Kuu väreissä.

[-Jarz-]

Moi!

Kun kerran säät ei salli taivaan tutkimista tällä hetkellä, niin oli aikaa väsätä marraskuussa ottamistani kuukuvista värillinen versio.
Tuli helmikuussa luvattua, että jos säiden puolesta saan otettua täydestä kuusta kuvia, niin teen niistä sitten väriversion. No nyt vasta 24.11.2007 sain otettua kuvia täysikuusta...tai no ei se tarkalleen ottaen ollut ihan täysikuu, mutta vajaan vuorokauden päästä olisi ollut :).

Tässäpä kaamoksen keskelle vähän väriä.

Kuvattu CPC800 XLT ja Pentax K10D polttotasolta välissä polttovälinlyhentäjä x0.63. Valittu 9 kuvaa joihin lisätty värikylläisyyttä ja pinottu RegiStax 4:llä.

Se on muuten aika ihmeellistä miten värien lisääminen heittää monia yksityiskohtia silmille joita ei ole aikaisemmin huomioinut vaikka tämäkin foorumi on täynnä toinen toistaan hienompia kuukuvia. Ihmissilmä vaan on kehittynyt niin hyväksi värisävyjen erottelussa.
Samoin täydenkuun aikaan kuvattuna jää moni yksityiskohta piiloon verrattuna niihin kuviin missä on näkyvillä varjon rajakohta.
Esimerkiksi tuohon helmikuiseen versioon verrattuna ei meinannut monia kraatereita, jotka siinä näkyivät hienosti, edes löytää tästä täysikuukuvasta.

Isompi kuva löytyy täältä.

JM

[weskuli]

Hei!

Tässäpä kaamoksen keskelle vähän väriä.

Hieno.

Tässähän olisi synkiksi ja myrskyisiksi öiksi tekemistä, kun lähtisi vertailemaan näitä kotikonstein näkyviin saatuja sävyjä "oikeisiin" geologisiin karttoihin (mitenkään siis kuvaasi väheksymättä! :)

Googletin geological map moon:lla ja löytyy vaikka mitä vertailumateriaalia. Esmes http://www.lpi.usra.edu/resources/mapcatalog/usgs/ :sta löytyy vaikkapa Platosta kuva (http://www.lpi.usra.edu/resources/mapcatalog/usgs/I701/), jossa samoja piirteitä voi olla näkevinään. Toinen paikka voisi olla http://astrogeology.usgs.gov/Projects/PlanetaryMapping/ .

t. Vesa K.

[Timo Kantola]

Tässähän olisi synkiksi ja myrskyisiksi öiksi tekemistä, kun lähtisi vertailemaan näitä kotikonstein näkyviin saatuja sävyjä "oikeisiin" geologisiin karttoihin (mitenkään siis kuvaasi väheksymättä! :)

Tämä on vähän vanha kuvapari 8.2 2004 (vasen) ja 2.1 2004, mutta sopinee tähän "Kuu väreissä" - olkoonkin mv. kuvia
Vasemmalla Copernikus IR valossa täydenkuun aikaan, ja oikealla näkyvässä valossa terminaattorilla.
Yksityiskohdat muuttuu aika lailla, kraatterit jotka on syntyneet ennen Copernikusta katoaa lähes kokonaan IR kuvassa, ja Copernikusta tuoreemmat kraaterit suorastaan hyppää silmille IR kuvassa... Lisäksi Copernikus näyttää IR valossa toispuoleiselta, iskeytyjä on tullut jonkinmoisessa kulmassa..

25cmF7 + Baader IRpass +                                                               Näkyvässä valossa 2.1 2004 klo 18:17
7.5mm okulaari suurennos 8.2 2004 klo 01:22

Isona, tosin aika rumana:
http://img134.imageshack.us/img134/5495/copernicus02012004klo18km3.jpg

[Lauri Kangas]

Värikuvat kuusta on itsellä ollut myös projektina.

