Miten pohtia asiallisesti elämän todennäköisyyttä maailmankaikkeudessa?

Aloittaja Mare Nectaris, 26.05.2008, 10:23:38

« edellinen - seuraava »

Mare Nectaris

Tähtitieteen vuosi 2009 lähestyy, ja sitä myötä tiedotusvälineiden ja suuren yleisön kiinnostus tähän hienoon harrastukseen varmasti myös entisestään lisääntyy.

Verkon aikana on mahdollisuus googletella ja etsiä tietoa melkein mistä vaan, eikä tähtitieteeseen ja avaruustutkimukseenkaan liittyvä tieto tee tästä poikkeusta. Tiedossa on kuitenkin aika oleellista sen relationaalisuus (eli suhde toiseen tietoon) ja todistettavuus. Miten siis jokin yksittäinen uutinen tai tiedonjyvänen liittyy suurempaan kokonaisuuteen, ja kuinka "totta" saatu tieto on tutkimuksen valossa?

Välillä tuntuu, että tilanne on vähän sama kuin sairauksien ja lääkkeiden kanssa. Googlettamalla ja verkkoa selaamalla ihmiset löytävät monenlaisia uusia, vielä tutkimusasteella olevia lääkeaineita ja hoitomuotoja, jotka esimerkiksi eivät vielä ole käytössä yleisesti tai Suomessa hyväksyttyjä. Siinä on sitten lääkärillä selittämistä.

Tuossa toisessa säikeessä aivan hiljattain on ollut puhetta jälleen yhdestä valoilmiöhavainnosta, jolle toimittaja löysi selittäjän U.F.O. -puolen ihmisistä. Siitä tuli mieleeni, että varmaan tähtiharrastajien ja tähtiharrastusyhdistysten entistä suurempi vastuu olisi antaa toimittajille monipuolista ja selkeää tietoa esim. erilaisista taivaan valoilmiöistä ja niiden tyypillisimmistä aiheuttajista - tyyliin "Taivaan valoilmiöt ja niiden taustat". Tuohon sivustoon (tai esim. kirjaan) voitaiisin koota selvitetyt tapaukset ja niille löytyvät luonnolliset selitykset, sekä  ehkä tyypillisiä maallikoiden havaintokertomuksia, joista heti näkee, kuinka lähellä ne ovat luonnollisiin valoilmiöihin liitettyjä U.F.O. -havaintoja. Kaikille ns. tuntemattomille valoilmiöille on tähän mennessä löytynyt täysin luonnollinen selitys.

Yksi tekijä on myös lisännyt mielestäni ihmisten ajattelua siitä, että U.F.O. -ilmiöt vosivat olla maan ulkopuolisen elämänmuodon aiheuttamia. Ehkä me harrastajat emme edes huomaa, kuinka erilainen maailmankuva nykyään välittyy tähtitieteen kautta kuin vielä jokin aika sitten. Aivan hiljattain oli kuuluisa Mars -meteoriittikohu (ALH 84001), jossa ensimmäistä kertaa pohdittiin vakavasti sitä, että Mars -planeetalla on ollut elämää. - Ei toki sitä kanavia rakentelevaa elämää, vaan todennäköisesti mikrobitasoista, jollaisen jäänteisiin mm. Phoenix saattaa törmätä kairatessaan Marsin pohjoisen napa-alueen pinnanalaista jäistä kamaraa. Phoenix ei varmaankaan pysty tällaista löydöstä mitenkään vielä analysoimaan pitävästi?

Viime aikoina uutisoidut eksoplaneettalöydöt ja niihin liittyvät tarkentuvat uutiset myös vaikuttavat ihmisiin, mm. tietokonesimulaatiot ns. elämänvyöhykkeellä keskustähdestä sijaitsevien planeettojen esiintymisen todennäköisyydestä, ks. T+A 3 / 2008, s. 32 jutussa "Tietokonesimulaatioista ennuste: Naapuritähdellä on elinkelpoisia planeettoja".

