M27 - Nostopainosumu

[einari]

Hyvinhän tuo näkyy seurailevan. Lienee useamman minuutin valotus pelissä.

Koitin 2 min valotusta, mutta se oli jo liikaa kalibroimattomalle seurannalle.
On aika paljon opeteltavaa HEQissä ja miksei myös 1000D:ssäkin.
Planetaarinen videokuvaus on niin paljon simppelimpää...

Jupiteriakin tuli kuvattua kuun kera siinä sivussa 200-millisellä käsivaralla.

Käytin kameran kohinanpoistoa pitkille valotuksille kokeeksi ja kyllähän se tuntuu
toimivan. Kuvan oton jälkeen joutuu tosin odottelemaan pitkään ennenkuin BUSY
hellittää.

Livekuvan herkkyydessä on kyllä toivomisen varaa. En ole vielä kokeillut
remoteviewiä läppärillä. Harmi kun loma loppuu juuri päästyäni tosi
toimiin.

Itse olen todennut että näillä Skywatcherin jalustoilla(EQ6 Pro/HEQ5 Pro), hyvin napakohdistettuina,  voi toivoa saavansa minuutin valotuksia digijärkkärillä 500-1000 millin polttoväleillä. Kun mennään isompiin polttoväleihin ja/tai pienempiin kennoihin on autoguidaaminen must.
Omassa otoksessani oli 30 x 2 minuuttia valotusta.

Kohinanpoistossahan ottaa ns pimeäkuvan eli samanpituisen kuvan kuin oikea valotuskin mutta suljin kiinni ja vähentää sen sitten oikeasta valotuksesta.

Livekuvaa kannattanee käyttää tarkentamiseen kirkkaammilla tähdillä. Kun tarkennus kohdallaan niin siirtyy sitten varsinaiseen kohteeseen.

[Timpe]

Näkyypä siinä myös avonainen joukko (vai onko se vielä pallomainen?) M71 nuolen keskiosan alapuolella.

Jep, siellä tuo M71 tähtijoukko on, mutta jätin sen mainitsematta ettei tulisi off-topic:ia!  ;D 
Sinänsä mielenkiintoista, että jo lyhyt 8 sekunnin valotusaika nostaa tuon esiin, vaikka muutamat tähtioppaat (mm. Kaila) mainitsevat tuon heikosti näkyväksi.

[Jurassic]

Tuli käytyä maaseudulla ja otin tietenkin putken mukaan. Vähän oli rajoitettu näkyvyys metsän takia, mutta eteläsuunta näkyi suht hyvin. Joten ajattelin kuvata kyseistä sumua. Tuntui kun katselin sitä putkella, niin aavistuksella värit erottuivat. Tai sitten vaan kuvittelin ::) Kuvassa oleva sininen nauha on kai joku roska. Harmitti vaan kun taivas ei ollut ihan musta. Pohjoinen horisontti oli aika vaalea. Mutta oli aika hieno kokemus päästä katuvaloista pilkkopimeään paikkaan!
Kuvattu 11.08.08. Autostar Envisage, Photoshop.

[Vesa Kankare]

Kuvassa oleva sininen nauha on kai joku roska. 

Taitaa olla viidenkymmenen hot pikselin muodostama jono. :) Eli kuuma pikseli on kennossa aina samassa paikkaa, tässä tapauksessa sinisen suodinelementin alla värikamerassa. Kuvia kohdistettaessa piste liikkuu kohteeseen nähden ja aiheuttaa siistin jonon, josta voisi vaikka päätellä seurannan toiminnasta jotain.

Kokeile jotain tilastollista pinoamismenetelmää, niin se saattaa hävitä. Esim. Sigma Clipping, jos ohelmastasi löytyy. Darkin käyttö yleensä poistaa tällaiset ongelmat kokonaan.

Ihan hienon kuvanhan olet kuitenkin saanut. Osavalotusten pituutta kannattaa kasvattaa, että sumu tulee kunnolla esiin. Ja kokonaisvalotus sinne yli puolen tunnin niin johan alkaa näkymään.

[Lauri Kangas]

Vartin pituinen pikaroiskaisu täydenkuun aikaan Canon EF 300mm f/4L IS:llä. Pieneksihän ne planetaariset kameraoptiikalla jää, tämä on 100% kroppi. Testasin kuitenkin lähinnä, voiko tuolla telellä ottaa kuvia ihan ammollaan. Nähtävästi voi koska kuva on oikein hyvälaatuinen reunoillakin, vinjetointi vain pitää korjata fläteillä. f/4 aukko tekee kuitenkin nannaa valotusajoille.



Canonin valovoimaiset L-lasit ovat kiva vaihtoehto mukana kulkevalle guidaamattomalle jalustalle. Ajattelin vielä tuon 200/2.8:n vaihtaa 135/2:een, kunhan ensin rosvoan moisen lainaan testattavaksi. Jos joku on käyttänyt tuota lasia, niin kuulisin mielelläni kokemuksia. Erityisesti täydellä tai melkein täydellä aukolla kuvaamisesta. Päivänvalokäytössä ehdinkin sitä jo testata ja jos se olisi ainoa käyttö lasille, olisinkin sen jo ostanut heti.

