Nostalgia-kuvia...

Aloittaja Timpe, 25.08.2017, 22:24:25

« edellinen - seuraava »

Timpe

Vain yksi kuva skannerin pedille tänä iltana...



Tuohon aikaan jos halusi salaman kuvattua, piti laittaa kamera jalustalla aikavalotukselle (B) sopivin säädöin ja odottaa lankalaukaisimen perässä, jos vaikka sattuisi leimahtamaan oikeassa kohtaa ruutua kuvauksellinen salama. Triggeriä ei ollut ja tämän ainoan onnistuneen salamakuvani saamiseen meni suurin osa tuosta Kodachrome 64 diafilmirullasta. (Muut ruudut olivat joko liki olemattomilla salamilla varustettuja tai täysin pimeitä.) Kuvattu maalaiskylän kotitalon yläkerran ikkunasta ennen sateen tuloa.
- Timo Inkinen

VeijoT

Nyt vasta huomasin että tuo 1 sivulla näkynyt Ransun 1500mm kaukoputki näyttää päätyneen minulle joskus vuonna 1996 - 97. jolla kuvasinkin sitten vuosituhannen loppuun asti.
Seurantaa en saanut toimimaan riittävän hyvin pitkille filmi valotuksille. Joten kuvasinkin sitten planeettoja ja kuuta.

Myhemmin 2000 luvun vaihteessa tuo 250mm peili siirtyi, tuohon toiseen täällä rakennettuun runkoon, entinen jalusta ja vaneriputki meni eräällä paikalliselle harrastajalle.
https://avaruus.kuvat.fi/Kuvausvalineet/1500mm/index.html




Planeettakuvissa käytin enimmäkseen vuonna 1998 Canon EX1 videokameraa, ja samoihin aikoihin Agfa digikameraa. ( digi järkkärit maksoi tuolloin omakotitalon verran. ) joten jätin ne suosiolla.




Vuonna 2001 Nikon 995 pokkari oli kovassa käytössä, siitä modasin omat linssit pois, ja istutin 12mm okulaarilinssit kameran zoom ryhmän paikalle.








Timpe

Lainaus käyttäjältä: VeijoT - 30.08.2017, 23:35:13
Planeettakuvissa käytin enimmäkseen vuonna 1998 Canon EX1 videokameraa, ja samoihin aikoihin Agfa digikameraa. ( digi järkkärit maksoi tuolloin omakotitalon verran. ) joten jätin ne suosiolla.

Ei tuo Canonin EX1 videokamerakaan ollut mikään halpa laite, kun se maksoi 15000 markkaa siihen aikaan, kun sen itsekin ostin. Oli sangen huono sijoitus käytetylle rahalle, sillä videokuvaukselle ei omassa käytössäni oikein löytynyt järkevää syytä tuossa kokoluokassa ja tekniikan kehitys meni nopeasti tuon Hi-8 kameran ohitse, vaikka tuo runko olikin aikansa parhaita harrastajavideokameroita  :undecided:

Mutta takaisin filmiaikaan ja kiroilemaan (jälkikäteen) tarkentamisen vaikeutta pimeässä filmirungolla. Tässä malliksi kaksi ruutua Hale Bopp komeetasta kevättalvesta 1997 diafilmille (50mm normaaliobjektiivi jalustalta ja olikohan 8s valotukset), kun ne näyttivät vielä etsimessä täysteräviltä... pöh!  :shocked:




- Timo Inkinen

Lauri Kangas

Ei tuohon aikaan paljon lannistanut vaikka tähdet diaruudulla näyttikin tuollaiselta. Paljon huonompi mieli olisi tullut jos olisi ollut jotain aavistusta millaista kurjuutta, työmäärää ja rahanmenoa ei-pistemäiset tähdet tulevat vielä 20 vuoden päästä aiheuttamaan.  :cool:

Timpe

Joo, silloin oli pääasia kun edes jotain tähtitaivaalta tarttui loppukuvaan  :grin:
Noissa komettakuvissa olin tyytyväinen komeetan pyrstöön (Hale-Bobb oli kirkas komeetta) ja komeettaa tuli valotettua tasan niin pitkään kuin objektiivin polttoväli antoi myöten ilman että seuraamattomista tähdistä olisi tullut liikaa viiruja. Tarkennuksen epäterävyys sen sijaan oli ihan tahatonta... :embarrassed:

Seuraavassa viirutähtikuvassa ei sitten tarvinnut tuskailla seurannan puuttumisen kanssa, kun maapallo oli seurantajalustana. Kalustona järkkäri jalustalla 50mm normaaliobjektiivilla, melko suurella aukolla ja suljin avattuna riittävän pitkäksi aikaa (tässä 35min). Filmi taisi olla jotain hitaampaa tai taustataivas nykyistä pimeämpää, kun taustasta tuli noin neutraali yli puolen tunnin valotuksellakin.