Tässä vähän referenssikarttaa: http://paragrama.net/manalokos/view_photo.php?full=1&set_albumName=album04&id=planisferiofinal3eng

[-Jarz-]

Tässähän olisi synkiksi ja myrskyisiksi öiksi tekemistä, kun lähtisi vertailemaan näitä kotikonstein näkyviin saatuja sävyjä "oikeisiin" geologisiin karttoihin (mitenkään siis kuvaasi väheksymättä! :)

On tullut netistä etsittyä noita värikuvia kuusta, mutta useimmat löytämistäni on väritetty tarkoituksena tuoda esiin esimerkiksi kuun mineraalien jakautuma tai jokin muu pointti mielessä, jolloin ne eivät enää näytä kovin luonnollisilta. Mikä on kuitenkin ihan mielekästä, kun haluaa noita asioita tuoda esiin.
Itselläni oli kuitenkin ajatuksena lähinnä katsoa miltä kuu näyttää jos ihmissilmä havaitsisi värejä nykyistä herkemmin. Vähän sama kuin pimeässä käytetään valovahvistinta, joka tuo esiin pimeässä edelleen olevan valon, mutta vahvistettuna. Tässä tapauksessa kuuta katsotaan värivahvistimen avulla :).

Tässä kuva joka selventää miten koostin tuon värikuvan kuusta.


Vasemmassa laidassa on alkuperäinen kuva jonka kamera tallensi automaattisella valkotasapainoasetuksella. Seuraava kuukuva on histogrammin säätämisen jälkeen, jolloin värikanavat (RGB) ovat päällekkäin. Tämän jälkeen lisäsin asteittain värikylläisyyttä kunnes saavutin omaa silmää miellyttävän värikylläisyyden (sellainen pastellisävyinen). Tuo toimenpide tehtiin jokaiselle kuvalle erikseen, minkä jälkeen pinosin ne RegiStaxilla ja säädin yksityiskohtia esiin, sekä kontrastia ja valoisuutta (oikean puolimmainen kuva).
Lopputulos on muuten aika onnistunut, mutta kuun pohjoispuolisko jäi hiukan sumeaksi, mikä johtunee huurteesta kaukoputken suojalasin yläosassa tai mahdollisesti esim. polttovälin lyhentäjän linsseissä. Meinaan n.10 minuutin kuluttua noiden kuvien ottamisesta kaikki loput kuvat olivat aivan sumeita johtuen huurteen muodostumisesta. Tämän ikävä kyllä totesin vasta jälkikäteen :(.

Tämä on vähän vanha kuvapari 8.2 2004 (vasen) ja 2.1 2004, mutta sopinee tähän "Kuu väreissä" - olkoonkin mv. kuvia
Vasemmalla Copernikus IR valossa täydenkuun aikaan, ja vasemmalla näkyvässä valossa terminaattorilla.

Tänne vaan kuvia jotka poikkeavat normaaleista kuukuvista. Jännä nähdä toisenlaisia kuvia tutusta kohteesta.
Kuvasi on erittäin mielenkiintoinen ja hyvin tarkka yksityiskohtien osalta...käy kateeksi ;).

Yksityiskohdat muuttuu aika lailla, kraatterit jotka on syntyneet ennen Copernikusta katoaa lähes kokonaan IR kuvassa, ja Copernikusta tuoreemmat kraaterit suorastaan hyppää silmille IR kuvassa... Lisäksi Copernikus näyttää IR valossa toispuoleiselta, iskeytyjä on tullut jonkinmoisessa kulmassa..

Huomasin myös omasta kuvastani, että Koperniuksen oikealla puolella sijaitseva Eratosthenes kraateri katosi kokonaan näkyvistä tuossa kuvassani auringon valon osuessa siihen kohtisuoraan, kun taas kuvissa joissa valo tulee sivulta se näkyy hienosti. Tuo johtunee siitä, että kyseinen kraateri on syntynyt aikaisemmin kuin Kopernikus ja on peittynyt sen heittämien mineraalien (meinasin kirjoittaa maa-aineksen, mutta kyseessä nyt on kuitenkin kuu) alle ja näkyy vain kun valo heittää varjoja sen reunoista.

Löysin arkistojeni pohjalta myös kuvia (29.3.2007) Koperniuksen alueelta ja tein niistä suunnilleen samoilla menetelmillä värikuvan kuin mitä käytin tuossa täysikuu-värikuvassa.

