8" f/6

[hm]

Karkeahionnan aikana voi katsella "peilinhiojan tähtitaivasta". Piikarbidikiteet lähettävät valonvälähdyksen murtuessaan ja tuikahtelevat työkalukiekon alla antaen hiojalle esimakua tulevista taivasnäkymistä. Hiomisen pitää tapahtua pimeässä ja silmän olla kohtalaisen hyvin adaptoitunut. Pimeässä hiominen toki vaatii tiettyä varovaisuutta. Vähemmän runollisesti ilmiötä kutsutaan triboluminesenssiksi.

Hannu Määttänen

[Lauri Kangas]

Hitto, noita valonvälkkeitähän on kokeiltava.

Tänään hioin pajalla kun sisälle alkoi tulvia nuorisoa. Torstaisin on näköjään joku tähtikerhon ryhmistä (paja on Ursan kerhotilalla). Osa heistä pääsi myös itse kokeilemaan hiomista.
Kuoppaa alkoi myös syntyä. Mittailin mauserilla päivän päätteeksi 0.7mm kuopan (tavoite 2.08mm) joka tekee 3500mm polttoväliä. Mittailin myös sferometrillä ja tuli 50mm tarkkuudella sama tulos. Sferometri on erinomaisen kätevä laite kuopan edistymisen seuraamiseen, ja sillä voi hieman myös katsella kuopan muotoa, eli onko kaarevuussäde sama eri puolilla peiliä. Varsinkin työkalukiekon kuperuutta mitatessa huomaa, että reunoilla on reippaasti isompi kaarevuus.

Kalibroin sferometrin nurkista löytyneillä 15 ja 20cm ikkunalasikiekoilla, jotka nyt ei välttämättä ihan tasaisia ole. Sferometriin yksin ei siis ole luottamista, mutta kuten sanottu muutoksen sillä huomaa erittäin helposti ja tuloskin näyttää olevan konsistentti mauserin kanssa.

Kuva kuopasta (peili on märkä, ei sentään kiillossa)

[Lauri Kangas]

Olihan hienon näköistä tuo kiteiden välke! Ihan mielettömän siistiä. Tuo on vangittava kuvaan joskus.

Hinkkailin taas aamukuuteen ja nyt on polttoväli 1200 millissä niinkuin suunniteltu. Seuraavaksi hienompaa hiontaa.

Kuvassa sferometri näyttämässä 0.7mm kuoppaa joka ko. härvelin dimensioilla tarkoittaa n. 1500mm polttoväliä. Kuoppa syveni aina tavoiteltuun 0.89mm lukemaan asti.



Peilin reunoilta asti mitattuna kuoppa on n. 2.1mm.

[Wezen]

Hei,

Tuossa aiemmin oli puhetta timanttiviilan tai timanttihiomalatan käytöstä. Etsiskelin moisia muutamasta työkalukaupasta (pieniä ja kalliita löytyi). Ostin Bauhausista kokeeksi kaksi "laattaviilaa" a 12 EUR. Pikkuisen kokeilin jätelasinkappaleen kulmaan ja syöhän tuollainen lasia tavallista hiomakiveä nopeammin. Aika näyttää, kestääkö kulutusta. Karkeudet oli vähän hassusti yhdistetty niin, että karkein ja hienoin pinta oli yhdessä ja kaksi keskikarkeaa toisessa viilamallissa, karkein tuskin on kovin käyttökelpoinen viisteiden tekoon, saapa nähdä.

T. Antti

[Lauri Kangas]

Jos haluaa tehdä syvät viisteet, olisiko tuollaisella kätevää hoitaa likainen työ ja vaikka silittää jälki hiomakivellä jotta kestäisi? Vai meneekö liian hifistelyksi?

Peili on edelleen ylläolevassa vaiheessa. Seuraavaksi edessä mikäs muukaan kuin lopullisten viisteiden teko. Tulin kipeäksikin ja kohta täytyy ulkomaille, niin peili saa odottaa alkukevääseen.

[Wezen]

Hei,

Viisteen voi viimeistellä hienommalla hiomakivellä tai lattaraudan pätkällä ja haluamallaan carbolla (esim. 220) sellaiseksi kuin haluaa. Totta kai sileä, säännöllinen viiste on nätimpi. Muuta merkitystä sillä tuskin on.

Itse pääsen siistiin tulokseen sillä lailla, että kappale pyörii hiomakoneessa ja hiomapinta (kivi, viila tai latakka) on halutussa kulmassa kiinni puuvarressa, joka on toisesta päästä kiinni ja toisesta painan käsivoimin reunaa vasten).

AW on tehnyt reunaviistettä myös Dremelillä, rälläkkä sopivalla laikalla toimii myös, mutta vaatii jo tarkemman käden. Että tosi nopeitakin keinoja tietysti on.

http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2784.0
http://www.youtube.com/watch?v=hPQZskKChR4

t. Antti