Kaasusumuanimaatiot

[J-P]

Hei,

Olen kehitellyt menetelmää näyttää kohteet kolmeulotteisina ilman hankalaa katselutekniikkaa,
se kun ei kaikilta välttämättä edes onnistu.

Sarjassa J-P:n outoja kokeiluja on nyt vuorossa syvyysvaikutelma-animointi.
Stereokuvapareja varten olen luonut kaksi kuvaa kohteesta, joista toista on käsitelty siten,
että syntyy keinotekoinen parallaksiero kuvien välille. Lopputuloksen 3D kuva perustuu joihinkin tunnettuihin tosiasioihin ja
taiteelliseen näkemykseen kohteesta, eli aina ei kyse ole ihan puhtaasta arvailusta
3D-mallit ovat aina visualisointeja mahdollisesta todellisuudesta.
Ajatuksena on saada katsoja mieltämään kohteiden todellinen kolmiulotteinen luonne... ja lisätä yleisesti mielenkiintoa
astronomiaa kohtaan.

Löysin webbipalvelun, joka rakentaa kahdesta em. mainitusta kuvasta sulavahkon animaation.
Kohde ikäänkuin kääntyilee puolelta toiselle ja samalla havainnollistaa 3D-rakennetta ja suhteellisia etäisyyksiä.
Nyt nekin, jotka eivät saa muodostettua stereokuvaa, pystyvät näkemään 3D-kuvan idean.
Lopputulos ei ole ihan niin dramaattinen, kuin stereopareissa, mielestäni kuitenkaan, joten katselutekniikan
opettelu kannattaa ja on palkitsevaa.

Täällä nähtävissä sarja ensimmäisiä kokeiluja:
http://astroanarchy.blogspot.com/2010/01/stereo-animation.html

Tässä vielä useampia kohteita:
http://astroanarchy.blogspot.com/2010/01/new-3d-animations-from-deep-space.html

J-P

[naavis]

Huimaavan näköistä! Hyvää työtä! :)

[Lauri Kangas]

Hienon näköistä. Aika jänniä artefakteja tulee tuonne taustataivaaseen kun tarkkaan katsoo, siellä on pieniä blokkeja jotka venyy, paukkuu ja sheikkaa miten päin sattuu. Varmaan se piirteitä tunnistava algoritmi vähän hämääntyy kun on paljon tähtiä joista pitäisi pysyä kärryillä?

[J-P]

Juu, ohjelman tekijä ilmoitti tänään,
että hän optimoi softaa astrokuville par'aikaa.

J-P

[Jorma Koski]

Kiitos loistavista kuvista!
Nyt tällänen vähemmän kierosilmänenkin pääsee naattimaan :)

[Lauri Kangas]

Eikös tässä mennä vähän väärinpäin puuhun, jos tuo softa päättelee kuvaparin perusteella kohteen kolmiulotteisen muodon? Jos sumukuva on alunperin kaksiulotteinen ja syvyysdata on kuvaajan tuottamaa, niin periaatteessahan homma voisi onnistua softalla joka tarvitsisi vain alkuperäisen kuvan ja korkeuskartan.

Tietystikään ainakaan laitepäivien esitelmäsi perusteella se korkeuskartta ei ole kovinkaan helposti määriteltävä elukka varsinkaan tähtien yms suhteen kun niitä siirrellään ympäriinsä tuotettaessa sitä kakkoskuvaa.

Niin ja tietysti sellainen softa pitäisi jonkun ensin tehdä.

[J-P]

Hei,

Tuo softa ei päättele mitään kohteen muodosta, saati sitten mallinna sitä.
Siinä vain "morffataan" kahden kuva välinen ero muutaman askeleen kautta yhteen.
Syntynyt kuvasarja sitten muutetaan animaatioksi, siinä se.

Olen tehnyt 3D-malleja myös käyttämällä tähdetöntä sumua harmaasävisenä korkeuskarttana.
Kuva on syötetty pieneen ohjelmaan, alunperin CNC-jyrsimen mallien tekoon tehty, joka muodostaa
sävyjen perusteela 3D-pintamallin.

J-P

[Lauri Kangas]

Ahaa, se selventääkin. Kylläpäs tulee oivaa jälkeä yksinkertaisella tavalla. Täytyy kokeilla soveltaa noita päivänvalostereokuviin myös.

[J-P]

Tässä pari uutta kokeilua:
http://astroanarchy.blogspot.com/2010/01/one-more-test-with-3d-animation-of.html

Lauri, tuo ohjelma, tai oikeastaan palvelu, on tehty nimenomaan tavallisille päivänvalostereokuville, pitäisi toimia oikein hyvin.

J-P

[Riqis]

Ihan mielettömän hienoja nuo liikkuvat 3D-animaatiot   .

[P.S. Mitähän J.-P. seuraavaksi keksii? Ihmiskunta laskeutuu Marsiin. Astronautti ällistyy löytäessään sieltä Metsävainion. "Tota, näppäilen tässä vain vertailukuvia parantaakseni 4D-ulottuvuushyppy-softaani." ]

[Juze-81]

Ohoh... Todella vaikuttavaa...