Kopernikus normaalina RGB korjattuna versiona.


Sama kuva sitten värejä boostattuna.


Väriversio suurempana.

JM

[MarkoM]

Innostuin myös kokeilemaan vanhoihin Kuu-kuviin tuota "väritystä", ja tässä hieman radikaalimpaa (siis nimenomaan sitä ylikorostettua 'geologisempaa') väritystä 28.9.2007 otettuun Kuu-kuvaan (värien selitykset eli metalli-pitoisuudet löytyvät tuolta Laurin linkistä):



Työnkulku Photoshopissa oli suunnilleen seuraava:

   1. Kuvan automaattinen valoisuuden ja värisävyjen säätö (auto levels, auto color)
   2. Kuvan kopiointi uudelle tasolle (taso 2) näppäinyhdistelmällä CTRL+J
   3. Tason 2 värikylläisyyden lisäys (saturation) master-kanavalle 100%
   4. Tason 2 pehmennys gaussian blurilla 2.8 px (hävittää saturaation aiheuttaman pikselöitymisen)
   5. Tason 2 väriarvoksi color ja läpinäkyvyys 35%
   6. Tason 2 ja pohjatason yhdistäminen ja terävöitys smart sharpen -komennolla
   7. Valoisuuden (levels) säätö tummemmaksi (tumma pää 10 ja puolivarjo 0.95)

Ja joidenkin mielestä Kuu ei muka ole mielenkiintoinen kuvauskohde? ???

[weskuli]

Työnkulku Photoshopissa oli suunnilleen seuraava:

Kiitos, tämä oli hyvä ohjeistus. "Kuu väreissä for Dummies". Eikun yliopistolle ja testaamaan...

Ja joidenkin mielestä Kuu ei muka ole mielenkiintoinen kuvauskohde? ???

Onhan se kuitenkin lähin toinen taivaankappale, ja sellaisena pysyy toivottavasti mahdollisimman pitkään. :)  Olen joskus vähän pohdiskellut, että kun vanhemmiten näkö ei ainakaan parane, niin sitten 70+ -ikäisenä (eli 2030-luvun lopulla :) Kuu voi olla kohdelistalla aika kärkipäässä paitsi kuvausta niin myös visuaalihavaintoja ajatellen. Eihän sitä nyt kuvausta ja katselua lopeteta, vaikka olisikin webbikameroita paikan päällä...!  ;D

t. Vesa K.

[-Jarz-]

Tässä yksi värikuva lisää kuusta.
Kyseessä on Claviuskraateri lähiympäristöineen kuun eteläpuoliskolta.


Yksittäinen kuva CPC 800:n polttotasolta kuvattuna Pentax K10D:llä 29.3.2007. ISO 100 ja valotusta 1/8s.

Suurempi versio täällä.

--

   1. Kuvan automaattinen valoisuuden ja värisävyjen säätö (auto levels, auto color)
   ...
   3. Tason 2 värikylläisyyden lisäys (saturation) master-kanavalle 100%
   ...

Noihin Markon hyviin ohjeisiin voisi kohtiin 1. ja 3. vinkkinä lisätä, että...

1. Värien säätö kohdalleen manuaalisesti Ctrl+L "Levels" toiminnolla. "Auto levels" ja "Auto colors" tuppaa välillä yliprosessoimaan kuvaa, jolloin monesti kirkkaat kohdat kuvasta palaa puhki. Toisaalta joskus nuo "Auto" toiminnotkin tekevät hyvin hommansa.
Tämä toimenpide tehdään tosiaan aina ennen värikylläisyyden nostamista. Muuten tulee "jännän" näköisiä värityksiä :).

3. Värikylläisyyden säätö kannattaa tehdä useammassa osassa. Esimerkiksi vaikka 3 x 50% ja tulos on Photoshopissa jostain syystä ihan erilainen kuin, että säätää kerralla 100%.


JM

[-Jarz-]

Moi!

