Tähtitiedettä harrastajille

Aloittaja rintape, 05.02.2009, 22:29:36

« edellinen - seuraava »

rintape

Sainpa mahtavan lahjan. Otsikossa mainitun kirjan, joka on ursan julkaisuja 1. Painettu Porvoossa 1926. Kovasti pohditaan marsin kanavia, aurikokunnan ikää, linnunradan rakennetta ym. En ole vielä ehtinyt kunnolla lukea, mutta vaikuttaa aika hauskalta. Toisaalta kun yhdessä kappaleessa pohditaan marsin kasvillisuusvyöhykkeitä, toisessa viitataan viimeaikojen mielenkiintoisimpiin teorioihin joita Einstein on esittänyt. Yhtäaikaa kun nauraa entisaikojen uskomuksille, ei voi oikein edes käsittää minkälaisiin saavutuksiin ihminen voi pystyä kynän, paperin ja isojen aivojen avulla.

Toistaiseksi pikaselailun aikana isoimman vaikutuksen on tehnyt Eyvind Sucksdorffin alkusanat. Tällaista tekstiä ei enää tiede/tietokirjallisuudessa kertakaikkiaan kirjoiteta:

"Et tiedä, lukijani, tähtisen yön ihanuutta, ellei silmäsi ole saanut juoda kaukaisten maailmoiden kimmellystä, juopua rannattoman avaruuden tähtisarjojen hehkusta. Sinä näet tuikkivien valopisteiden joukon, sinä upotat katseesi syvemmälle, näet yhäti uusia tähtiä, näet niiden järjestyvän kummallisiksi kuviksi, ikäänkuin värikkäitten jalokivien kuvioiksi tummalle samettipohjalle. sinä tuijotat kaukoputkeesi, missä tähdet hiljaisena virtana valuvat ohitse. "
Petri Rintala, Espoo
Panasonic DMC-GX8
Draco 80/500 APO
Celestron CGEM
QHY8L

Kaizu

Kirjoitetaanpas

"Ihminen...on osa kaikesta todellisuudesta, tunnetusta ja tuntemattomasta...meressä hohteleva plankton on osa ajan pitkää kulkua yhtä lailla kuin sitä ovat pyörivät planeetat ja laajeneva maailmankaikkeus. Nousuveden jättämästä lätäköstä kannattaa kurkottaa tähtiin, mutta tuntuu hyvältä palata jälleen lätäkköön."

Tällaisella John Steinbeckin tekstillä avaa Martin Rees Avaruuden ensimmäisen avainluvun. Se ei tietenkään vähennä ko. Ursan julkaisun arvoa eikä tee minua vähemmän kateelliseksi.

Kaizu
Kai Forssen

GaryP

Ja piti Petrin laittaa paremmaksi... minä kun olen vähän eri lajin kirjasta ollut ylpeä, vuoden 1928 Suomenkuvalehti vuosikerta, kirjana. Mitä kaikkea sielläkin on ihan laidasta laitaan. Kirjoitusasua olen aina ihaillut ja haikaillut sen tunnelman perään. Tuo Petrin opus on jo aika hurja aarre!

Kari
Kari Pulkkinen
Espoo, Finland

Harrastus uudelleen lämpiämässä...

rintape

Kirjassa kerrotaan myös hieman Ursan toiminnasta. Helsingin kaupunki on suostunut vuokraamaan Ursalle 30 neliötä maata kaivopuistosta tähtitornin rakentamista varten. Alkupääomaa tähtitornia varten on saatu mm. Ursan elokuvaesityksillä. Elokuva on käsitellyt Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja se on kiertänyt suurimmissa kaupungeissa. Muistaakseni oli pidetty kaikkiaan 14 esitystä.  Mahtaakohan kyseinen elokuva olla vielä tallessa? Siinäpä vasta olisi melkoinen pala tieteen historiaa.
Petri Rintala, Espoo
Panasonic DMC-GX8
Draco 80/500 APO
Celestron CGEM
QHY8L

Toni

Minulta otsikoitu kirja vielä puuttuu, pitäisihän se jostain löytää. Ennen 1960-lukua julkaistun tähtitiede- ja muunkin luonnontiedeaiheisen kirjallisuuden keräämistä on tullut harrasteltua jo pidemmän aikaa. Hyllystä löytyy monenlaista opusta geologian perusteoksista aina sähkömagnetismiin ja epäorgaaniseen kemiaan asti. Yksi ekoista helmistä, jotka käsiini sain, oli Newcombin Tähtitiede ajalta ennen Hubblea ja kosmologian esiinmarssia. Suomalaisen Bonsdorffin Tähtitieteen alkeet (1899) on myös kunniapaikalla kokoelmissani. Kirja tietää kertoa mm. punaisesta kanavien planeetta Marsista seuraavaa:

Jos kerran Marsin pinnalla on meriä, niin on siellä jotain sulaa ainetta. Erityisten tutkimusten nojalla on voitu todistaa, että Marsin ilmakehässä on vesihöyryä ja silloin on selvä, että samoin kuin meidän maamme pinnalla myös Marsin pinnalla vesi täyttää pinnan syvennykset, muodostaen meriä ja järviä. Samoin kuin maan pinnalla, löytyy myös Marsin pinnalla vettä, ei yksin sulana ja höyrynä, mutta myös jäänä.

Mitä omituisimmat muodostukset Marsin pinnalla ovat n. s. kanavat. Marsin kanavat kuitenkin suuresti eroavat kanavoista maan pinnalla. Marsin kanavoista ovat monet tuhansia kilometriä pitkät. Niiden leveys on vähintään 30 kilom. mutta useimmiten enemmän kuin 100, jopa 200-300 kilometriäkin. Ne kulkevat joko mantereilla olevien järvien välillä taikka toisesta merestä toiseen. Usein yhdistävät ne toisia kanavia keskenänsä. Kanava ei näy koskaan päättyvän mannermaahan. Missä kanava päättyy mereen, niin sen suu usein levenee avaraksi lahdelmaksi.

Pitäisikö wanhoille kirjoille muuten varata ihan oma ketju, tai otsikkoa voisi muuttaa?
T. Veikkolainen, Järvenpää
Ursan havaintokeskus Tähtikallio, Syvä taivas - ja Aurinko-harrastusryhmät

"Toisinaan, milloin Venus yksinään hallitsee noin 45 astetta horisontin yläpuolella, se säteilee niin voimakkaasti, että melkein voi lukea sen valossa ja esineistä, joihin se sattuu, jää huomattava varjo."
- Afrikka-kirja (A. Gallen-Kallela, 1931)