Jupiterin suurimmasta myrskystä julkaistiin säätietoja

Infrapunakuva (yllä) kertoo Jupiterin Suuren punaisen pilkun lämpötiloista. Alempi kuva on näkyvän valon versio. Kuvat ESO / Nasa / JPL / ESA / L. Fletcher

Kautta aikojen ensimmäinen lämpötilakartta Jupiterin suuresta punaisesta pilkusta on julkaistu. Samalla selvisi muitakin ennätystarkkoja säätietoja tästä jättiläismyrskystä.

Analyysi paljastaa Jupiterin pinnalla vellovan myrskyn olevan odotettua monimutkaisempi. "Tämä on ensimmäinen kerta, kun voimme sanoa, että lämpötilalla, tuulilla, paineella ja koostumuksella on läheinen suhde Suuren punaisen pilkun väriin", kuvailee Leigh Fletcher. "Emme silti tiedä varmasti, mitkä aineet tai ilmiöt aiheuttavat syvän punaisen värin. Tiedämme kuitenkin nyt, että se liittyy olosuhteisiin myrskyn sydämessä."

Jupiter-planeetan jättiläismyrskyä on seurattu jo noin 400 vuoden ajan - yhtä kauan kuin kaukoputkia on ollut olemassa. Suuri punainen pilkku on kaventunut leveydeltään jonkin verran viimeisten sadan vuoden aikana. Nykyään pilkku on noin maapallon korkuinen ja noin 2-3 kertaa planeettaamme leveämpi.

Koko myrskyalue on ympäristöään viileämpi. Myrskyalueen keskustassa oleva kaikkein tummanpunaisin alue näyttää kuitenkin olevan 3-4 astetta ympäristöään lämpimämpi. Pieneltä kuulostava lämpötilaero vaikuttaa myrskyn rakenteeseen. Myrskyn ydin myös kiertää vastakkaiseen suuntaan kuin muu myrsky.

Icarus-lehdessä julkaistu tutkimus perustuu Euroopan eteläisen observatorion VLT:n, kansainvälisen Gemini- ja Japanin Subaru-teleskoopin sekä Nasan infrapunahavaintoihin.

Aiheesta lisää ESOn sivuilla (englanniksi)

Auringon valtavat plasmavirrat ovat kiihdyttäneet vauhtiaan

Keltaiset nuolet kuvaavat plasmavirtaa Auringon sisällä. Uusien tulosten mukaan pintaa lähinnä oleva virran osa kulkee poikkeuksellisen nopeasti. Kuva Nasa

Auringon pinnalla jylläävät kuumat plasmavirrat ovat kiitäneet poikkeuksellisen nopeasti viimeisten viiden vuoden ajan. "Uskon, että tämä saattaa selittää Auringon epätavallisen hiljaisuuden, jonka olemme kokeneet", Nasan tutkija David Hathaway paljastaa. Löydöstä kerrottiin uusimmassa Science-lehdessä.

Viereisessä kuvassa keltaiset nuolet kuvaavat Auringon sisällä liikkuvia plasmavirtoja. Virrat jakaantuvat pohjoiseen ja eteläiseen osaan sekä muodostavat lenkkejä. Yhteen kokonaiseen kierrokseen kuluu 40 vuotta.

SOHO-aurinko-observatorion havaintojen mukaan pintaa lähinnä olevat virran osat ovat viime vuosina liikkuneet jopa 10–15 metriä sekunnissa. Vaikka nopeus ei ole päätähuimaava, se on selvästi aiempaa enemmän. Samalla tutkijat ovat saaneet myös viitteitä siitä, että syvemmällä oleva virran osa saattaa tällä hetkellä madella ennätyshitaasti.

Nykyisten teorioiden mukaan plasmavirran nopeutumisen pitäisi lisätä lähitähtemme pinnalla näkyvien auringonpilkkujen lukumäärää. Nyt havaittu virran nopeutuminen osuu kuitenkin yksiin poikkeuksellisen hiljaisen aurinkopilkkuminimin kanssa. Löytö saattaakin tarkentaa käsitystämme auringonpilkkujen synnystä.

Aiheesta lisää Nasan sivuilla (englanniksi)

Kongosta ei ole löytynyt uutta törmäyskraatteria

Uusi "Wembo-Nyama" on vanha Omeonga, tunnettu rengasrakenne Kongossa. Kuva BBC

Viime viikolla maailmalle levisi uutinen, jonka mukaan Afrikasta on juuri löydetty uusi jättiläismäinen törmäyskraatteri. BBC:n uutisen taustalla näyttää olevan lähinnä väärinkäsityksiä.

Tapauksen jäljet johtavat posteriin, joka ripustettiin Yhdysvalloissa pidetyn LPSC-kokouksen (Lunar and Planetary Science Conference) seinälle 2. maaliskuuta. Kyseessä ei siis ollut kokouksen varsinainen esitelmä.

Posterissa ryhmä italialaisia esittelee Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsevaa rengasmuodostelmaa. He olettavat sen "todennäköisesti" törmäyskraatteriksi. Ryhmä ei tosin ole tehnyt kohteesta tutkimusta paikan päällä Kongossa, vaan he toivovat voivansa tutkia sitä tulevaisuudessa.

Italialaiset olettavat rengasrakenteen olevan uusi löytö ja he nimeävät sen "Wembo-Nyamaksi".

Kohde ei kuitenkaan ole uusi. Kyseessä on entuudestaan tunnettu ja nimetty, David Dunnin alun perin huomaama Omeonga. Se on ollut pitkään listattuna törmäyskraatterikandidaatiksi esimerkiksi Suspected Earth Impact Sites -tietokannassa.

"On hyvinkin mahdollista, että kyseessä on törmäyskraatteri", yhdysvaltalainen Jay Melosh Purduen yliopistosta arvioi Tähdet ja avaruus -lehdelle. Mikäli näin olisi, kraatteri olisi yksi Afrikan suurimmista noin 36-46 kilometrin läpimitallaan.

Epäily paikan olemuksesta juontaa juurensa siihen, että alue näyttää satelliittikuvissa rengasmaiselta. Maapallon törmäyskraatteria ei ole kuitenkaan luonnontieteelle löydetty ennen kuin paikan päältä on saatu mineraaleihin, kivilajeihin ja geokemiaan liittyviä todisteita asiasta.

Esimerkiksi Saharan satelliittikuvista viime vuosina huomatut useat sadat erilaiset ympyrämuodot ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta selittyneet muilla tekijöillä, kuten tulivuoritoiminnalla.

"Se voisi olla aito, kenties, mutta kuten yleensä - missä ovat todisteet?" törmäystutkija Christian Koeberl Wienin yliopistosta toteaa ja toivoo, että joku tutkisi tämän kohteen Kongossa. "Hyvää onnea."