Jättiläistähti kylpee vesihöyryssä

Kuolevaa tähteä ympäröi mittava vesihöyrypilvi. Kuva ESA / PACS / SPIRE / MESS Consortia

Herschel-avaruusteleskooppi on havainnut kuolevan jättiläistähden, jota ympäröi kuuman vesihöyryn muodostama valtava pilvi.

Tutkittu kohde IRC+10216 on niin sanottu hiilitähti, joiden ei ole ajateltu tuottavan paljon vettä. Aluksi tutkijat epäilivätkin, että tähti höyrystää komeettaa tai mahdollisesti jopa jäistä kääpiöplaneettaa.

Uudet Herschel-teleskoopilla tehdyt havainnot kuitenkin paljastivat vesihöyryn olevan kuumimmillaan jopa 800-asteista. Lämpötila on aivan liian korkea, jotta pilvi olisi voinut muodostua höyrystymällä.

Todennäköisesti vesi on syntynyt, kun tähden ultraviolettisäteily on hajottanut avaruudessa ollutta hiilimonoksidia ja muita happea sisältäviä molekyylejä. Vapautunut happi on yhdistynyt vedyn kanssa muodostaen vettä. Tutkijoiden mukaan löytö todistaakin, että ultraviolettisäteily on avainasemassa veden syntymisessä.

Aiheesta lisää ESA (englanniksi)

Lähiasteroidit osoittautuivat yllättävän monimuotoisiksi

Eräs parhaiten tunnetuista Maata lähellä olevista asteroideista on Eros, jota NEAR-luotain tutki vuonna 2000. Kuva Nasa / JHUAPL

Spitzer-avaruusteleskooppi on paljastanut Maata lähellä kiertävien asteroidien olevan oletettua vaihtelevampia koostumukseltaan. Infrapuna-aallonpituuksilla kuvaava Spitzer on havainnoinut sataa tunnettua lähiasteroidia.

"Nämä kivet kertovat meille, mistä ne ovat alkujaan kotoisin", kertoo David Trilling Pohjois-Arizonan yliopistosta Flagstaffista. "Tämä on kuin tutkisimme joen pohjan kiviä saadaksemme tietoa vuorista, joilta kivet ovat kulkeutuneet."

Tutkimus perustuu havaintoihin, joita on tehty monilla eri infrapunan aallonpituuksilla. Näin on mahdollista arvioida aikaisempaa paremmin kappaleiden pinnan koostumusta.

Osa asteroideista heijastaa valoa hyvin, mikä viittaa niiden olevan suhteellisen tuoreita tulokkaita nykyradoillaan. Toiset ovat taas hyvin tummia, mikä vihjaa, että ne ovat olleet aurinkokunnan sisäosissa jo miljardeja vuosia.

Elokuussa 2003 avaruuteen lähetetty Spitzer on yksi Nasan suurista avaruusobservatorioista. Apuna asteroiditutkimuksessa on ollut myös Nasan viime vuonna laukaistu WISE-avaruusteleskooppi. Tutkimuksen tulokset julkaistaan syyskuun Astronomical Journalissa.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)

553 päivää avaruudessa ei riittänyt tappamaan syanobakteereja

Bakteeri OU-20 selvisi puolestatoista vuodesta avaruudessa. Kuva BBC / OU

Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa todistaneet, että yhteyttävät bakteerit pystyvät selviytymään erittäin pitkiä aikoja avaruudessa lähes ilman mitään suojaa.

Vuonna 2008 Englannin rannikolta kerättiin tavallisia kiviä. Ne murskattiin pienemmiksi palasiksi, vietiin Kansainväliselle avaruusasemalle ja siirrettiin aseman ulkopuolelle. Matkalle joutuneet mikrobit joutuivat kokemaan kaikki avaruuden vaarat - suuret lämpötilanvaihtelut, kosmiset säteet, voimakkaan ultraviolettisäteilyn, veden puutteen sekä tyhjiön - suojanaan vain sama kivi, jonka sisällä ne olivat eläneet maapallolla ollessaan.

553 päivän jälkeen kivet kerättiin ja tuotiin takaisin Maahan tutkittaviksi. Kivien sisuksista löytyi edelleen elinvoimaisia bakteereja.

"Huomasimme, että kyseessä oli kokonaan uudentyyppinen mikro-organismi", kertoo Charles Cockell englantilaisesta Open Universitystä. Löydetty eliö kuuluu syanobakteereihin ja sai koodinimekseen OU-20.

"Tulevaisuudessa tarvitsemme tämänkaltaisia yhteyttämiseen kykyneviä bakteereja tuottamaan happea Kuussa ja Marsissa", Cockell näkee. "Haluamme myös tietää, mitkä ovat elämän rajat maapallolla, voivatko mikrobit selviytyä avaruudessa ja voisivatko ne jopa siirtyä planeetalta toiselle."

Video ja aiheesta lisää BBC (englanniksi)