Epäselvyys suhteellisuusteorian aika ja etäisyys käsityksissä

[Eusa]

Noste on gravitaation vastakohta mutta oleellisempi, koska siinä tapahtuu varsinaiset paikallisen fysiikan paineiset vuorovaikutukset - gravitaatio on koordinaatistogeometrinen näennäisyys suhteessa nosteeseen.

Gravitaation kaareva kenttä kuitenkin antaa myös paikallisia vaikutuksiaan vuorovesivoimina ja ohjaa kappaleita törmäyksiin tai sidotuilla kiertoradoilla törmäyksen ohi. Saman voisi kuvata nosteen puolelta niin, että ainevuorovaikutukset pitävät kappaleita erillään sen minkä pystyvät.

[mistral]

Noste on gravitaation vastakohta

Onko sinulla viitettä nosteeseen? Nostehan on nesteessä mutta ei tyhjiössä. Voitko antaa linkin jollekin sivulle?

[Eusa]

Onko sinulla viitettä nosteeseen? Nostehan on nesteessä mutta ei tyhjiössä. Voitko antaa linkin jollekin sivulle?

Tarkoitan sitä nostetta, joka näkyy yleisen suhteellisuusteorian matematiikassa. Esimerkiksi planeetta kiertoradalla varaa tilaa ja aikaa toisin kuin keskustähti - se on liikemääränsä ansiosta keskimääräisesti avaruudelliselta tiheydeltään kevyempi ja "kelluu" aine-energiana korkeammalla; esim. Maa on keskimääräiseltä ainetiheydeltään kuitenkin n. 4 kertaa Aurinkoa tiheämpi.

Kokonaistiheys aika-avaruudessa vallitsevan nosteen kannalta on yhdistelmä aikatiheyttä (aine) ja avaruustiheyttä (liike). Neliulotteisessa tiheystarkastelussa pallogeometrialla on erityisasema eikä samanlaista keskipistettä (ei siis kiertoratakeskiö, vaikka liike huomioidaankin) ole kuin normaalinosteen kanssa vaan tarkastellaan kappaleen ajallisuuslinjan eli maailmanviivan asemaa.

[mistral]

Tarkoitan sitä nostetta, joka näkyy yleisen suhteellisuusteorian matematiikassa.

Einsteinin perintö kirjassa ei muistaakseni ollut mitään nosteesta. Toiseksi jos aika ei muutu, niin se on alkuoletus. Alkuoletuksen mukaan pitäisi ajan ongelma ratkaista, jos ratkaistaan YS:n avulla, siitä tulee kehäpäätelmä. Eli jos YS on alkuoletuksena, tulee ratkaisuksi YS:n mukainen tulos, eihän tulosta voi etukäteen päättää. Siksipä joudutaan pureutumaan ajan hidastumisen mekanismiin ihan sellaisenaan. Esitän mekanismille havainnollistusta, 2 tikapuut. Alhaalla gravikaivossa on tikapuut maassa siis vaakatasossa, samoin ylhäällä kaivon reunalla, vaakatasossa. Yksi puolaväli kuvaa minuuttia. Tikkaat liikkuu vaikka länteen yhden puolan vauhtia minuutissa (sekä alhaalla että ylhäällä). Nyt kun valo punasiirtyy niin ylhäällä intuitio sanoo että alatikkaat menee hitaammin kuin ylätikkaat. Tässä nyt on se mekanismi, kelpaako sinulle? Vai mikä olisi oikea ymmärrys? Jos tämä on hyvä niin seuraavaksi pitäisi avata mekanismia, onko se "vedenpitävä".

[velihopea]

Päivää pitkästä aikaa, ja hyvää uutta vuotta 2024.

Näyttää tämän ketjun sivulla 3 Velihopea esitelleen Einsteinin papereita...

Paperi on itse asiassa mistralin löydös, seuraava: "Dialog about relatitivity theory" sivut 66-75. https://einsteinpapers.press.princeton.edu/vol7-trans/82. Teksti on Einsteinin 1918 kirjoittama. En osaa yhdistää sitä mistralin ja Eusan joulukuussa käymään keskusteluun. Minusta paperi on ikäänkuin oppi-isän (AE) neuvontaa miten ST:n relatiivisuusperiaatetta ei pidä tulkita väärin, mikä väärintulkinta on yhä voimissaan nykyisessä ST-opetuksessa.

