Seurantaputken vaatimuksia ja muuta Newton-kuvaussysteemin kehittelyä

[Timpe]

Jatkan ketjua lisää, kun tuli yksi outo taipuma lisää
Mistäpä nyt on kyse kun kuumat pikselit taipuvat jonossa Deep Sky Stackerin pinossa, jossa on kohdistettu kuvat komeetan ytimen mukaan ja annettu tähtien tehdä (näemmä lähes suoria) viiruja kuvaan? Bongasin tällaisen ilmiön, kun käsittelin tuota Hartley 2 kuvaani loppukuvaksi ja tästä näkymästä on 300% zoomikuva tuossa alla. Pinossa ei siis ollut mukana edes darkkeja poistamassa kuumia pikseleitä DSS-pinosta...

[Lauri Kangas]

Näytäpä millainen mato tulee tähtien mukaan pinottuun kuvaan. Menee aivot solmuun kun miettii mikä tuossa liikkuu ja mikä pysyy paikallaan.

[Kaizu]

Punaisten pisteiden jono kertoo paljonko komeetta on liikkunut 45 minuutin aikana suhteessa seurantaan. Tähden muodostaman viivan ja kuuman pikselin viivan välinen ero taas kertoo seurantavirheestä samaisen 45 minuutin aikana. Tarkkaan katsoen kuuman pikselin pistejonossa on näkyvissä jaksollisen virheen aiheuttamaa pientä aaltoilua. Kokonaisuudessaan virheet näyttävät aika pieniltä.

Kaizu

[Timpe]

Näytäpä millainen mato tulee tähtien mukaan pinottuun kuvaan. Menee aivot solmuun kun miettii mikä tuossa liikkuu ja mikä pysyy paikallaan.

Tässä kuva, helpottaako yhtään?    (Hartley 2 on tuo mato ja DSS on laitettu kohdistamaan tähtien mukaan.)
Kiitos Kaizulle selvittämisestä, mutta tämä taitaa vaatia vielä toiseen kertaa miettimisen omalla kohdallani...

PS. Tähtien muodossa on korostuneesti tuota toisaalla mainittua Airy disk -virhettä, jota en ole saanut kuriin vieläkään. Kaikki tähdet läpi koko kentän ovat tuollaisia valohäntäisiä malleja, kun käyriä venyttää. Tässä alkaa epäilemään jo tuota Baaderin MPCC -korjaintakin kaiken muun lisäksi...

[Lauri Kangas]

No nyt näyttää helpommalta. Tuosta näkee minkä verran seuranta on falskannut ja ilmeisestikään et käyttänyt guidausta kun on vaeltanut tuon verran. Tuo on siis käytännössä samantapainen viiru kuin edellisten sivujen tähtiviirut joista periodista virhettä on mitattu. (Jos pinoaisit kuvat kohdistamatta, niin tähdet tekisivät tuon muotoisia viiruja)

Kuinka pitkä kokonaisvalotus on? (oletan nyt että tuo viivan pitkä suunta on napasuuntauksen aiheuttamaa driftiä) Jos valotus on matoruuvin kiekan luokkaa tai alle niin siinä voi vielä näkyä periodista virhettä, jos taas reilusti pidempi niin sitten tuo kaarevuus johtuu jostain ihmeen taipumasta/tasapainotuksesta. Jos pitäisi veikata, niin laittaisin rahani liian isolle newtonille.

[Timpe]

Tuo oli kylläkin guidattu 41 x 1min valotusputki ja guidauksessa oli kirkas tähti + seurantatulos oli ihan kelvollista tasoa yksittäisruuduista katsellen, joten eh
Toisaalta tuo tuli kuvattua yli-löysällä peilinpitimellä, kun ihmettelin aiemmin niitä Airy-diskin virheitä ja näitä selkeitä kelejä on ollut niin harvakseltaan viime aikoina että testi pääsi unohtumaan. Otin tänään löysät pois pitimestä, joten ehkäpä se tästä palautuu taas normaaliin suuntaan.

Tuo "liian iso Newton" sai muuten tänään peilipuhaltimen 180 asteen käännön (nyt se imee (tarvittaessa) ilmaa putken perästä pois) ja ilmanohjaintiivistyksen pitimeensä, jolla ohjaillaan tuota ilmanvirtausta siten, että se kulkee nätisti peilin sivuitse ja sitten putkesta takaa ulos. Tämä on se teoria Cloudy Nightsin foorumin mukaan, mutta mikä lienee käytäntö Suomessa?-) Tarkoitus olisi kuitenkin sulkea pois putkivirtausten esiintyminen noiden valohäntä-tähtien syntymisessä.

[Lauri Kangas]

Vai että guidattu, no sitten voit unohtaa kaiken mitä sanoin. Siinä tapauksessa taitaa olla kyseessä se ihan normaali taipuma eli differential flexure. Mahtaako tuosta noiden mittakaavan putkilla päästä eroonkaan muuta kuin hitsaamalla guidausputki kuvausputken kylkeen. Ja sittenkin kaiken maailman kiinnitysholkit sun muut voi vielä taipua, puhumattakaan peilistä pitimineen. Guidaus on viheliäistä puuhaa.

Oletko kokeillut taipuman mittaamista Craig Starkin tyyliin? Menee jotenkin niin että otetaan molempien putkien läpi kuva jostain maakohteesta ja flipataan ekvatoriaalinen jalusta ympäri ja kuvataan sama kohde toiselta puolelta. Sitten katsotaan paljonko kuvien paikan ero muuttuu.

[Timpe]

Oletko kokeillut taipuman mittaamista Craig Starkin tyyliin? Menee jotenkin niin että otetaan molempien putkien läpi kuva jostain maakohteesta ja flipataan ekvatoriaalinen jalusta ympäri ja kuvataan sama kohde toiselta puolelta. Sitten katsotaan paljonko kuvien paikan ero muuttuu.

Tuotakin voisi kokeilla (ennen sen kalliin alumiiniputken tilaamista putkiaihioksi). Tänään näyttäisi tulevan selkeää, niin pääsee testaamaan lisää tähtien kanssa, jihhuu!

[Timpe]

Testikuvista tuli parhaimmillaan tällaisia eli homma taisi tulla kuntoon... (puhallin imemässä siellä putken takana ja 3min 30s guidattu valotus). Päärynänmuotoisia tähtiä saa kun jättää pääpeilin noin kolme astetta muuta ympäristöään lämpimämmäksi. Rehellisyyden vuoksi on sanottava, että tuo oli pakan paras kuva (100% crop), muttei siitä sarjasta mennyt kokonaan sudeksi yhtäkään vaan sain kaikki osavalotukset mukaan pinoon