Puolivarjo ylängöillä vs. merillä?

Aloittaja T. Öhman, 09.01.2020, 13:58:47

« edellinen - seuraava »

T. Öhman

Hei,

sain vasta äsken luettua Veikon ja PCW:n mainion Zeniitin jutun huomisesta puolivarjopimennyksestä. Tämä virke kiinnitti huomioni:

"Puolivarjo saattaa näkyä paremmin tummissa mare-alueissa kuin kirkkailla ylängöillä."

Minä olen aina ollut juuri päinvastaista mieltä, eli että etelän ylängöillä puolivarjo on paljon helpompi erottaa kuin Procellarumin, Frigoriksen ja Imbriumin (epätasaisen) tummien tasankojen ja ylänköplänttien kirjomalla pohjoisella puolella. Mutta voi aivan hyvin olla, että olen vaan vahvan itsesuggestion uhri. Onko kellään vahvaa kokemusperäistä tietoa tai reipasta perstuntumaa aiheesta? Äkkiseltään kirjahyllyni tai Google eivät vahvistaneet kumpaakaan näkemystä.

Teemu

joni

Saisiko asian mitattua kuvaamalla? Vai onko tässä kyse siitä miten silmämme näkee ja miten koemme erot?

T. Öhman

Pimennykset ovat aina niin yksilöllisiä (syvyys, suunta, ilmakehän puhtaus globaalisti ja paikallisesti...), että varmaan aika hankala olisi kuvatenkaan saada ihan selkeää vastausta. Ja ennen kaikkea ajattelin kyllä sitä paljain silmin tai kiikarilla tehtävää havaintoa. Aivot ja silmät on niin epälineaarisia vehkeitä, että mulla ei kyllä ole hajuakaan siitä, miten sen varjon erottumisen oikeasti "pitäisi" mennä. Mutta mutuni on vahva!  :cheesy:

Teemu

Pappis

Kuten tunnettua, ihmisen silmä sopeutuu aika julmettuun kirkkausalueeseen yllättävän helposti. Pelkästään iiriksen sopeutumisen myötä ihmisnäön kontrastialue on luokkaa 1 000 000:1. Vallitseviin tasaisiin valoisuusoloihin sopeutuneen silmän kontrastinerotuskyky on suuruusluokkaa 100:1.

Kontrastissa on aina se huono puoli, että se on suhteellinen käsite. Ei pelkästään kohteen sisällä, vaan myös suhteessa sekä kohteen ympäristöön, että myös havainnointiympäristöön. Joten, jopa havaintopaikan hajavalo ja silmien sopeutuminen vallitsevaan valoisuuteen vaikuttaa lopputulokseen. Epäilisin, että riittävän luotettava tulos edellyttäisi pään pistämistä tunniksi pahvilaatikkoon, ja pelkän Kuun havainnoimista kiikarein jollakin fiksatulla luksi-tasolla (Kuusta silmiin). Tällöinkin epäilen havainnoijan psykologisten ja psykosomaattisten tekijöiden vaikuttavan lopputulokseen ko. tunnin aikana.

Vai, pitäisikö vaan kuvata CCD-kameralla, ja verrata kontrastin muutosta puolivarjossa, ja mare- vs. ylänköalueilla?!

PCW

Havaitsemisen riemua! Toivottavasti huominen sää näyttää yhtä kivalta Helsingissä kuin tänään, niin voi havaita tuota ilmiötä. Kysymys Teemulta on kyllä hyvä. Itse jotenkin huomaan tumman alueen tummenemisen helpommin, kuin vaalean. Mutta kuten sanottua, se on mutua. Voipi olla tai voipi olla olematta.

Muistakaa kuitenkin tapahtuma huomenna. Ja tarkkailla, näettekö ilmiön selvemmin ylänköalueella vai esim. Mare Nubiumin ja Mare Humorumin alueella. Jännää ja kiehtovaa puolivarjopimennyksen seuraamista,

-PCW
Paula Wirtanen
Kuu ja planeetat sekä Asteroidit ja komeetat -harrastusryhmä. Virallinen kuuhullu.

