla nopeudella, ellei jostain tule lisää energiaa.

Toki voi olla etten oikein muista taas kaikkea, mutta tähti luhistuttuaan mustaksi aukoksi ei kaiketi voi painaa enemmän kuin tähti, vaikka sen massa on pienemmässä tilassa, joka vaikuttaa painovoimaan, tiheämpi aina = suurempi painovoima, ellen ihan harhoja muistele?

Paikallaan pysymistä ajattelen suhteessa aukon lähiavaruuteen. Pyörimistä en käsittele nyt liikkeenä, vaikka siihenkin massan muutoksen käsittääkseni pitäisi vaikuttaa.

Pohjimmiltaan ajattelen tässä siis liikkeen arvioimista hankaloittavia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa virheitä. Syy ja seuraus, eli koska lintu laulaa on lämmintä vai koska on lämmintä lintu laulaa, jos ei olekkaan niin, että galaksit liikkuvat pyörimisliikkeen lisäksi, vaan jos on tuo laajeneminen joka saa aikaan tälläisen harhan, mutta ilmeisesti laajentuminen ei kuitenkaan vaikuta havaittua/arvioitua liikeen määrää vastaavasti.

Tuota en tiennytkään, että galaksissa tähdet eivät toimikkaan kuten voisi äkkiseltään kuvitella, se kiihtyminen keskustaa lähestyttäessähän olisi hyvin looginen toimintamalli, mutta se ei toimikaan noin, hienoa, taas oppii uutta, vielä kun sen muistaisi  :cheesy:

Niin laajentumista ajattelin galaksien välillä ja tuossa pohdin jo myös galaksien välistä liikettä, ajatuksenkulkuni kun tahtoo vähän loikkia, jopa niin etten itsekkään kestä aina perässä :undecided:

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 18.01.2011, 14:33:23
Tuosta "samaan aikaan saattamisesta" en ole äkkiseltään aivan varma, jos siis tarkoitat että meidän pitäisi projisoida vaikkapa Andromedan galaksin paikka 2.5milj vuotta sitten.  Painovoimakin etenee tiettävästi valonnopeudella, joten nähdäkseni kaikkia käytännön tarpeita varten riittäisi tarkka mittaus Andromedan paikasta Linnunradan suhteen nyt.

Andromedan paikka pitäisi kaiketi projisoida Andromedan näkyvästä paikasta 2.5 miljoonaa vuotta tulevaisuuteen, eli meidän nykyisyyteen, jolloin se missä sen näemme ja missä se oikeasti on antaa tulokseksi kuinka paljon se liikkuu 2.5 miljoonassa vuodessa, kai, ehkä?
Vaan tuo painovoiman liikkuminen on taas jotain mitä en ole osannut lainkaan ajatella, se on jotain mitä pitää taas pohtia, että sen oikein voi ymmärtää, ylipäätään painovoimaa en koe vielä täysin hahmottavani, näen sen vain yksinkertaisena voimana, jota se ei lukemani perusteella ole.

Eräs asia myös ihmetyttää, voidaanko me nykytekniikalla ja tietämyksellä saada varmoja etäisyyksiä noin kaukaa kuin Andromeda? Toki se on suht lähellä koko avaruutta ajatellen, mutta ilmeisesti jossain kohtaa tulee ongelmaksi erottaa mikä on useasta objektista koostuvan galaksin etu ja mikä takapuoli, kai tuollekkin ilmiölle oli joku fiksumpi nimitys, jossa kaukana olevat kohteet näkyvät kaksiulotteisempana kuin lähellä olevat kohteet.

Kaitzun mainitsema galaksien itsensä syöminen (jos ymmärsin oikein?) on jotain mikä on ainakin kierteisgalakseissa askarruttanut, ne kun näyttävät sellaisilta joissa tähdet keräytyvät 'kuolonkierteeseen' kohti sitä keskustaa. Elämässä on aina jonkinlainen kiertokulku, tähtiä syntyy, tähtiä kuolee, tuntuisi loogiselta, että jotain tapahtuisi mustille aukoille, joka saisi aikaan prosessin jatkumista. Teoreettisesti, onko jokin yläraja sille kuinka massiivinen voi musta-aukko olla?

No nyt on taas paljon pohdittavaa, kiitokset kun jaksatte harhakäsityksiä ja virheitäni oikoa, siitä sitä oppii taas lisää  :azn:

Lauri Kangas

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 18.01.2011, 19:25:47
Toki voi olla etten oikein muista taas kaikkea, mutta tähti luhistuttuaan mustaksi aukoksi ei kaiketi voi painaa enemmän kuin tähti, vaikka sen massa on pienemmässä tilassa, joka vaikuttaa painovoimaan, tiheämpi aina = suurempi painovoima, ellen ihan harhoja muistele?