- Timo Inkinen

Timpe

Jatketaanpa jutustelua 1980-luvun tähtikuvaamisesta filmikameralla, kun tuossa viereisessä "Tähtikuvauksen aloitus - mistä liikkeelle?" pedataan nykypäivän laitteistoa käyttökuntoon.
Tilanne oli siis sellainen, ettei tuolloisessa 100/F8.5 Newtonissa ollut seurantaa ja sen Rev.2 mallin tuntiakseli oli kallistettu suunnilleen Pohjantähteä kohti. Looginen askel tästä eteenpäin oli heittää kamera reppuselkään kaukoputken päälle ja yrittää kuvausta kameraoptiikalla. Tässä alla kokemuksia eri filmeistä ja objektiiveista (jälkimmäinen oppi on paikallaan nykypäivänäkin).

Tuolloinen kamerarunkoni oli Pentax ME Super ja siinä oli lasikalustona nämä:
Cosina 28/2.8 laajakulma
SMC Pentax 35/2.8 M
SMC Pentax 50/1.7 M
SMS Pentax 100/2.8 A
Tamron 35-70mm F3.5-4.5 zoom.

Laitoin tuolloin jonkun noista kiinni kameraani ja kameran tukevasti kinopäällä paikalleen kaukoputken selkään.
Sitten aloin tuijottelemaan 6mm okulaarin läpi 144x suurennuksella johonkin epäterävään kirkkaaseen tähteen, jota pidin näkökentän keskellä putkea säätämällä (putken lukitukset olivat löysästi kiinni). Kameran suljin oli B-alueella lankalaukaisimella lukittuna auki ja ennen tuota objektiivi oli tarkennettu kirkkaaseen tähteen (Pentax ME Superin etsin oli selvästi kirkkampi kuin aiemman Cosinan etsinkuva).

Kameran diafilmi oli aluksi valittuna päiväkuvauksia varten ja alkuvaiheessa siellä oli hidasta Kodachrome 64 filmiä. Sen käyttöä tuli kokeilla myös tähtikuvaukseen, sillä päiväkuvissahan se oli aikansa "paras" diafilmi moneen lähtöön neutraalilla, värikylläisellä väritoistollaan. Miten se mahtaisi toimia tähtikuvissa, jos yrittäisin valottaa pidempään?
Tässä on 28mm, 12min, F2.8, Kodachrome 64 -yhdistelmän tulos. Ei kovin hyvä lopputulos, liian hidas 64 ASA herkkyys ja 28mm/F2.8 laajakulman pienikokoinen fyysinen himmenninaukko oli kovin pieni päästämään fotoneita läpi.



Sitten seuraavaksi kokeilua 50-millisellä objektiivilla. Tuon kuvalaatu oli täydellä aukolla kehno, joten sitäkin piti himmentää samaan F2.8 aukkoon. Mutta nyt fyysinen himmenninaukko oli suurempi ja käytössä oli ASA 200 herkkyyden filmiä. Nyt jo 4 minuutin valotuksella tuli kuva, jossa on ainakin paljon tähtiä ja muutama deep sky -kohdekin eli tästä syntyi se pakollinen Andromeda-kuva, jossa ovat myös M33 ja M34 kohteet "selvästi" näkyvillä.

50mm, 4min, F2.8, Agfachrome 200 -yhdistelmä:



Sitten uusi yritys jonkun kuukauden/vuoden kuluttua tuolla 28/2.8 laajakulmalla, mutta nyt Ektachrome 400 filmille.
28mm, 15min, F4.0, Ektachrome 400 -yhdistelmä ja Kefeuksen/Joutsenen suuntaan kuvaten.
Tässä seurannankorjaus ei ollut ihan niin "tikissä" kuin edellisessä kuvassa  :tongue:



Filmin suhteen tuo oli parempi (=paras diafilmi tuohon aikaan tähtikuviin, koska jätti taustataivaan sinisen suuntaan olevaksi, Agfalla tuli punaista sävyä ja Fujilla vihertävää). Mutta kuvausaukkona käytetty F4.0 ja laajakulma pienen pieni fyysinen himmenninaukko pilasivat tuon 15 minuutin äheryksen käsiseurannalla  :undecided: Laajakulman polttoväli oli näet armollisempi käsiseurannan virheille, joten sitä tuli kokeiltua aina tuonne 15 minuuttiin saakka. Ei hyvä silti... Käytännön oppi tästä oli, että kuvausoptiikassa pitää olla mahdollisimman suuri fyysinen himmenninaukko, jolla kuvataan näin himmeitä tähtinäkymiä. Tässä tapauksessa se olisi tarkoittanut esim. 24/1.4 objektiivin hankintaa, mikä oli vielä kaukaista tulevaisuutta tuohon aikaan. Tai sitten jokin pidemmän kuvauspolttovälin käyttämistä. (Verratkaa esim. 28/2.8 ja 50/2.8 aukkoyhdistelmän fyysisiä kokoja mistä fotonit tulevat läpi, niin ymmärrätte eron.)

Seuraavaksi tulee vertailua 35mm - 50mm - 100mm polttoväleillä.
Ensin 35mm, F3.5, 10min, Ektachrome 400 -yhdistelmä (ja hiukan hapuilevaa seurannan korjausta käsipelillä). Mutta verratkaa tähtien määrää tuohon 28/4.0 kuvaan...



Sitten 50mm, F2.0, 13min, Ektachrome 400 -yhdistelmän jälkeä, missä alkaa näkymään jo noita punaisia vetysumujakin  :smiley:



Tuosta pitäisi päästä vielä lähemmäksi, joten lyhyt teleobjektiivi peliin.
Tässä 100mm, F2.8, 16min, Ektachrome 400 -yhdistelmän kuva, josta voi sanoa käsiseurannan tarkkuuden pettäneen...  :grin:



Seuraava edistysaskel on tietysti seurannan parantaminen suhteessa kuvauspolttoväliin. Tein tuolloin vähälle käytölle jääneen ladonoviseurannan, jota käytin kamerajalustan päällä. Tuossahan on ruuvi, jota kierretään tasaisella nopeudella, mikä estää tempoilevan seurantaliikkeen synnyn. Tästä päästään seuraavaan tähtikuvausongelmaan eli kosteuden hallintaan.
Tuolloin tuli mieleen kokeilla, mitä tulisi, jos valottaisin vielä pidempään samaa aluetta? Varmistaakseni seurannan pysymisen kuosissa, käytin nyt taas laajakulmaa.

Tässä 35mm, F2.8, 21min ja Ektachrome 400 loppukuva (eli kaikki hyväksi havaitut asiat samassa paketissa... ja lopputulos oli kuvausobjektiivin huurtuminen kesken p-i-t-k-ä-n käsiseuratun aikavalotuksen :cry:)
Tähtikuvaus ei ollut helppoa tuolloin, eikä nykyäänkään, jollei kaikkea mahdollista ongelmaa ota huomioon ja opi virheistään!



- Timo Inkinen

Lauri Kangas

Lainaus käyttäjältä: Timpe - 08.09.2017, 23:40:12
Filmi taisi olla jotain hitaampaa tai taustataivas nykyistä pimeämpää, kun taustasta tuli noin neutraali yli puolen tunnin valotuksellakin.

Tämä johtuu filmien resiprookki-ominaisuudesta eli siitä että liian himmeä signaali ei valota filmiä ollenkaan. Siksi filmille oli hyvä napsia pitkiä viirutähtikuvia ilman että taustataivas pomppailee esiin, niinkuin digillä.

pnuu

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 09.09.2017, 15:29:12
Tämä johtuu filmien resiprookki-ominaisuudesta eli siitä että liian himmeä signaali ei valota filmiä ollenkaan. Siksi filmille oli hyvä napsia pitkiä viirutähtikuvia ilman että taustataivas pomppailee esiin, niinkuin digillä.