[Timpe]

Hienoja kuvia, mutta siis ihminen näkee silmien solujen takia ne suunnilleen harmaina, mutta kameraan ne siis tallentuvat värillisinä?

Palaan vanhaan asiaan, mutta löytyy näistä deep sky -kohteista värejä visuaalisestikin, kun silmän alta löytyy tarpeeksi valonkeräyskykyä:
   http://www.cloudynights.com/item.php?item_id=1848  ;)
" All the times I've looked at the Ring, under pristine sites and large scopes - I'd never seen anything other but green in the nebula.  this was different.  The green was more of a vibrant blue green, and there was this pinkish hue."

Tuo kuvaus oli M57:sta, mutta sama pätee varmaankin myös M27:aan tuolla samalla Dobson-putkella.

[Iiro Sairanen]

Ok, no minä eilen yritin hetken aikaa etsiä rinkulaa, mutta ei löytynyt. Tosin oli vielä kohtalaisen valoisaa (tähtiharrastuksen kannalta). Pilvet jyräävät aina eteen hieman ennen keskiyötä. M27:ää yritin myöskin etsiä, muttei löytynyt. Vedin siis kakseiskassa putkea tuosta Altairista hieman oikealle ja sitten vaan ylöspäin..

Ongelma on siinä, että et käytä kunnon tähtikarttaa. M27 tuskin löytyy pienellä putkella kun vähän vetäisee Altairista johonkin suuntaan. Netti on pullollaan tähtikarttoja, joita kannattaa hyödyntää. Vaikka M27 ja M57 ovatkin kirkkaita kohteita niin eivät ne tuosta vain löydy harrastusta aloittaessa. Kun kohteen tarkka paikka on tiedossa niin kartalla kuin taivaallakin, alkaa tuloksia syntyä. Tulet myös huomaamaan, että vaikka olisitkin täysin oikeassa kohdassa niin kohde ei silti näy :)

[Timpe]

Juuri näin, mitä Iiro tuossa kirjoitteli. M27 on ollut minullekin aina vaikea löydettävä, kun se pyrkii hukkumaan Linnunradan tähtipaljouden keskelle. Kartoista on kovasti apua, joten tuohon TMKK:n havaintovaiheeseen saattaisi sopia hyvin tämä tähtiopas: Messierin kohteet. Tuossa on hyvät kartat ja kuvaukset kaukoputken ääressä käytettäväksi, kannattaa hankkia! URSA:n Messier-opas on näet sen verran mainio perusteos jokaiseen kirjahyllyyn, että se pitäisi hankkia vaikka suomalaisen julkaisutoiminnan kannatuksen vuoksi. :) Itse yritin hakea kohteita aikoinaan K.Kailan Tähtitaivaan oppaan mukaan, mutta sen kartat ovat tätä viimeisintä URSA:n opasta selvästi heikommat Messierien osalta.

[Iiro Sairanen]

Altairista voi lähteä liikkeelle, mutta M27 on todella kaukana siitä. Kannattaa etsiä paljain silmin Nuolen tähtikuvio ja suunnata putki kohti sen gamma tähteä. M27 on tästä noin kolme astetta pohjoiseen. Tästä kartasta näkyy mihin täytyy yrittää osua: http://www.messier45.com/cgi-bin/dsdb/dsb.pl?ss=121943764220788&id=44807&str=m27&view=fullmap (Huomaa zoomata karttaa ulospäin tarpeeksi, jotta saat suuremman alan taivasta näkyviin!)

Kannattaa ottaa kartasta printti sopivalla zoomilla ja yrittää suunnista tähti kerrallaan kohti kohdetta.

[Timpe]

Ainiin, onko Altair hyvä piste, josta aloittaa M27:n etsiminen? Stellariumista katsoin, niin näyttäisi olevan. Mutta sanokaa, käytättekös ite sitä vai..?

On se. Etsi ensin paljain silmin Altair, sitten paikallista silmiisi Altairista "vasemmalle ylös" Delfiinin tähtikuvio (=saat mittakaavaa tähän seutuun ja tuo Delfiini on helppo tunnistaa muutenkin, sillä se on muodoltaan hyppäävä delfiini). Tämän jälkeen etsi silmiisi tuo Iiron mainitsema Nuolen tähtikuvio, joka on pykälää hankalampi paikallistaa (=himmeämpi ja runsastähtisemmällä alueella) kuin tuo Delfiini. Nuolen himmeä tähtikuvio löytyy kuitenkin Altairista "suoraan ylöspäin" kohti taivaan lakea, mutta hiukan lähempää Altairia kuin tuo Delfiinin tähtikuvio. Nyt etsit vielä kiikarilla tai kaukoputkella näkökenttään tuon Nuolen "kärkitähden" eli gamma Sgt:n. Kohteesi M27 on tästä gamma tähdestä suoraan "ylös" kohti taivaan lakea ja se näkyy esim. 10x50 kiikarin näkökentässä samaan aikaan kuin tuo gamma Sgt tähti.