No ei nyt ihan niinkään. Siihen gravitaation suuruteen vaikuttaa massa, ja jos samankokoinen kappale on tehty tiheämmästä aineesta niin sitten sillä on myös enemmän massaa. Vaikkapa auringon massaisen mustan aukon lähellä on kyllä hurjan voimakas gravitaatiokenttä, mutta vain siksi että se kaikki massa on pakkautunut niin pieneen tilaan että silloin on mahdollista päästä lähemmäs gravitaation aiheuttajaa. Auringon tapauksessa voimakkain gravitaatiokenttä on sen pinnalla, joka on aika kaukana sen keskustasta. Auringon säteen etäisyydellä vastaavasta mustasta aukosta olisi ihan samansuuruinen kenttä.

Samoin jos aurinko yhtäkkiä korvattaisiin itsensä massaisella mustalla aukolla, ei planeettojen radat muuttuisi mihinkään. Eli kuten ketarax sanoi, mustat aukot ei varsinaisesti ole mitään imureita.

jtbo

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 18.01.2011, 20:08:01
No ei nyt ihan niinkään. Siihen gravitaation suuruteen vaikuttaa massa, ja jos samankokoinen kappale on tehty tiheämmästä aineesta niin sitten sillä on myös enemmän massaa. Vaikkapa auringon massaisen mustan aukon lähellä on kyllä hurjan voimakas gravitaatiokenttä, mutta vain siksi että se kaikki massa on pakkautunut niin pieneen tilaan että silloin on mahdollista päästä lähemmäs gravitaation aiheuttajaa. Auringon tapauksessa voimakkain gravitaatiokenttä on sen pinnalla, joka on aika kaukana sen keskustasta. Auringon säteen etäisyydellä vastaavasta mustasta aukosta olisi ihan samansuuruinen kenttä.

Samoin jos aurinko yhtäkkiä korvattaisiin itsensä massaisella mustalla aukolla, ei planeettojen radat muuttuisi mihinkään. Eli kuten ketarax sanoi, mustat aukot ei varsinaisesti ole mitään imureita.

Eli mustan aukon muodostuessa ei massa kasva, vain gravitaatiokenttä voimistuu sen lähiympäristössä?

jussi_k_kojootti

Lainaus käyttäjältä: jtbo - 18.01.2011, 19:25:47
Tähtihän liikkuu, mutta kun se luhistuu kasaan mustaksi aukoksi, johon sitten tulee lisää tavaraa sen suunnattoman suhteellisen massansa vuoksi, niin kiihdyttääkö lisämassa vai hidastaako?

Siinäpä se, kun ei tule lisää tavaraa, ellei sitten kyse satu olemaan lähekkäisestä binäärijärjestelmästä, jonka toinen osapuoli romahtaa mustaksi aukoksi.  Päin vastoin, supernovaräjähdyksessä suurin osa tähden massasta pöllähtää kirjaimellisesti taivaan tuuliin, ja syntyneen mustan aukon massa on pienempi kuin sitä edeltäneen tähden massa.

Lainaa
Mikä voima saisi sitten valmiin supermassiivisen mustan aukon liikkumaan, sehän on niin massiivinen, että suuret tähdetkään eivät taida juurikaan vaikuttaa sen liikkeeseen?

Muiden galaksien painovoima niitä liikuttaa, jos sellaisia sattuu riittävän lähteltä kulkemaan.  Itse emogalaksin (vai onko se nyt sitten galaksi-lapsi ..) suhteen aukon voi kyllä ajatella pysyttelevän kutakuinkin paikallaan -- mutta tässäkin on siis oleellista se, että paikallaan pysyminen on *suhteellista*.

Lainaa
Jos tähdellä on liike-energiaa määrä X ja sen suhteellinen massa kasvaa hyvin hyvin paljon suuremmaksi, niin mielestäni liike ei voi jatkua likikään samalla nopeudella, ellei jostain tule lisää energiaa.

Tähtien massat kasvavat vain moninkertaisissa järjestelmissä, ja tällöinkin käytännössä vain siirretään massaa (ja siis liikemäärää) komponentista toiseen.

Lainaa
Toki voi olla etten oikein muista taas kaikkea, mutta tähti luhistuttuaan mustaksi aukoksi ei kaiketi voi painaa enemmän kuin tähti, vaikka sen massa on pienemmässä tilassa, joka vaikuttaa painovoimaan, tiheämpi aina = suurempi painovoima, ellen ihan harhoja muistele?

Auringon massaisen mustan aukon painovoima Maan etäisyydellä ei ole sen kummempi kuin itse Auringon.  Lähellä Aurinkoa/mustaa aukkoa painovoimagradientti, eli painovoiman muutos etäisyyden funktiona (tai jos taas palattaisiin GR-termistöön, aika-avaruuden kaarevuus) on suurempi aukolle kuin Auringolle.