Mitä elinkelpoisuus tarkoittaa tutkijalle ja mitä toimittajalle - tai tavalliselle ihmiselle. Jos naapurissa on elinkelpoista, kyllähän sieltä grillintuoksua kohta leviää meidänkin pihalle, ja ruohonleikkuri vähintään pörähtää käyntiin...

Eli. Kun toimittaja tulee kyselemään - tai joku tuttu, työkaveri tai naapuri kysäisee - että no: mitenkäs sitä elämää nyt sitten siellä naapuritähdellä on - ja onko sitä paljonkin avaruudessa noilla toisilla planeetoilla - niin mitäs siihen sanotaan?

Ja looginen jatkokysymys on: mikseivät ne ole jo täällä (johtaen kuuluisasta kirjasta "Missä kaikki ovat").

Ollessani nuori tähtitieteen harrastaja, kirjoissa pidettiin planeettoja harvinaisina tai lähes ainutlaatuisina (Jupiterillakin oli silloisen tiedon varassa kuita vasta 14). Elämän mahdollisuuteen muilla planeetoilla tai maailmankaikkeudessa suhtauduttiin jotekin pohtimatta sitä lainkaan tarkemmin. Poikkeuksen teki Nils Mustelin loistava kirja "Elämää maailmankaikkeudessa?" Wsoy, Helsinki 1981, jonka Olli Siltanen käänsi ruotsinkielisestä, 1978 ilmestyneestä alkuteoksesta "Liv bland miljarder stjärnor".  otenkin tuohon aikaan yleisesti välittyi vähintään rivien välistä ajatus, kuin edustaisimme elämän ainoaa muotoa. - Arthur C. Clarkea lainaten: "Joskus kuvittelemme olevamme maailmankaikkeudessa yksin ja joskus taas, että emme ole. Kummassakin tapauksessa ajatus järkyttää" (ks. T+A 3/2008, s. 27).

Kuuhun laskeutumisesta on ensi vuoden heinäkuussa 40 vuotta, ja Marsiin mennään ehkä seuraavan 15-20 vuoden sisällä - ja sitä ennen varmaan takaisin Kuuhun? Mutta eiköhän tämä ole aika pientä sivilisaatiolta, joka vasta 103 vuotta sitten keksi suhteellisuusteorian. Takapihan kiviä tässä vielä tongitaan.

Esitänkin nyt kaikille innokkaille vastattavaksi neljä kysymystä (siinä toivossa, että voisimme keskustelun pohjalta olla valmiimpia vastailemaan ihmisten kysymyksiin asiallisen, tieteellisen tiedon valossa vaikuttamatta kuitenkaan tyypeiltä, joiden mielstä "puhelimessa on oltava johto"):

(1) Mitä tämänhetkinen tähtitieteellinen tutkimus olettaa elämän todennäköisyydestä maailmankaikkeudessa?

(2) Mikä on eksoplaneettojen esiintymistodennäköisyys maailmankaikkeudessa, ja mikä osa niistä voisi olla "Maankaltaisia"?

(3) Onko todennäköistä tai ajateltavissa, että jokin sivilisaatio (jolla suhteellisuusteorian keksimisestä olisi kulunut esimerkiksi 10 000 vuotta eikä 103 vuotta) voisi mitenkään saavuttaa kyvyn tehdä avaruusmatkoja oman aurinkokuntansa ulkopuolelle?

(4) Mikäli tällainen matka olisi mahdollinen, tietäisimmekö siitä jotenkin - ja mikä olisi todennäköinen tapa saada siitä tietoa (tähän olisi mielestäni myös tärkeä osata vastata, että menisi pohja valoilmiöihin perustuvalta spekuloinnilta tyyliin "ne yrittää pysyä piilossa").

Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

Kaizu

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 26.05.2008, 10:23:38
Kaikille ns. tuntemattomille valoilmiöille on tähän mennessä löytynyt täysin luonnollinen selitys.
Omien kokemuksieni pohjalta väitän että tuo ei pidä paikkaansa. En usko että näkemäni tunnistamattomat valoilmiöt olisivat extraterrestiaalisen älyn ilmentymiä mutta selityksiä en ole kaikille keksinyt, en luonnollisia enkä yliluonnollisia. Erilaisia selitysvaihtoehtoehtoja tietysti on mutta mikään ei ole varmistunut todeksi.
Joistakin tapauksista puuttuu selitys sen vuoksi että en ole vaivautunut sellaista etsimään. Varmaa on että selitystä ei toistaiseksi ole löytynyt. Todenmukaisen selityksen löytymisen todennäköisyys pienenee kuluneen ajan myötä.
Lainaa

Yksi tekijä on myös lisännyt mielestäni ihmisten ajattelua siitä, että U.F.O. -ilmiöt vosivat olla maan ulkopuolisen elämänmuodon aiheuttamia.
Miesmuistini mukaan lähihistoriassa on pari asiaa sattunut melko samanaikaisesti:
Neuvostoliiton hajoaminen ja sen rautaesiripun katoaminen jonka takana UFOilla oli turvapaikkansa ja jossa tehtiin kokeiluja muillakin yliluonnollisilla asioilla.
Lehdistössä kerrottujen U.F.O.-juttujen määrän romahdus.
Lainaa
Elämän mahdollisuuteen muilla planeetoilla tai maailmankaikkeudessa suhtauduttiin jotekin pohtimatta sitä lainkaan tarkemmin. Poikkeuksen teki Nils Mustelin
Esitänkin nyt kaikille innokkaille vastattavaksi neljä kysymystä (siinä toivossa, että voisimme keskustelun pohjalta olla valmiimpia vastailemaan ihmisten kysymyksiin asiallisen, tieteellisen tiedon valossa vaikuttamatta kuitenkaan tyypeiltä, joiden mielstä "puhelimessa on oltava johto"):

(1) Mitä tämänhetkinen tähtitieteellinen tutkimus olettaa elämän todennäköisyydestä maailmankaikkeudessa?
(2) Mikä on eksoplaneettojen esiintymistodennäköisyys maailmankaikkeudessa, ja mikä osa niistä voisi olla "Maankaltaisia"?
Draken kaavassa yksi tekijä on saanut arvon joka on lähempänä ykköstä kuin nollaa, eli kuinka suurella osalla tähdistä on planeettakunta.
Lainaa

(3) Onko todennäköistä tai ajateltavissa, että jokin sivilisaatio (jolla suhteellisuusteorian keksimisestä olisi kulunut esimerkiksi 10 000 vuotta eikä 103 vuotta) voisi mitenkään saavuttaa kyvyn tehdä avaruusmatkoja oman aurinkokuntansa ulkopuolelle?
Jos jokin sivilisaatio ymmärtää suhteellisuusteorian niin kuin me sen ymmärrämme, he myöskin ymmärtävät että ei ole järkeä lähettää toisen tähden sivilisaatiolle muuta kuin bittejä. Ne liikkuvat valon nopeudella ja siltikään lyhytikäisten otusten ei kannata jäädä odottelemaan vastauksia.
Lainaa

(4) Mikäli tällainen matka olisi mahdollinen, tietäisimmekö siitä jotenkin - ja mikä olisi todennäköinen tapa saada siitä tietoa (tähän olisi mielestäni myös tärkeä osata vastata, että menisi pohja valoilmiöihin perustuvalta spekuloinnilta tyyliin "ne yrittää pysyä piilossa").
Mehän jo tiedämme että tähtienvälinen avaruusmatka on periaatteessa mahdollinen. Älykkäät olennot eivät ehkä viitsi matkustaa kymmeniä tuhansia vuosia toiseen järjestelmään toteamaan että täällä ei ole ketään. Viimeisimmät vähä-älyisemmät retkikunnat lienevät maastakin lähteneet matkaann.65milj vuotta sitten. Lähtölaukaus saattoi aiheuttaa dinojen joukkotuhon ja teki tilaa nisäkkäille. Retkelle lähtijöiden joukossa on ollut kaikkia lajeja mutta lähdöstä tuskin ovat selvinneet muut kuin jotkin bakteerit, virukset ja arkit, ehkä joku sienikin.