Paperissa esitetään ajatuskoe, ensin ikäänkuin kaksosparadoksin perustapaus. Siinä kello U1 pysyy paikallaan ja kello U2 liikkuu edes-takaisen lenkin ja palaa U1:n viereen. U2:n kello todettiin jääneen jälkeen U1:sta. Sitten opetuslapsi kysyy ~"Eikö relatiivisuusperiaatteen mukaisesti U2 voikin ajatella olevansa paikallaan ja U1 tekee vastaavaan edes-takaisen liikkeen toiseen suuntaan, ja nyt U1-kellon pitäisi olla U2:ta jäljessä". Olen nimennyt tämän symmetriatapaukseksi.

Tähän AE vastaa ~"Periaateessa kyllä, mutta nuo tapaukset eivät ole samanlaisia ja siten ne eivät ole vertailukelpoisia, koska niissa tapahtuvat erilaiset prosessit". AE:n kuvauksen perustapaukselle olen selostanut postauksessa #31 ja symmetriatapaukselle #32 (25.07.2023). Perustapauksessa U2 liikkui ulkoisen voiman avaulla, kenties avaruusraketilla. Mutta symmetriatapauksen kuvaus oli mitä ihmeellisin, minusta mahdoton. Sen tapahtumakulussa jostain nousee hetkellinen (pseudo)gravitaatiovoima, jolla saadaa U1 liikkeelle, kääntymään ääripäässä ja taas pysähtymään U2:n viereen. Ja U2:lle ilmaantuu jostain vastaava hetkellinen paikallaanpitovoima.

Pointiksi nostan: AE minusta opettaa, että ei riitä, että U2 kuvittelee olevansa paikallaan ja se onkin U1 joka liikkuu. Kuvittelun voimasta tuo toinen erilainen tapahtumakulku ei aktivoidu. Vaan oikeasti pitää tapahtua, että U2 on paikallaan ja U1 liikkuu!

Jos katsoo nykyisiä ST-opetusvideoita niissä kaksosparadoksin symmetriatapaus kuvataan niin, että raketti on paikoillaan ja maa ja koko muu kosmos vilistää raketin ikkunassa. Ikäänkuin sellainen oikeasti voisi tapahtua! Haloo! Tuollaisen "tosta-vaan tulkinnan" AE:kin kieltää tuossa paperissaan!

Toinen yleinen opetus, minusta vääränä ST-tulkintana, on, että esim. kun 0.8c-raketissa kelloon tulee 60 min, raketin kuski voi luulla ja pitää totena, että paikalleen jääneessä maan kellossa olisi vasta 36 min. Mutta näin voi olla vain, jos oikeasti raketti on jäänyt paikalleen ja maa on alkanut etääntymään raketista 0.8c-nopeudella. Esittämäni ajatuskoe, jossa oli maa ja raketit R1 ja R2 (postaus #108,   05.09.2023 ja #153 2.10.2023), minusta osoitti, että tuollainen väärintulkinta ei voi pitää paikkansa.

[mistral]

Samoin hyvää uuttavuotta.
Einsteinin selitys on kyllä sinänsä looginen mutta pseudogravitaatiokenttä ei vaan ole todellinen ja siihen se kaatuu. Miksi kaatuu, siksi koska 1) epätodellisesta kentästä puuttuu punasiirtävä mekanismi. Mutta on vielä toinenkin syy 2) punasiirtokaan ei välttämättä hidasta aikaa. Tämä on oma teoriani jota kuvasin edeltävissä viesteissä. Jos teoria toimii, fysiikka yksinkertaistuu melkoisesti, esim tapahtumahorisontin aika ei muuttuisikaan.

[Eusa]

Samoin hyvää uuttavuotta.
Einsteinin selitys on kyllä sinänsä looginen mutta pseudogravitaatiokenttä ei vaan ole todellinen ja siihen se kaatuu. Miksi kaatuu, siksi koska 1) epätodellisesta kentästä puuttuu punasiirtävä mekanismi. Mutta on vielä toinenkin syy 2) punasiirtokaan ei välttämättä hidasta aikaa. Tämä on oma teoriani jota kuvasin edeltävissä viesteissä. Jos teoria toimii, fysiikka yksinkertaistuu melkoisesti, esim tapahtumahorisontin aika ei muuttuisikaan.

Oletko ottanut huomioon vaihtoehtoa, että gravitaatio kaikissa muodoissaan olisikin näennäinen eli pseudoilmiö? Varmuudella todellista on vain paikallistivien ainekappaleiden energeettinen rakenne, säilyvä fysikaalinen virta ja muodostuvat tiheydet sekä vuorovaikutuskiihtyvyydet.