Tätä en ole tarkistanut, ja on siis pohjimmiltaan osastolta mustatuntuu, mutta kuitenkin mustaErittäinPaljontuntuu -- jos jotenkin voitaisiin korvata Aurinko silmänräpäyksessä samanmassaisella mustalla aukolla, niin aurinkokunnan planeettojen radat ei muuttuisi.

(Jätän tuon alkuperäiseen asuunsa, vaikka Laurin vahvistuksella luotan mutuuni jo paljon enemmän ;))

Lainaa
on lämmintä vai koska on lämmintä lintu laulaa, jos ei olekkaan niin, että galaksit liikkuvat pyörimisliikkeen lisäksi, vaan jos on tuo laajeneminen joka saa aikaan tälläisen harhan, mutta ilmeisesti laajentuminen ei kuitenkaan vaikuta havaittua/arvioitua liikeen määrää vastaavasti.

(Aika-avaruuden metrinen) laajeneminen ei ole liikettä.  Esim. liikemäärän säilymislaki ei koske laajenemista.

Lainaa
Eräs asia myös ihmetyttää, voidaanko me nykytekniikalla ja tietämyksellä saada varmoja etäisyyksiä noin kaukaa kuin Andromeda? Toki se on suht lähellä koko avaruutta ajatellen, mutta ilmeisesti jossain kohtaa tulee ongelmaksi erottaa mikä on useasta objektista koostuvan galaksin etu ja mikä takapuoli, kai tuollekkin ilmiölle oli joku fiksumpi nimitys, jossa kaukana olevat kohteet näkyvät kaksiulotteisempana kuin lähellä olevat kohteet.

Andromedan galaksin etäisyys (n 2.5 miljoonaa valovuotta) tunnetaan tällä hetkellä n. puolen galaksin halkaisijan tarkkuudella; tai toisin sanoen, etäisyysarvion suhteellinen virhe on pyöreästi 5%, tai vielä yhdellä tavalla ilmaistuna absoluuttinen virhe on kymmeniä tuhansia valovuosia.  Pikaisen wiki-kierroksen perusteella Messier-galaksien etäisyyksille näyttää aika yleisesti pätevän n. 5-10% suhteellinen virhe.  Jos samaan tarkkuuteen päästään vielä esim. miljardin valovuoden päässä oleville galakseille, niin se tarkoittaa että absoluuttinen virhe niille on jo 50-100 miljoonaa valovuotta.

Lainaa
Teoreettisesti, onko jokin yläraja sille kuinka massiivinen voi musta-aukko olla?

Ei.
Edit: on sittenkin, maailmankaikkeuden kokonaismassa :cool:
jussi kantola / oulun arktos
CG-5 GOTO + KWIQ-guiding + SW80ED  // 10" dobson // canon eos 450d mod & 400d / ASI 120MM
http://astrobin.com/users/jussi_k_kojootti/
http://oulunarktos.fi/

Timo Kantola

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 18.01.2011, 20:40:41
Edit: on sittenkin, maailmankaikkeuden kokonaismassa :cool:

Tästä päästäänkin asiaan, joka on hetken mietityttänyt:

Tänään oli avaruus.fi sivulla uutinen Isosta mustasta aukosta:
"
Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat punninneet massiivisimman tunnetun mustan aukon kosmisessa lähinaapurustossamme. Tulosten mukaan aukko painaa jopa 6,6 miljardin Auringon verran. Aukon tapahtumahorisontti on halkaisijaltaan lähes 40 miljardia kilometriä. Luku vastaa noin kolmea Pluton kiertoradan halkaisijaa. "
http://www.avaruus.fi/    (uutinen :18.01.2011)

Maailmankaikkeuden alkuhetkistä on teorioita , millaista oli "elämä" sekunnin murto-osan jälkeen alkuräjähdyksestä. Tämä uutisen lähes 40 miljardia kilometriä on matka jonka valo taittaa noin 37 tunnissa. Nyt jos ajatellaan maailmankaikkeutta aivan alussa - jonne teoriat "näkee"
vaikka 1 sekunttia alkuräjähdyksestä, niin eikö maailmankaikkeuden keskitiheys ollut silloin huimasti suurempi kuin tuon 40miljardin kilometrin ja 6,6 miljardin Auringon massaisen mustan aukon ? Jostain on jäänyt sellainen mielikuva että nykyfysiikka ei ole kovin vahvoilla mustan aukon tapahtumahorisontin sisällä ? Tietysti jos koko maailmankaikkeus on tuolloin ollut yhtä suurta tapahtumahorisonttia, niin lienee kyseessä erikoistapaus ?



Timo Kantola