Matkustusväittämäni kumoutuvat kun suhteellisuusteoriaan keksitään parannus joka mahdollistaa poimunopeuksilla matkustamisen. Siihen asti jodumme tyytymään radion kuunteluun.

Kaizu
Kai Forssen

tnjrp

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 26.05.2008, 19:00:31Matkustusväittämäni kumoutuvat kun suhteellisuusteoriaan keksitään parannus joka mahdollistaa poimunopeuksilla matkustamisen. Siihen asti jodumme tyytymään radion kuunteluun
"Kun"? No, siitä viis. Suhteellisuusteoriahan ei teoreettisesti ajatellen estä tiettyjä valonnopeuden nettoylityksiä. Näistä tunnetuimmat lienevät madonreiät ja ns. Alcubierren poimuajo. Kummatkin ovat kiusallisesti vielä suhteellisuusteorian postulaattejakin teoreettisempia. Sitten on vielä erikseen nämä, joiden mielestä koko suhteellisuusteoria on ihan puppua... Yksi paikallista huomiota herättänyt on takavuosina Tampereella painovoimaa kumonnut suprajohdetutkija Yevgeny Podkletnov, joka on nyttemmin ilmoittanut lähettäneensä sähkömagneettisia pulsseja 1000-kertaisella valonnopeudella.

Mutta, jospa minäkin noihin kysymyksiin jotain huvikseni vastaisin:
(1) Astrobiologiahan on nykyään oma tieteenalansa, tosian kiistelty sellainen. Käsittääkseni sillä alueella toimivista tiedemiehistä ei ole kovin selvää spekulaatiota irronnut. Ja ihmekös tuo, kun varteenotettavat teoriat abiogeneesistä täällä maassakin ovat aika tuoreita. Jotain lisätietoa aiheestahan voi löytyä vaikka näiden linkkien kautta:
http://astrobiology.nasa.gov/
http://www.astrobiology.com/

(2) Eipä taideta tätäkään tietää. Eksoplaneettoja on havaittu jo varsin paljon, mikä viittaa siihen, että planeettajärjestelmät eivät olisi vallan tavattomia. Aivan maan kokoluokkaa olevia ei ole kuitenkaan tietääkseni vielä onnistuttu havaitsemaan, joten niiden lukumääristä on hyvin vaikea sanoa mitään varmaa. Monet havaitut eksoplaneetat sijaitsevat myös aika eksoottisissa järjestelmissä, joissa elämän esiintyminen lienee suhteellisen epätodennäköistä.

(3) Kyky matkustaa oman aurinkokunnan ulkopuolelle ei mielestäni ole mitenkään sidoksissa suhteellisuusteoriaan. Siinä on kyse ihan "insinööritieteestä" ja ennen kaikkea halusta. Jos esimerkiksi ihminen täällä sinnittelee teknologisen sivilisaation kera sanotaan nyt vaikka sitten vielä 10 000 vuotta, niin eiköhän se ole nimenomaan mielenkiintokysymys, haluaako joku lähteä tähtiin eli ei. Jos kuitenkin tällä haet jotain warp factor 9 -suihkimista edestakaisin (vrt. tämän postin ensimmäinen kappale), niin se on sitten eri asia eikä välttämättä tuke koskaan toteutumaan.

