Bussin kokoinen asteroidi ohittaa Maan kello 17.30

Maapallon ohittavan asteroidin rata on merkitty sinisellä. Kuva Nasa / JPL-Caltech

Pieni asteroidi ohittaa tänään Maan harvinaisen läheltä. Halkaisijaltaan noin 11-metrinen 2012 BX₃₄ lentää planeettamme vierestä noin kello 17.30 Suomen aikaa.

Etäisyyttä kohteeseen on pienimmillään vain 59 044 kilometriä. Matka vastaa vain noin 17 prosenttia Kuun etäisyydestä, joten ohitus on poikkeuksellisen täpärä. Kohde löytyi toissapäivänä, ja tieto ohituksesta julkaistiin eilen.

Asteroidilla ei ole vaaraa törmätä Maahan. Osuessaankin kappale aiheuttaisi korkeintaan erittäin vähäistä paikallista vahinkoa. "Se ei pääsisi ilmakehämme läpi vaikka uskaltaisi yrittääkin", arvioi Nasan Asteroid Watch Twitterissä.

Asteroidi kirkastuu noin magnitudiin 14 hiukan ennen lähiohitusta, joten sen voisi havaita sopivissa olosuhteissa harrastajakaukoputkella.

Useat tutkimusryhmät ympäri maapalloa etsivät jatkuvasti taivaalta mahdollisia planettaamme uhkaavia asteroideja. Vasta noin 140-metriset astroidit voivat aiheuttaa suurempaa paikallista tuhoa, mutta globaalimpaan tuhoon kykenisi vasta kilometriluokan kohde. Viime vuonna Nasa ilmoitti, että se on havainnut jo noin 90 prosenttia kaikista suurimmista asteroideista, joiden rata käy Maan lähellä.

Aiheesta lisää Space.com (englanniksi)

Vesta-asteroidi on tarpeeksi kylmä säilöäkseen vesijäätä

Vesta-asteroidin etelänavan-alue (yllä) sekä asteroidin keskilämpötilakartta kelvineinä (alla). Kuvat Nasa / JPL-Caltech / UCLA / MPS / DLR / IRDA / GSFC / UMBC

Nasan tutkijat arvioivat, että Vesta-asteroidi on todennäköisesti tarpeeksi kylmä vesijään säilymiselle pitkiä aikoja lähellä sen pintaa. 500 kilometrin läpimittaisen asteroidin pinnan keskilämpötila vaihtelee välillä -150 ja -120 astetta celsiusta. Kylmimmät alueet sijaitsevat Vestan etelänavan alueen muodostavassa kraatterissa.

Mistään Vestan pinnalta ei löydy todella kylmiä alueita, sillä asteroidin pyörimisakseli on 27 astetta kallellaan sen kiertorataan nähden.

"Vestan napa-alueet ovat keskimäärin kylmempiä kuin sen päiväntasaaja, joten siinä suhteessa ne ovat hyviä paikkoja vesijäälle", arvioi Timothy Stubbs Nasan Goddardin avaruuslentokeskuksesta. "Toisaalta niille paistaa Aurinko pidempiä aikoja yhtäjaksoisesti kesällä, mikä haittaa jään säilymistä. Mikäli vesijäätä esiintyy niillä alueilla, se voi olla suhteellisen paksun ja kuivan sorakerroksen peittämää."

Mallinnuksien mukaan kraatterit, joiden läpimitta on yli 10 kilometriä, ovat todennäköisimpiä paikkoja jään esiintymiselle lähellä pintaa. Niissä keskilämpötila voi olla paikallisesti -200 celsiusastetta.

Vestaa kiertävällä radalla oleva Dawn-luotain yrittää seuraavien parin kuukauden aikana etsiä spektrometrillään merkkejä vesijään esiintymisestä.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)

Kahdeksan vuotta Marsissa täyttyi

Tulevan Marsin talven aikana Opportunity liikkuu vain parinkymmenen metrin säteellä. Kuva Nasa / JPL-Caltech

Nasan Opportunity-kulkija on viettänyt jo kahdeksan vuotta tutkien naapuriplaneettamme pintaa. Tänä aikana se on ajanut Marsissa jo yli 34 kilometriä. Luotain suunniteltiin tavoitteenaan vain kolmen kuukauden toiminta-aika punaisella planeetalla.

