Avaruudellisista kokemuksista

[Teemu78]

Morjens

Haluaisin saada tänne keskustelua avaruuteen liittyvistä kokemuksista ja elämyksistä. Eli ihan yleistä keskustelua ja kerrontaa siitä millä eri tavoilla ihmiset saavat "avaruudellisia elämyksiä tai kokemuksia". Siis muilla tavoilla kun pelkästään kaukoputkilla ja kiikareilla.

Itse en ole vielä kaukoputkea ostanut ja kiikarinikin ovat melko surkeat ja niinpä käytän celestiaa ja stellariumia, luen tähdet ja avaruus lehteä, sekä kuuntelen musiikkia. Nämä kaikki toimivat minulle "kaukoputkena" maailmankaikkeuteen. Näistä ehkä musiikki on erikoisin tapa mutta jotkut kappaleet todella luovat sellaisen tunteen kuin saisin olla hetken poissa maan kamaralta leijaillen avaruudessa ihmeitä tähyillen. Tämä on ollut mulle vieläpä hyvin voimakas ja addiktoiva emotionaalinen kokemus. Vielä kun olisi pyöreä huone niin laittaisin tähtitaivaan pyörimään yöllä kattoon ja musiikki soimaan niin olisin ikäänkuin planetaariossa.  Toki olen planetaariossakin käynyt (särkänniemi) mutta jotenkin petyin sen sisältöön. Upea tunne oli kyllä se että kun filmi pärähti käyntiin niin saman tien tuli tunne että perse irtoaa penkistä, ikään kuin lentäisin oikeasti. Kaukana tieteestä mutta hauska ja hieman erilainen tapa harrastaa alaa, tavoitteena jonkinlainen "siellä olemisen
kokemus". Ja niinhän me olemmekin....

Aiheeseen liittyen liempilevyni on -> Arcturus "Sideshow Symphonies"

[Timo Kuhmonen]

Minulla ensimmäinen hieno ja muistorikas kokemus oli kirjallisuuteen liittyvä. Muistan vielä aivan selvästi kun noin 25 vuotta sitten "pikkunaskali" löysi kirjahyllyltä erään mielenkiintoisen kirjan... Nimeltään tuo oli "Avaruuden kultainen kirja", julkaistu muistaakseni joskus 1950 luvulla (?) Teos käsitteli mm. aurinkokuntaa, tiivistettyjä tähtietieteen perusteita jne. Tähtitieteen historiaakin kerrottiin. Kovin paljoa ei silloin vielä siitä ymmärtänyt, mutta joitakin tähtikuvioita opin tunnistamaan itse. Muistaakseni ensimmäinen oli otava.

Ja kirjassa taiteilijan tekemät luonnokset siitä, miltä kuuhun lentävät astronautit aluksineen näyttää, ne oli silloin omasta mielestäni jotain aivan uutta ja mielenkiintoista. Tänä päivänä noita kuvia katsellessa tulee pilke silmäkulmaan... Jokin vain pakotti uudelleen ja uudelleen avaaman tuon kirjan. Kai se oli pikkupojan luontaista mielenkiintoa saada selville mitä neljän seinän ulkopuolella tapahtuu  :)

Vielä tänäkin päivänä tuo teos on allekirjoittaneen "kulttiteosten" listalla....

[J-M]

Kun olin vielä noin kymmenvuotias pikkupoika (silloin fyysisesti, nyt enää vain henkisesti) niin makoilin laiturilla selälläni pilkkihaalareissa ja siitä kait se kipinä lähti. Jotenkin piti päästä "lähemmäs" ja selvittää tarkemmin mitä kaikkea siellä ylhäällä oli. Kirjoja ei tullut vielä tuolloin lueskeltua. Koko homma kyti pientä kipinää kunnes vähän alle kolmekymppisenä liekki leimahti.

Eikä ole tarvinnut katua! Jokaisesta havaintoreissusta jää aina sellainen levollinen mieli ja ajattelenkin mielelläni, että ehkäpä olen päässyt pikkuisen lähemmäksi maailmankaikkeuden ymmärtämistä. Nykyään havaintoillan kruunaa se, kun onnistuneen illan jälkeen käy vielä katsomassa pientä alle parivuotiasta poikaa sängyssä.

Kirkkaimpia tähtiä ei tarvitse hakea kaukaa. Joskus ne löytyvät ihan sylietäisyydeltä.

[GaryP]

Niinhän siinä itsellänikin kävi, olin juuri oppinut lukemaan ja ukin hyllystä löytyi tämä kirja.
http://www.saunalahti.fi/~dtskari/telescope/pictures/bookcover.JPG

Harraste ei koskaan alkanut kunnolla, vain ikuinen kuume jäi jäljelle. Nyt reilusti yli 30 vuotta myöhemmin alkaa olemaan sopiva aika keskittyä tähänkin aiheeseen lisää. Astronauttia minusta ei koskaan tule, se on jo hissukseen hyväksyttävä, mutta havaintojen tekijä ja oman maailmankuvansa laajentaja, sitä olen todennäköisesti hautaan asti. Toivottavasti...

