M17 ja M16

[Lauri Uusitalo]

Taalla Atlantin toisella puolella Fay myrskyn poistuttua pohjoiseen tuli muutaman tunnin selkea jakso tana iltana. Otin 20x80 kiikarit ja istuskelin terassilla katselemassa ja piirtelemassa taivasta. Piirtelin M22:ta hetken aikaa, mutta sitten iskivat pilvet taivaalle. Tunnin tauon jalkeen taivas selkeni ja ajattelin kayttaa tovin vain taivaan katselemiseen ja ihmettelemiseen vaikka silmia jo vasymys painoi. Erityisesti siksi, etta nama matalat kohteet jaavat Suomesta pahasti paitsioon. Atlantan valot valitettavasti kumottavat jonkin verran etelataivaalla eika linnunrata piirry paljaalle silmalle. Mutta kiikarilla sentaan nakee.
Aloitin M11:sta ja siirryin alaspain ja tormasin sumuun ja toiseenkin, oli kovasti vaikuttunut naista ja tutkailin niita pitemman aikaa. Alempana oli Trifid sumu mutta naita kahta en ollut viela havainnut. Kyseessahan olivat M16 ja M17. Kyllapa ovatkin isot ja selkeasti nakyvat. Valitettavasti eivat Suomesta kunnolla nay, olisivat kylla katselemisen ja kuvaamisen arvoisia.

edit: M15 -> M17, doh mika moka...

[Toni]

Hienoja kohteita nuo ovat, ei voi muuta sanoa. Sama pätee koko tuohon taivaanalueeseen Kilpi/Jousimies/Skorpioni-akselilla. Kerran Jenkkilässä havaitset, niin kannattaa ihmeessä hakeutua pois Atlantan valoista, jos vain voit. USA on iso maa, ja kyllä sieltä pimeitäkin paikkoja löytyy, idästä kyllä nihkeämmin kuin lännestä. Itse sain jo alkusyksyllä 2003 laimeaa esimakua M16:sta ja M17:sta, kun näin ne koti-Suomesta alle 10 asteen korkeudelta. Käytössä oli sama 200/1000-peiliputki joka minulla on edelleenkin.

Vajaat viisi vuotta myöhemmin (kesäkuussa 2007) katselin samoja kohteita Tiibetistä (onneksi silloin ilman mellakantäyteistä lisäjännitystä). Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvata, kun hämärä vaihtui pimeäksi Gyantsen linnoituksen yllä. Samalla, kun kuunsirppi ja Venus painuivat matalalle länteen, Skorpioni alkoi nostaa päätään korkealle etelässä ja Jousimies toki seurasi perästä. Haravoin oikein tosissani eteläistä Linnunradan vyötä ja löytyiväthän sieltä myös M16 ja M17 - noin 40 asteen korkeudelta. 15x80-kiikarin kenttään mahtunut tähtien määrä oli suunnaton. Harmittaa vaan, että piirros tästä näkymästä jäi aika hätäiseksi tuherrukseksi kun olin jo ehtinyt saada varsinaisen ähkyn muista DS-kohteista, joita en ollut ennen nähnyt. Jo Omega Centaurin näkeminen (vaikkakin matalalta) oli sellainen pommi, että jälkiselvittelyä tuli kovasti tehtyä vielä kotimaassa.

Everestin perusleirillä oli muuten huonot mahikset tehdä tähtihavaintoja kun se pahuksen vuorenjärkäle rajoitti näkymää etelään.  ;)