Opportunity laskeutui pieneen Eagle-kraatteriin 25. tammikuuta 2004. Kolme viikkoa aiemmin planeetan pinnalle oli saapunut luotaimen kaksonen, nyt jo toimintansa lopettanut Spirit-kulkija.

Viime elokuusta asti Opportunity on ollut 22-kilometrisen Endeavour-kraatterin reuna-alueella. Matka luotaimen edelliseltä pidemmältä pysähdyspaikalta, Victoria-kraatterilta, kesti yhteensä kolme vuotta.

Marsin vuosi on lähes kahden Maan vuoden mittainen, joten nyt Opportunity kohtaa vasta viidennen Marsin talven. Vähenevän valon ja aurinkopaneelien pölyyntymisen takia kulkijan pitää pysyä Aurinkoa kohti kallistuvalla rinteellä jatkaakseen toimintaansa. Mönkijä tuleekin luultavasti viettämään heinäkuuhun asti "Greeley Haven" -nimisellä talvehtimisalueella, joka on osa Endeavour-kraatterin reunavalleja.

Katso videokooste Opportunityn kolme vuotta kestäneestä matkasta Endeavour-kraatterin luokse

Aiheesta lisää JPL (englanniksi)

Viime yön revontulet näkyivät Keski- ja Pohjois-Suomessa

Revontulinäytelmä tiistain ja keskiviikon 24.1.-25.1. välisenä yönä. Kuvat Pirkko Stenberg, Pallopanoraamablogi, Voitto Pitkänen

Viime yön revontulista saapui runsaasti havaintoja Ursaan, vaikka eteläisin Suomi oli pilvessä.

Revontulia nähtiin Tampereen korkeudelta Lappiin asti. Hienoimmat pohjanpalot osuivat Ouluun ja sitä pohjoisemmaksi. "Yli puoli taivasta oli revontulien peitossa", kertoo oululainen tähtiharrastaja Pekka Kokko.

Taivaanvahdissa havaintonsa julkaissut Kokko asetti digikameransa kuvaamaan koko yöksi ja koosti kuvista timelapse-videon. "Myös meteorikamerani oli saanut kuvia, mutta ne olivat pääosin puhkipalaneita. Liikkeentunnistus oli lauennut tällä kertaa satoja kertoja."

Vihreän lisäksi useat havaitsijat kertovat erottaneensa myös puna-kellertäviä sävyjä.

Kuopion Oinosenmäeltä kuvattu koko taivaan panoraama näyttää, miten pohjoinen taivas oli kauttaaltaan vihreän peitossa. Yön aikana Kuopion Saturnuksen havaintopaikalta näkyi myös hyvin kirkas ja laaja revontulikaari.

"Kuvani ei tee oikeutta sille, mitä saimme nähdä", kommentoi revontulia Kalajoelta kuvannut Pirkko Stenberg.

"Taivaalta satoi pieniä lumikiteitä, joten revontulet näkyivät ikään kuin usvan läpi peittäen taivaankaaren itä-länsisuunnassa. Hienoa katseltavaa", kertoi Voitto Pitkänen Kuusamosta.

Revontulimyrsky aiheutui Auringon koronan maanantaisesta massapurkauksesta. Siitä tullut varautuneiden hiukkasten pilvi osui Maan magneettikenttään eilen noin kello 17 Suomen aikaa. Tavallista suurempi magneettikentän aktiivisuus jatkui aina aamuyön tunneille asti.

Revontulihavainnot 24.1.-25.1. kartalla Taivaanvahdissa

Revontulihavainnot 24.1.-25.1., joihin liittyy kuva ja havaintokertomus

Pekka Kokon revontulivideo (Vimeo-palvelu)

Ilmatieteen laitoksen magnetometrihavainnot