[jussi_k_kojootti]

[P.S. Mitähän J.-P. seuraavaksi keksii? Ihmiskunta laskeutuu Marsiin. Astronautti ällistyy löytäessään sieltä Metsävainion. "Tota, näppäilen tässä vain vertailukuvia parantaakseni 4D-ulottuvuushyppy-softaani." ]

:D

Tässä vielä yksi tapa näyttää stereokuvia, eli left/right-kuvat vain laitetaan gif-animaation frameiksi: http://www.well.com/~jimg/stereo/stereo_hearth.html

[J-P]

Olen kokeillut tuota välkytys animaatiotekniikkaa.
Lopputulos on aika rauhaton ja syvyysvaikutelma välittyy joskus paremmin, joskus huonommin.

Tuota uutta plavelua voi kokeilla ilmaiseksi täällä, niin huomaa edun, jonka se tuo;
http://www.start3d.com/
Tarvitaan vain stereokuvaparin Vasen ja Oikea kuva JPG-muodossa ja rekistöröityminen.
Muunnos kestää vain hetkisen.

[J-P]

Vastasin tuolla Tiede lehden keskustelupalstalla, jossa olen vast'ikään aloittanut astrokuvausaiheisen ketjun, kysymykseen
näistä 3D-malleista.
Liitän vastauksen tännekkin, se ehkä selventää miksi ja miten näitä teen.

"Odotinkin tuota kysymystä.
Kohteen 3D-malli perustuu pitkälti päättelyketjuihin ja joiltain osin tunnettuihin faktoihin.
Aluksi luon kuvasta tähdettömän version, kuten tämä tässä;



Nyt kaasusumu näkyy yksinään.(Näyttää Barokkimaalaukselta) Seuraavaksi se muutetaan harmaasävyiksi ja niitä käytetään korkeustietona. Määrittelen, mitä korkeutta (Z-akseli) mikäkin sävy vastaa. Kun malli on generoitu, alkuperäinen värikuva projisoidaan siihen. Koska kyseesä on emissiosumu, joka lähettää omaa valoa, voidaan sumun paksuus päätellä suoraan sen kirkkaudesta. Lisäksi olen jakanut kuvan eri tasoille, joten voin määrittää esim. tummana näkyvät pilvet hohtavien eteen, jossa niiden täytyy olla, ne eivät muuten näkyisi lainkaan.

Tähdet käsitellään erikseen. Riittävään tarkkuuteen päästään, kun tähdet jaotellaan niiden nännäisen kirkkauden mukaan, kirkkaimmat ovat lähempänä katsojaa, kuin himmeämmät. Usein myös tiedetään, mitkä tähdet aiheuttavat kohteen ionisaation, niiden täytyy sijaita kohteen välittömässä läheisyydessä.
Kohteen etäisyystieto taas kertoo, kuinka suuri osa tähdistä on kohteen takana, suhteessa edessä oleviin. Jne...

Kyseesä on siis visualisointi mahdollisesta todellisuudesta. Sen tarkkuus ja totuudenmukaisuus riippuu, kuinka hyvin on päätelty ja tiedetty.
Suuressa mittakaavassa mallit ovat siinä mielessä aivan totta, että kohteet todella ovat kolmiulotteisia muotoja, leijumassa kolmiulotteisessa tilassa.

Miksi teen näitä?
Ensinnäkin niitä on hauska tehdä ja toiseksi, koska osaan niitä tehdä.
Ne myös lisäävät aiheen kiinnostavuutta, kuten täällä ehkä huomaa. Ne herättävät myös ajattelemaan ja tutkimaan tarkemmin kohdetta, olivatpa sitten oikeassa tahi väärässä.
Olen tutustunut kuvaamiini kohteisiin paljon tarkemmin, kuin ilman malleja olisin.
Vosi sanoa, että mallien tekeminen lisää kirjaimellisesti uuden ulottuvuuden tähän harrastukseen.
Huomautan vielä, tämä tällainen ei normaalisti kuulu astrokuvaukseen, vaan on ihan omia temppuilujani.

J-P

Edit.
Olen julkaissut "step by step" ohjeet stereokuvasumujen tekoon Blogissani. Menetelmää on hiukan yksinkertaistettu, jotta kaikki työvaiheet voi suorittaa PhotoShopissa.
PDF-dokumentti löytyy täältä (jälkimmäinen kahdesta), jos kiinnostaa kokeilla;
http://astroanarchy.blogspot.com/2009/04/neaic.html

[Riqis]

Miksi teen näitä?
Ensinnäkin niitä on hauska tehdä ja toiseksi, koska osaan niitä tehdä.

Ne myös lisäävät aiheen kiinnostavuutta, kuten täällä ehkä huomaa. Ne herättävät myös ajattelemaan ja tutkimaan tarkemmin kohdetta, olivatpa sitten oikeassa tahi väärässä.

Siistiä!