Aika-avaruus kaarevana olisi vain välttämätön käsite erillisyyksien etäisyyksille ja korreloiva tila aineen rakenteelliselle ikääntymiselle; muutoksille?...

[mistral]

Oletko ottanut huomioon vaihtoehtoa, että gravitaatio kaikissa muodoissaan olisikin näennäinen eli pseudoilmiö? Varmuudella todellista on vain paikallistivien ainekappaleiden energeettinen rakenne, säilyvä fysikaalinen virta ja muodostuvat tiheydet sekä vuorovaikutuskiihtyvyydet.

Aika-avaruus kaarevana olisi vain välttämätön käsite erillisyyksien etäisyyksille ja korreloiva tila aineen rakenteelliselle ikääntymiselle; muutoksille?...

Tässä ollaan ongelman luonteessa: mikä on ys:n dilaatiomekanismi? Kun se varmistuu (siis ys:n mukaan), voidaan nähdä kuinka se voi toimia Einsteinin pseudogravitaatiossa. Eli ensin dilaatiomekanismi ja sitten sen soveltaminen pseudogravitaatiokenttään.

Itse olen ymmärtänyt mekanismin yksinkertaisesti aallonpituuden kasvuksi (tai lyhenemiseksi). Esimerkkinä Schwarzschildin säde, siinä aallonpituus kasvaa äärettömäksi kun aalto lähetetään horisontista suoraan ylös ja koska äärettömän pitkä aalto per aallon lähtöpituus = ääretön ==> ääretön dilaatio. Mikä tarkoittaa ajan pysähtymistä horisontissa.

Jos edellä kuvattu on oikea ymmärrys, ei pseudogravitaatio pysty tuottamaan dilaatiota koska se kenttä ei oikeasti muutu miksikään gravitaatiopotentiaaliltaan. Aidossa mustan aukon kentässä gravitaatiopotentiaali muuttuu mutta pseudokentässä ei ole mitään massaa joka muuttaisi sitä.

Näin mekanismi jolla aallonpituus lisääntyy, puuttuu. Jos keksit jonkun muun mekanismin joka selittää dilaation, se olisi kiinnostavaa.

[Eusa]

Tässä ollaan ongelman luonteessa: mikä on ys:n dilaatiomekanismi? Kun se varmistuu (siis ys:n mukaan), voidaan nähdä kuinka se voi toimia Einsteinin pseudogravitaatiossa. Eli ensin dilaatiomekanismi ja sitten sen soveltaminen pseudogravitaatiokenttään.

Itse olen ymmärtänyt mekanismin yksinkertaisesti aallonpituuden kasvuksi (tai lyhenemiseksi). Esimerkkinä Schwarzschildin säde, siinä aallonpituus kasvaa äärettömäksi kun aalto lähetetään horisontista suoraan ylös ja koska äärettömän pitkä aalto per aallon lähtöpituus = ääretön ==> ääretön dilaatio. Mikä tarkoittaa ajan pysähtymistä horisontissa.

Jos edellä kuvattu on oikea ymmärrys, ei pseudogravitaatio pysty tuottamaan dilaatiota koska se kenttä ei oikeasti muutu miksikään gravitaatiopotentiaaliltaan. Aidossa mustan aukon kentässä gravitaatiopotentiaali muuttuu mutta pseudokentässä ei ole mitään massaa joka muuttaisi sitä.

Näin mekanismi jolla aallonpituus lisääntyy, puuttuu. Jos keksit jonkun muun mekanismin joka selittää dilaation, se olisi kiinnostavaa.

Aikadilaatio olisi syytä kiinnittää vain tasaisen nopeuden havaintoprojektiiviseen perspektiivitilanteeseen.

Kun kappale vuorovaikuttaa ulkoisesti ja kiihtyy, silloin siirtyy energiaa ulkoisen vuorovaikuttajan kanssa ja se toinen kiihtyy vastasuuntaan.

Koska yhteiskappaleen liiketila ei muutu, se on aika-avaruuden intervallien suhteen invariantti. Sen sijaan kumpikin osakappale siirtyy uuteen asemaan yhteisen massakeskipisteen suhteen - kiihtyvyys on absoluuttista liikettä. Siksi molempien vuorovaikuttavien kappaleiden on oltava oikeassa siinä, että toisen aika hidastuu, MUTTA lisäksi oleellisesti: MOLEMPIEN ikääntyminen nopeutuu yhteisen massakeskipisteen suhteen; sillä kiihtyjällä voimakkaammin kumpi kiihdyttää enemmän ja kumpi on kauempana massakeskiöstä. Noin ollen ikääntymisnopeus on herkkä kappaleen massalle - kevyen ikämuutokset tapahtuvat helpommin, vähemmällä energian käytöllä.