Kaukoputkella (n. 20-40x suurennuksella) joudut siirtymään 2-3 näkökenttää "ylös" lähdettäessä liikkeelle tästä gamma Sgt:stä. M27 tulee näkyviin melko himmeänä sumutäplänä ja jollei tule, niin palaa kiikarilla/kaukoputkella takaisin gamma Sgt tähteen ja yritä etsiä uudelleen hiukan eri kohdasta kiikaria/kaukoputkea ylös-liikuttaen. Katsoin itse M27:sta eilen 20x77 maakaukoputkella ja M27 oli helppo löytää tällä tavoin hakemalla (putkessa noin 3,4^o näkökenttä). "Ylhäältä" Joutsenen ja Ketun kautta tultaessa M27:n löytäminen on paljon hankalampaa, koska siellä ei ole näin selviä kiintopisteitä matkalla.

Huom. nuo ohjeet olivat tarkoitettu elo-syyskuussa iltataivaalla n.klo 22:30-23:00 tienoilla näkyvälle tähtitaivaalle, jolloin Kotkan tähtikuvio (ja Altair) ovat suoraan etelässä iltataivaan pimentyessä. Ylös/alas suuntia ei näet pitäisi tähtitaivaalla käyttää...

[Lauri Kangas]

M27 on planetaariseksi aika isohko ja myös kirkkaahko. Toisin kuin monia muita sumuja, tämän tarkkaa paikkaa en ole koskaan vaivautunut opettelemaan. Nuolen jostain tähdestä vain ylöspäin ja vähän vasemmalle, niin näkyy etsimessä. Valoisalla alueella ei tietenkään ole aina näin helppoa, silloin joutuu joko vähän arpomaan tai sitten opettelemaan paikan.

Aloittelijoille kannustukseksi että kun tähtitaivaan tuntemus ja näppituntuma omaan kaukoputkeen karttuu, tällaisia yleisiä kohteita on mahdollista löytää kaukoputkeen jopa ilman etsintä, jos vähän harjoittelee. :)

[Lauri Kangas]

En ole vielä nuita tähtisumusumuja pahemmin ainakana tietääkseni havainnut, niin en oikein tiedä, että mihin varautua. Tulenko todennäköisesti näkemään putken läpi:
a) Himmeän, juuri & juuri erotettavissa olevan täysikuun kokoisen läntin.
b) Aika kirkkaan, helposti erotettavissa olevan kuuta suuremman läntin.
c) Jotain muuta.

Todennäköisesti a), sillä erotuksella että M27 on noin viidennes tai kuudennes kuun läpimitasta, eli paljon pienempi. Varsinkin kuutamoyönä läntti on varmaan vaikea tunnistaa, ellet ole ennen katsellut sumuja (= himmeitä länttejä).
Muista katsoa sivusilmällä, eli reilusti kohteen ohi. Se on kaiken a ja o himmeitä kohteita katsellessa.

[Lauri Uusitalo]

a) Himmeän, juuri & juuri erotettavissa olevan täysikuun kokoisen läntin.
b) Aika kirkkaan, helposti erotettavissa olevan kuuta suuremman läntin.

Naita miettiessa kannattaa tehtikarttaohjelmaan maaritella kayttamansa putken/kiikarin nakokentta. Kiikareilla tuo on yleensa mainittu tavalla tai toisella kiikarin pinnassa, kaukoputkille pitaa itse laskea. Taman jalkeen tietokoneen ruudulla on yksi tai useampi pyorea rinkula joiden avulla on helpompi arvioida kuinka suuresta/pienesta kohteesta on kyse. Samoin tahtihyppelyreitin suunnittelu helpottuu kun tietaa kentan koon.

[Iiro Sairanen]

Taivaan koordinaatein ilmaistuna M27 on rektaskensio suunnassa 8 min 49.3 s itään ja deklinaatio suunnassa 13 astetta 51 kaariminuuttia pohjoiseen. Eli suomeksi sanottuna noin 14 astetta pohjoiseen ja sitten vajaat kaksi astetta itään. Täytyy kuitenkin huomata, että ilmansuunnat eivät välttämättä ole taivaalla aina niin selvät, puhumattakaan mitä ne okulaarissa ovat. Länsi löytyy okulaarissa helposti, kun tähdet vaeltavat länteen ilman seurantaa, pohjoinen löytyy kun tönäisee putkea kohti Pohjan tähteä, tällöin uusia tähtiä tulee okulaarin pohjoisesta.

Suosittelen edelleen lähtemään liikkeellä paljain silmin näkyvästä Nuolen tähtikuviosta, koska se on paljon lähempänä M27:ää.

[astro_juhis84]

Tämänkin kohteen kuvasin viime yönä. Koko tämä aamu on mennyt käsitellessä näitä kuvia.

Valotusta tähän otin 22 * 25 sekutia = 9 min 10 s. Kuvattu 10" Newtonin läpi, kamera Atik 16IC-S, darkit 10 * 25 sekuntia.