Kari

[rafael]

Se oli kai joskus 60 luvun puolivälissä kun pääsin laivaan perämieheksi ja sain kiikarin käsiini. Vahdissa ollessani katselin tähtitaivasta välimerellä , ne miljoonat tahdet jotka oli ripoteltu yli tavaankaaren, ne vain veivät mukanaan . Mahtavaa. :)

[Taivaan tuijottaja]

Itselläni voimakkaimmat kokemukset ovat tulleet ihan kun on päässyt pahimmasta valosaasteesta tähtitaivaan alle, ja nähnyt jotain taivaan ilmiöitä; Satelliitteja, tähdenlentoja, pienen tulipallon, revontulia, parit komeetan pyrstöt ja sekä kuun että auringon pimennykset. Jotenkin niistä kokemuksista nousi laajempi perspektiivi, jota olen pyrkinyt kasvattamaan lueskelemalla tiedelehtiä, -kirjoja ja -dokumentteja, joiden jonkinlaiseen sisäistämiseen aivokapasiteetti antaa myöten. Koitan kanssa uudelleenlämmitellä varhaisnuoruuden harrastusta havainnoinnin puolella, joka aikanaan jäi taka-alalle yllättävän häiriön käsittäessä elämän... :(

Fiilistelypohjalta on kanssa kiva uppoutua hienoihin tähtikuviin (esim. Hubblen materiaalit), ja kuunnella jotain "avaruusmusaa". Muutamia levyhyllyn suosikkejani tältä aiheelta: Tangerine Dream "Rubycon", Hawkwind "Space Ritual" ja "Love in Space", Galactic Explorers "Epitaph for Venus", Egyptian Kings "Almagest" ja Holst "Planets".

[joni]

Alkusysäys oli halleyn ollessa kirkkaimmillaan, olin juuri lainannut kirjastosta Jean-Michel Jarren Oxygenen...se oli menoa. Vieläkin levy saa niskakarvat pystyyn ja hienolla kelillä taivaan alla levy "soi" päässä. Noh, hommahan paheni siihen malliin että olen tehnyt elektronista musiikkia vuodesta -87 ja keikkailemme/levytämme avaruusmusiikkia NEMESIS-yhtyeeni kanssa. Jos kiinnostaa niin tässä linkkiä:

http://www.nettilinja.fi/~ahassine/news.htm

ja myspace:

http://www.myspace.com/nemesisem

molemmilla sivuilla löytyy ääninäytteitä kiinnostuneille.

oudointa tässä musiikin tekemisessä oli että me kaikki kolme muusikkoa olimme tietämättämme tähtiharrastajia ja vieläpä pitkänlinjan. asia selvisi vasta kun musisoimme ja rupesimme jakamaan muitakin ajatuksia. nyt käymme sillointällöin yhteisillä havaintoreissuilla.
levyjä saa muuten tilattua tuolta sivun kautta Amilta. ei ole pakkoa...tämä ei ole mainos.
yksi upeimmista kokemuksista oli soittaa pitkä keikka kaustisen pauanteella loppukesän yönä, taivaan alla! hieno tummuva kesäyö, taivas ja soitto.

muista kokemuksista: kun hale-bop oli taivaalla upeimmillaan menimme kaverini kanssa kuvaamaan sitä merenrantaan. oli kevät-talvi, merenjää äänteli, helmipöllö puputti kuusikossa ja hale-bop näytti uskomattomalle siellä miljoonien tähtien joukossa! paikalle saapui iso hirvi joka tuli syömään läheiseen pajukkoon. silloin tuntui, että kaukana kaupungissa nukkuvat ihmiset todella menettivät jotain.

toinen upea kokemus oli Malesiassa. kelluin uima-altaassa todella kuumassa yössä, altaan reunalla viileä guinness, pään päällä uskomattoman musta tähtitaivas ja orion zeniitissä. tuon kaiken kruunasi sademetsän upea pauhu. ja tietysti kaikki ne tuntemattomat tähtikuviot...kuinka hienoa olikaan nähdä taivas eikä aina kuvioita, sumuja...

[Timo Kuhmonen]

...Vieläkin levy saa niskakarvat pystyyn ja hienolla kelillä taivaan alla levy "soi" päässä...

Vallan unohtui mainita seuraava radio-ohjelma...
http://www.yleradio1.fi/musiikki/avaruusromua/

Aikanaan kuuntelin tätä aktiivsemmin, kuin nykyään. Täytyisi varmaan uudelleen elvyttää tälläisen musiikin kuunteluharrastus. Ei silloin tarvinnut muuta kuin menee sänkyyn illalla "vaakapolarisaation", kuulokkeet korville ja antaa mielikuvituksen viedä, aahhh....,