Toisaalta, mikäli kappaleet voisivat vetää toisiaan vastaavalla voimalla välittömästi takaisin yhteen ilman ajelehtimista, tapahtuu päinvastainen ja erityisesti massakeskipisteen suhteen tilanne nollautuu ja toistensakin suhteen kappaleiden iät ovat kehittyneet symmetrisesti.

Minkä tahansa inertiaalisen "majakan" suhteen: kappaleen kiihtyessä kohti sen ikääntyminen hidastuu majakan suhteen ja poispäin kiihdyttäessä ikääntyminen nopeutuu.

Koska muutos riippuu myös etäisyydestä, kerran toisistaan pois poukonneet eri massaiset kappaleet ikääntyvät eri tahtia yhteisen massakeskipisteen suhteen. Sen sijaan yhteisen optisen keskipisteen suhteen ne ikääntyvät samaa tahtia.

Ajatellaan seuraavaksi aineen sidoksia. Niin kauan kun rakenteessa sidosvoimat kiihdyttävät hiukkasia, niillä on yhteinen ikääntyminen. Mutta ulkopuolella olevien kappaleiden suhteen muodostuu kenttä, jossa eri etäisyyksillä olevien ikääntymiset ovat tämän kappaleen kiihtyvien hiukkasten suhteen erilaisia.

Kun nuo ikäkehitykset tulkitaan ikääntymisen kentäksi, saadaan kaareutunut ikääntymisympäristö. Tämä johtaa gravitaatioilmiöön.

Perimmäinen syy on ainekertymän paineinen nostekiihtyvyys ja koskee kaikkia irtolaisia siltä osin, kun ne eivät ole samassa jatkuvassa sähkö-, heikko-ja ydinvoimien riepottelussa keskusmassan kanssa vaan vapaassa pudotuksessa.

[mistral]

Näköjään ikääntymismekanismi voidaan ymmärtää niin eri tavalla. Kuitenkin YS on tiettyjen ehtojen rajoittama ratkaisu ja ikääntyminen jotenkin nousee olisko kenttäyhtälöistä. Eli kenttäyhtälöihin on kätketty tieto kuinka ikääntyminen ilmenee, mutta yhtälöiden takana on kuitenkin melko yksinkertainen fyysinen maailma. Jos kuka tavoittaa tämän maailman, hänellä on oikotie ymmärtää sen toimintaa. DU-teoriassa on 4. metrinen ulottuvuus kun suhteellisuusteoriassa on 3 metristä ulottuvuutta. Yhteistä kuitenkin on avaruuden kaareutuminen eli kun sanotaan että avaruus kaareutuu, se tarkoittaa DU:ssa 4. ulottuvuuteen kun taas suhteellisuudessa se tarkoittaa eri asiaa. Mutta kumpikin puhuu avaruuden kaareutumisesta, tämä on yhteistä. Mutta sitten aika kysymys menee eri tavalla, DU:ssa aika ei muutu ja siksi se etsii selitystä atomikellojen tuloksille siitä että avaruuden dynamiikka muuttaisi valon nopeutta joka puolestaan muuttaa atomikellojen käyntinopeutta. Eli on yritystä yksinkertaistaa fysiikkaa, tosin itse en ymmärrä DU-teoriaa sen enempää.
Joka tapauksessa oletan että Einstein on ensin saanut oivalluksen avaruuden fysiikasta ja vasta sitten ollaan kehitetty kenttäyhtälöt jotka täyttää Einsteinin "avaruuskuvan". Tai epäilen että se olisi toisinpäin: ensin kenttäyhtälöt ja sitten katsotaan millainen fyysinen avaruus siitä muodostuu. Joten se Einsteinin "avaruuskuva" on ollut yksinkertaisempi kuin sen ympärille rakennettu matikka. Olisi kiva tietää kuinka Einstein sai ymmärryksen aika-avaruuden ikääntymismekanismista, sehän on ollut siinä "avaruuskuvassa" aivan olennainen osa.

[Eusa]

Suhteellisuusteorioissa on 4 metristä ulottuvuutta - tämä korjattakoon. Dimensio suureelle ct on m/s×s; sekunnit supistuvat pois ja jää metri.