Mukavaa, että tuo 25 mm okulaarin antama 52x suurennus "toimi" hyvin sinulla

Tätä 52x suurennuksen antamaa näkymää voit nyt käyttää vertailukohtana, sillä suurennuksen kasvaessa saat esim. 10mm okulaarilla 130x suurennuksen ja tämän myötä jo kohtuullisen kokoisen Saturnuksen kiekon. Tämä 130x on useimmiten vielä sellainen suurennus, ettei suomalaisen keskiverto-seeingin "huonous" pääse pahasti haittaamaan planeetan näkymistä. Mutta tästä eteenpäin (150x ja suuremmat suurennukset) olet vahvasti ilmakehän seeingin armoilla. Jos kohdalle sattuu tavallista rauhallisempi ilmakehä (tähdet pistemäisiä, liki väreilemättömiä), niin pääset hyödyntämään edellistä suurempia suurennuksia (esim. 200x), jotka saattavat oikeastikin tuoda lisää yksityiskohtia näkyviin. Tämä olettaen, että käytetyn kaukoputken ja okulaarin (!) laatu ovat riittävän hyviä, jotta kaukoputken teoreettiseen erottelukykyyn saakka päästäisiin. Käytännössä tällaisia kelejä on vain muutamia kertoja vuodessa, joten useimmiten olet lähinnä ilmakehän kulloisenkin seeingin mahdollistaman erottelukyvyn varassa ja näin ollen tarvitset todella harvoin kaukoputkellesi "ylisuuria" (200-300x) suurennuksia.
Yritän tässä vain sanoa sen, että useimmiten on järkevämpää käyttää hiukan pienempää suurennusta kuin pyrkiä käyttämään kaukoputken maksimisuurennusta, jolla planeetta näkyy kyllä suurena, mutta heikon seeingin vääristämänä (väreilevänä/epäterävänä) kiekkona. Ei siis kannattaisi ylittää sitä suurennusta, jonka jälkeen seeingistä riippuvat kuva-häiriöt nousevat liian selvästi esiin. Tässä alla on sivu, jossa käsitellään ilmakehän seeingin vaikutusta tähden kuvaan (voit verrata tätä planeettanäkymiin, koska kyseessä on sama ilmiö). Sivu on italiaksi, mutta sen keskivaiheilta ja alempaa löytyy hyviä kuvia/animaatioita seeingin vaikutuksesta okulaarissa näkyvään tähden (vrt. planeetan) kuvaan:
http://www.uriland.it/astronomia/articles/seeing/seeing.htmlHeikko seeing pilaa tähden kuvat tämän linkin osoittamalla tavalla, mutta pintakohteilla (kuten planeetat) seeingin heikkous peittää alleen kaikki planeetan pienet + muutoinkin heikosti näkyvät yksityiskohdat. Planeettoja joutuu siis useimmiten tuijottamaan minuuttikaupalla ja odottamaan ilmakehän edes hetkellistä rauhoittumista, jotta pienehköstä planeettakiekosta erottuu sitä, mitä kaukoputkesi teoreettisesti mahdollistaisi.