Kuuhavaintoni Taivaanvahdissa
https://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/pics/5076336/observation_id/desc/0/20

VeikkoM

#5
Mutua tuo kirjoittamani arvelu puolivarjon näkemisestä tummilla alueilla paremmin on minullakin.  Sellainen vaikutelma minulle on jäänyt jostain pimennyksistä.

Mutta nähtäväksi jää.  Tuossa on hyvä paikka kokeilla, miten asia on.  Tosin.. iso osa syvimmällä puolivarjossa olevasta alueesta on vaalealla ylängöalueella.

Fysikaalisesti ajatellen valaistuksen taso vähenee Kuussa täsmälleen yhtä paljon kaikissa maastomuodoissa. Jotain voi olla tietenkin takaisin siroavan valon suhteessa, mutta sekin kai lopulta noudattaa samaa kaavaa kuin pimentymättömässä Kuussa, eli tietty (yllättävän pieni) prosentti valosta heijastuu/siroaa takaisin päin.  Eli lopultakin kyse taitaa olla valon aistimisesta kiinni.  Ja lopultakin vertailukohdista.
Veikko Mäkelä
Kuu ja planeetat, Asteroidit ja komeetat, Tieteellinen yhteistyö, Tietotekniikka sekä Kerho ja yhdistystoiminta -harrastusryhmät

Pappis

Lainaus käyttäjältä: PCW - 09.01.2020, 19:35:37
Kysymys Teemulta on kyllä hyvä. Itse jotenkin huomaan tumman alueen tummenemisen helpommin, kuin vaalean. Mutta kuten sanottua, se on mutua. Voipi olla tai voipi olla olematta.
Samaa mieltä, ja epäilen syyksi sitä, että kirkkailla alueilla ollaan sopeutuneen silmän 100:1 kontrastialueen ylärajalla ja osa kirkkaista alueista on jo "saturoitunut", kun taas meret ovat vielä "lineaarisella" alueella.

T. Öhman

Lainaus käyttäjältä: Pappis - 09.01.2020, 20:48:24
Samaa mieltä, ja epäilen syyksi sitä, että kirkkailla alueilla ollaan sopeutuneen silmän 100:1 kontrastialueen ylärajalla ja osa kirkkaista alueista on jo "saturoitunut", kun taas meret ovat vielä "lineaarisella" alueella.
Työhypoteesina tuo kyllä kuulostaa ihan järkevältä. Nyt kun uskoani on koeteltu, on mielenkiintoista nähdä, mitä silmäni ja aivoni tuosta sitten huomenissa sanovat.

Teemu

T. Öhman

No niin,

yritin olla niin objektiivinen kuin vain suinkin kykenin, ja kyllä minä sen puolivarjon erotin paljon selkeämmin loppupuolella ylänköiseltä SE-reunalta kuin alkupuolella merisemmältä SW-reunalta. Tässä nyt vaan oli se ongelma, että pilvet tulivat vähän maksimin jälkeen(!), joten loppupuoliskolla ei Kuu ollut likikään yhtä kirkas, eli sikäli nuo havainnot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Mutta sama fiilis tuli paljain silmin, 10x25:llä ja Nikon Coolpix P900:lla.

Teemu

PetriKe

Tässä kuvapari eilisestä pimennyksestä. Kumpikin kuva otettu samoilla asetuksilla. Tosin tuo vasen normaalikuva otettu Kuun olessa vielä suht alhaalla itäisellä taivaalla. Oikeanpuoleinen otettu n. klo 9:20. Sattui niin mukavasti, että virtalähteen automaattisammutus oli jäänyt päälle, ja se oli sammuttanut itsensä juuri tuon pimennysmaksimin aikaan. Seurantajalusta oli sitten pysähtynyt.

Selkeitä kelejä,

Petri Kehusmaa