Turboruuvin näkemää (kevät 2021)

Aloittaja turboruuvi, 20.04.2021, 20:12:24

« edellinen - seuraava »

turboruuvi

Tämä on mun eka visuaalihavaintoraportti ikinä, joten otan mielelläni vastaan palautetta.

Paikka: Nokia
Päivä: 19.4.2021
Teleskooppi: Orion Optics VX12 300 mm, F/4
Jalusta: iOptron CEM120 + Tri-pier360
Okulaarit:
    Omegon SWAN 26mm 70°
    Tele vue 15 mm Plössl
    Baader classic ortho 6 mm

Kun nyt viime aikoina kohtuulliset kelit ovat olleet kortilla, ja koko setup aika uusi, oli pakko päästä kokeilemaan. Ja kun pimeä aika alkaa olla aika lyhyt, tuli pidettyä turhan paljon hoppua. Havainnot jäivät aika kevyiksi, mutta olihan tämä mun ensimmäinen varsinainen havainnointikerta ikinä.

Aloittelin siinä klo 22. Lämpötila oli +4°C ja luoteenpuoleinen puoli horisontista vielä oranssi auringonlaskun jälkeen. Olin pystyttänyt setupin jo aiemmin päivällä, joten vielä viimeiset säädöt, ja sitten odottelemaan Pohjantähden ilmaantumista taivaalle. Aiemmin oli ollut kaikenlaista pientä, mm. pääpeilin nipistämistä ja kummaa meteliä jalustapään DEC-akselista. Pääpeiliä yritin laitella, ja pienen säädön yritin tehdä jalustapäällekin. Noiden tekosten jälkeen en ollut päässyt kokeilemaan.

Kun Pohjantähti sitten ilmaantui, sain polar alignmentin tehtyä aika helposti. Tarkistin hätäisesti myös optiikan. Ei enää nipistystä, joskin kollimointi olisi voinut parempikin olla.

Huomasin myös, miten nopeasti asiat kehittyvät, mitä tulee kuun käyttäytymiseen. Pari päivää takaperin kuu oli aika pieni ja jo matalalla näihin aikoihin. Nyt puolikas kuu möllötteli korkealla taivaalla. Ikävä yllätys.

Aloittelin Herkuleen M13:sta ja 26-millisestä. Jalustan goto vei napakasti paikalle ja sumuinen pallo ilmaantui näköisälle. Näytti, tosiaan, enemmän sumulta, kuin tähtijoukolta. Vaihdoin 15-milliseen ja nyt alkoi pallo näyttää tähdistä kasatulta. Aika upea näky. Kokeilin vielä 6-millisellä, ja näky oli. kuin ampiaisparvi.

Sitten Leijonaan.
M65 ja M66 näkyivät suoraan, mutta heikosti kuun valaisemaa taivasta vasten sekä 26-millisellä että 15-millisellä. Katsoin M65:ttä vielä 6-milliselläkin. Silläkin vielä näkyi - isompana, mutta himmeämpänä.

M95 ja M96 olivat vielä nähtävissä sivusilmällä 26-millisellä.

Aloin tajuta, että 26-millisen suurennus on - ainakin näin valoisalle taivaalle - liian pieni. Apupeilin varjo oli jo häiritsevä. Vaikka taivas näytti paljain silmin tumman siniseltä, näytti se 26-millisen kanssa reippaasti vaaleamman siniseltä, mitä nyt tummempi täplä näkökentän keskellä - se apupeilin varjo.
Päätin sitten pudottaa 26-millisen pois ja siirtyä suoraan 15-milliseen.

M95, M96 ja M105 näkyivät 15-millisellä suoraan katsomalla, mytta juuri ja juuri.

Koska Neitsyt oli etelässä ja alhaalla, päätin tsekata sen, niin kauan kun vielä voi.
M49, M58, M98 ja M100 eivät olleet minun nähtävissäni.
M60 ja M86 olivat juuri ja juuri nähtävissä syrjäsilmällä. Se auttoi vähän, kun sulki silmät hetkeksi, ja avasi sitten taas suoraan kohti okulaaria. Putken läpi taivas oli sen verran valoisa, että siinä hyvin nopeasti menetti sen vähäisenkin hämäränäön, minkä sai kasaan, kun ei katsonut taivaalle sen paremmin putken läpi, kuin ilmankaan.
M85, M90 ja M99 näkyivät hyvin syrjäsilmällä.
M89 näkyi hyvin syrjäsilmällä, mutta suoraan katsoen, oli "hiinä ja hiinä" näkikö tuon vai ei.
M84 ja M87 näkyivät hyvin suoraankin katsomalla. Pimeämmällä olisivat varmaan olleet aikalailla komeampia näkyjä.

Seuraavaksi kiinnosti Iso karhu.
M81 ja M82 näyttivät komeilta. Aivan kuin kuvat jostain visuaalisen havainnoinnin oppaasta.
M108 oli juuri ja juuri nähtävissä syrjäsilmällä.
M97 oli niin himmeä, etten ole varma näinkö sen vai kuvittelinko vain.
M101 ja M109 eivät halunneet näyttäytyä minulle ollenkaan.

Tässä vaiheessa oli kello jo puolen tuntia yli puolen yön (kesäaikaa), joten ajattelin pitää tauon. Kuu ehtisi laskea alemmas, ja koiraakin pitää käyttää. Oli vähän lykkääntynyt, kun isäntä temusi putken kimpussa illan ja yön.

Lenkin jälkeen ajattelin vilkaista Ajokoiria.
Näpyttelin käsikapulaan M106 ja painoin OK:ta. Putki alkoi kääntyä, mutta kesken matkan alkoi (taas) kuulua hirveä ratina, ja DEC-akseli lakkasi kääntymästä.

No se siitä sitten. Juuri kun kuukin oli ehtinyt sen verran alemmas, että olisi saattanut nähdä noita näkemättäjääneitäkin kohteita.
Kello oli 1:15 (kesäaikaa) ja lämmintä oli +1°C.
Harmittaa tuollaiset laiteongelmat - varsinkin nyt, kun kelit ovat olleet kortilla, ja hämäräkin alkaa tältä keväältä käydä vähiin.