(4) Avaruudessa piileskely ei ole kovin helppoa nykytietämyksen mukaan, mutta eipä täältä maasta kai mitään säännöllisiä, koko taivaankannen kattavia kartoituspyyhkkäisyjä ehtimiseen tehdäkään. Voisi kai se salaa lähestyminen ja piileskelykin siis teoriassa onnistua. Jos pääsee Maahan asti niin viimeistään sitten pitäisi päästä piiloon. Eikä ole poissuljettua, että etiäisiet haluaisivat salassa toimia. Sitten on tietysti vielä asia erikseen, mihin luonnonlait saa taivutettua ja onko käsityksemme niiden asettamista rajoituksista miten oikeelliset. Näkymättömyys voi olla helppoakin, kun sen oikein oivaltaa. Tai sitten vastavuoroisesti ehkei ole.

Pentti Karvinen

Onko muissa aurinkokunnissa elämää?

http://www2.hs.fi/extrat/avaruus/elama08/

(Haastatteluja ja tarinaa, ääntä koneesta siis tarvtaan.)
Pentti Karvinen / Rauma

Kalendae

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 26.05.2008, 10:23:38
(1) Mitä tämänhetkinen tähtitieteellinen tutkimus olettaa elämän todennäköisyydestä maailmankaikkeudessa?

Niin kauan kuin maapallo on ainoa paikka, jossa tiedetään olevan elämää, on tähän vastaaminen samanlaista pilvilinnojen rakentelua - mitään varmaa ei voida sanoa. Toki maapallolle tuli ensimmäiset elämän merkit melko pian maapallon syntymisen jälkeen. Jos oletetaan, että maapallo ei ole missään erityisasemassa (ns. kopernikaaninen periaate), tarkoittaisi se sitä, että elämää olisi muuallakin. Sen todistaminen on sitten jo visaisempi juttu. Yleensä tässä kaivellaan Draken kaavaa ja yritetään keksiä sopivia kertoimia...   

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 26.05.2008, 10:23:38
(2) Mikä on eksoplaneettojen esiintymistodennäköisyys maailmankaikkeudessa, ja mikä osa niistä voisi olla "Maankaltaisia"?
Tähän mennessä pienin normaalia tähteä kiertävä eksoplaneetta taitaa olla noin 3 maanmassaa. Suurin osa tunnetuista eksoplaneetoista on jupiter-luokkaa. Tosin syynä lienee enemmänkin valintaefektit kuin todelliset syyt (?): massiivinen planeetta lähellä keskustähteä on helppo löytää. Kun havaintolaitteet kehittyvät niin eiköhän sieltä jonakin päivänä se "maa n:o 2" löydy. Planeetat näyttävät olevan yleisiä, joten voisi olettaa ettei maantyyppiset planeetat tuota poikkeusta. Toki näissä löydetyissä eksoplaneettakunnissa ongelmana on se, että kaasujättiläiset ovat syntyneet kauempana keskustähdestä ja kulkeutuneet lähemmäksi. Tällainen migraatio on todennäköisesti tuhonnut keskustähden lähellä olleet pienimassaiset planeetat. Se, onko näillä tähdillä syntynyt muualla (kauempana keskustähdestä) pienimassaisia planeettoja, jää odottamaan havaintolaitteiden kehittymistä.

Tosin jos tilannetta katsotaan elämänkehittymisen kannalta, olisi parempi keskittyä 10 maanmassaisiin planeettoihin (supermaapallot). Nämä ovat elämälle suotuisampia kappaleita pidemmän ajan kuin maanmassainen planeetta. Tästä oli puhetta Turussa olleella kokouksesta. Siitä taisi myös olla juttua New Scientist -lehdessä taannoin. Nämä supermaapallot ovat (jos oikein muistan) elinkelpoisia 11,9 miljardia vuotta, kun maapallolla raja oli jossain 8,8 miljardissa vuodessa. Eli supermaapalloilla on enemmän aikaa kehitellä keitoksiaan.


Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 26.05.2008, 10:23:38
(3) Onko todennäköistä tai ajateltavissa, että jokin sivilisaatio (jolla suhteellisuusteorian keksimisestä olisi kulunut esimerkiksi 10 000 vuotta eikä 103 vuotta) voisi mitenkään saavuttaa kyvyn tehdä avaruusmatkoja oman aurinkokuntansa ulkopuolelle?
Kyllä se on mahdollista. Toki kyse on aina resursseista. Jos resursseja halutaan laittaa avaruusmatkailuun niin on se mahdollista. Tosin Mare Nectariksen mainitsemassa Mustelinin kirjassa on myös pohdinta sivisaation eliniästä. Sebastian von Hoernerin (s. 231) esittämien arvojen pohjalta keskimääräiseksi eliniäksi saadaan 6500 vuotta, joten 10000 vuoden ikäiset sivilisaatiot olisivat harvinaisia. En puutu tarkemmin von Hoernerin esittämiin lukuarvoihin, mutta on syytä pitää mielessä etteivät sivilisaatiotkaan elä ikuisesti - kaiketi. Tässäkin tulee vielä kysymys luonnonvarojen ja energian riittävyys. Sivilisaatio joutuu pohtimaan käyttääkö se resursseja missämäärin matkailuun vai pyrkiikö se hoitamaan asiat jollain muulla tavoin. 

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 26.05.2008, 10:23:38
(4) Mikäli tällainen matka olisi mahdollinen, tietäisimmekö siitä jotenkin - ja mikä olisi todennäköinen tapa saada siitä tietoa (tähän olisi mielestäni myös tärkeä osata vastata, että menisi pohja valoilmiöihin perustuvalta spekuloinnilta tyyliin "ne yrittää pysyä piilossa").
Kuten totesin mielestäni matkailu on toki mahdollista - jos resursseja on käytössä. Se miten niistä saa tietoa, on vähän hankalampi kysymys. Voisi esittää vastakysymyksen, että tiedätkö/tietääkö kukaan onko naapurit paikalla vai ovatko he matkoilla. Tämän saa selville ryhtymällä kyttämään naapurien tekemistä. Kysymys on se, miten järkevää tämä on? Samaten jos alettaisiin vahtia maapalloa tarkasti, olisi (kaiketi) mahdollista selvittää mahdolliset vierailut täällä. Tosin olisiko aukoton valvonta mahdollista ja miten järkevää se sitten olisi. Jos etiäiset "haluavat piileskellä" maassa on se heidän ongelmansa. Resursseja voi käytää muuhun järkevämpään.
Asko Palviainen

kehveli

Kannattaa lukea kirja "missä kaikki ovat?", Joka jo nimen perusteella kytkeytyy Fermin paradoksiin; Missä kaikki ovat?

Kirjassa on monta selitystä sille onko ulkopuolista elämää olemassa. Kyseisessä kirjassa on kaksi puolta. Esitetään teorioita eksosivilisaatioiden olemassa olosta. Yhtämonta sitä puoltavaa ja kiistävää.

Kirja jätti ainkin itselleni hyvin tyhjän olon. Luulenmpa että olemme ainoa sivilisaatio meitä miljardin valovuoden sisällä. Tälläiseen ajatukseen itse tulin.

Moni on yrittänyt laittaa "oikeat" arvot Draken kaavaan ja ollut sitä mieltä että maailmankaikkeuden pitäisi kuhista elämää, mutta missä he ovat?
Linnunradan asuttamiseenkin laskettu aika on 100 000 000, joten se on hyvin lyhyt aika maailmankaukkeuden historiassa ja usko siihen että elämää löytyy "oven toiselta puolelta" ja että se on itsestään selvää, on mielestäni huonolla pohjalla oleva ajatus.
Jokin Draaken kaavassa oleva luku on hyvin pieni ja uskon sen olevan elottomasta aineesta elollisen synty.

Mielestäni ihminen pitää laittaa jalustalle siitä että on "tupsahtanut" tänne. Uskon että olemme hyvin yksin täällä linnunradallamme. Vaikka tuo uskomus tuntuu itsekkäältä, miten me ollemmekaan niin erikoisia?