Selasin jälleen vanhoja arkistojani ja löysin kuvan kuun terminaattorista, eli valon ja varjon rajakohdasta. Siinä näkyy Rauhallisuuden meri (violetin värinen) ja heti alapuolella Nektarimeri (tämä käännösnimi piti oikein tarkistaa :)).
Myöskin ensimmäisen Apollo-11 ja viimeisen Apollo-17 laskeutumispaikat näkyvät kuvassa(ks. suurempi kuva).


Kuu 24.3.2007 CPC 800 XLT:n kuvatasolta kuvattuna. Pentax K10D, ISO100, 1/15s.


Sama suurempana.


JM

[-Jarz-]

Alkoi sitten kiinnostamaan kuitenkin tuollaisen mineraalikartan tekeminen kuusta. Tällainen siitä sitten tuli.



Suurempi versio löytyy täältä.

Ei muuta kuin louhimaan mineraaleja kuusta  ;D.

Linkit lähteisiin joista tarkastelin onko oma kuva edes miltään osin paikkansa pitävä. Kyllähän sitä sentään jotain yhtäläisyyttä löytyi.
http://www.lpi.usra.edu/publications/slidesets/clem2nd/slide_18.html
http://www.lpi.usra.edu/publications/slidesets/clem2nd/slide_17.html
http://bp3.blogger.com/_VM2gtjXE9Q4/RwGvmVb33JI/AAAAAAAAABU/dOQY3rKPxkw/s1600-h/The+Moon.jpg
http://paragrama.net/manalokos/view_photo.php?full=1&set_albumName=album04&id=planisferiofinal3eng

JM

[weskuli]

Alkoi sitten kiinnostamaan kuitenkin tuollaisen mineraalikartan tekeminen kuusta. Tällainen siitä sitten tuli.

Hieno on! Jos olisit geotieteiden tai tähtitieteen opiskelija, niin tuossa saattaisi olla ainesta jonkinlaiseksi harjoitustyöksi. Tai jos raportoit koko prosessin niin tuo, ainakin minusta, sopisi hahmottumassa olevaan (?) Astronetin artikkelijärjestelmään...?

t. Vesa K.

[-Jarz-]

Hieno on! Jos olisit geotieteiden tai tähtitieteen opiskelija, niin tuossa saattaisi olla ainesta jonkinlaiseksi harjoitustyöksi. Tai jos raportoit koko prosessin niin tuo, ainakin minusta, sopisi hahmottumassa olevaan (?) Astronetin artikkelijärjestelmään...?

Kiitos kommenteista.

Tuo mineraalikartan tekeminenhän perustuu siihen, että titaanioksidi ja rautaoksidi näkyvät eri kohtaa valospektriä, eli erivärisinä. Näin ollen ne voidaan tuoda esille sopivasti värejä korostamalla. Parempaan lopputulokseen pääsisi jos kuvaisi kuuta värisuotimilla, joiden läpi pääsisi parhaiten juuri kyseisen mineraalin aallonpituudet. Tuollaisista kuvista saisi varmaan koottua tarkemman kartan.
Värikuvaa otettaessa kuusta kannattaa käyttää RAW-kuvia. Niistä onnistuu parhaiten värikylläisyyden nostaminen. Myöskin alhaista ISO-arvoa kannattaa käyttää.

Tuo mineraalikartta jonka tein pohjautuu tuohon ensimmäiseen kuvaan. Siitä on yksinkertaisesti invertoitu värit ja sen jälkeen voimakkaasti säädetty asteittain värikylläisyyttä, sekä kontrastia ja vähennetty valoisuutta. Lisäksi säädetty aavistus keltaista väriä "Hue" toiminnolla, jotta TiO2 ja FeO välinen rajapinta tulisi selvemmin näkyviin.
Lisätään tähän nyt vielä, että tuo kuva on ihan kokeilua vaan, eikä pohjaudu mihinkään suureen geologian tietämykseen :).

Tässä oiva sivusto niille, joita kiinnostaa väriversioiden tekeminen kuukuvistaan.
http://www.atalaia.org/filipe/moon/colorofthemoon.htm

JM

[Lidl-Maisteri]

Tein itsekin kuusta saturoidun version.