Tai oikeammin resiprookkisuuden puuttumisesta :-) Ideaalisestihan sama valotus saadaan  kun valotusaika puolitetaan ja vastaavasti joko aukkoa avataan yhdellä pykälällä tai herkkyys tuplataan. Joillakin filmeillä tuo reciprocity failure on toisia pahempi.
Panu Lahtinen
"You haven't really been anywhere until you've got back home",
Twoflower in "The Light Fantastic"

joni

Tässäpä minun nostalgiaa kevät-talvelta -97. Toisen kuvan eteen lähdin polkupyörällä merenjäälle kuvaamaan komeettaa. Tarakalla oli lastattuna jakkara ja saranasta tehty "ladonovi" jalustoineen. Repussa Hasselblad ja lintukaukoputki. Päästyäni jäälle olin jo melko jäässä. Laitteiden virittely oli itsessään koettelemus sormille. Usean minuutin valotus ja samalla lintuputken okulaarin kautta tehty tähden seuranta ruuvia varovasti kiertäen. Näitä muutamia peräkkäin ja lopulta huomasin että siinä istuskellessa oli jaloista kadonnut tunto. Nenäni oli jäätynyt okulaariin kiinni ulos hengitetyn ilman jäätyessä ihon ja okulaarin metallin väliin. Siinäpä sitten hakkaamaan nyrkeillä reisiin jotta tunto palautuisi ja jalat saisi pelaamaan normaalisti...Puolen tunnin pyöräily kohti kaupunkia onneksi lämmitti jalat. Kotona peiton alla lämmitellesäni avasin sälekaihtimet ja komeetta loisti upeasti suoraan ikkunasta. Oli se upeaa aikaa ja onneksi on kuvat ja muistot tallessa!

Ransu

Mahtavat kuvat Jonilta!
Hattu nousee korkealle, noiden saamiseksi on nähty vaivaa ja monen asian on pitänyt loksahtaa kohdalleen. Nuo kannattaisi ehdottomasti ladata taivaanvahtiin jos ei vielä ole
Rauno Päivinen
Imatra
C14, Meade10" LX200 OTA,Tal100RS, Vixen 81SD, EQ8.
http://pellervo-observatory.blogspot.com/

Timpe

Ja kun ei ollut mahdollisuutta oikein ottaa noita ds-kuvia tuon enempää, niin sitten tuli tilanteen niin salliessa kuvattua muita yönäkymiä.
Tässä ensin -25C pakkasella puutarhanäkymiä kuutamossa...

Agfachrome 50, Tamron 35-70 zoom ja 30s/F5.6 yhdistelmä:







Vaimo on noita joskus sanonut satumetsän näkymiksi, mutta jotenkin tuo täysikuu antaa talvimaisemaan aivan uudet ulottuvuudet  :smiley:

Tässä on sitten Kuun ja Jupiterin yhteisnäkymä 1/1987... (näistä diakuvista ei ylivalottuneita Kuun sirppejä noin vain korjatakaan :sad:).
Ektachrome 400 ja 50mm objektiivi, 4s/F3.5:

- Timo Inkinen

einari

Kolmannessa kuvassa taitaa olla Orionin vyötäkin taivaalla.
Hienoja kuvia ja pakkanen noista kuvista välittyy katsojallekin.
___
Tapio

Kari Laihia

Timpe mittailin ihan huvikseni Hale-Bopp kuvistasi ensimmäisen. Olet ottanut kuvan 1997-4-5T 18-20:00UT .Mitattu paikka komalle 02h28m55.61s +42 21' 17.4" . Kuva oli sen verran hyvä että sain mitattua ilman suurempia ongelmia. Oli yllätys että skannatuista filmiajan kuvista saa näinkin hyvät mittaukset aikaiseksi. Jouduin kuitenkin kehittelemään hieman menetelmiä.

Timpe

Lainaus käyttäjältä: Kari Laihia - 13.09.2017, 09:46:05
Timpe mittailin ihan huvikseni Hale-Bopp kuvistasi ensimmäisen. Olet ottanut kuvan 1997-4-5 T 18-20:00UT .Mitattu paikka komalle 02h28m55.61s +42 21' 17.4" . Kuva oli sen verran hyvä että sain mitattua ilman suurempia ongelmia.

Mielenkintoista, tuo saattaa hyvin pitää paikkansa. En nyt pysty vahvistamaan mittaustasi, sillä tuohon aikaan olin pienen pojan isä ja aika kului muissa touhuissa kuin havaintokirjanpidossa. Diassakin lukee vain Hale-Bopp, joten niiden kehyksistä ei ole apua. Muistikuva ajalta on, että ajoin Hyvinkäältä Hanko-Mäntsälän tietä Mäntsälän suuntaan, kunnes tien pohjoispuolelta löytyi sopiva metsäaukko ja sen vieressä tieltä lyhyt ajoluiska metsään, jotta auton sai parkkiin. Kellonaika ainakin piti paikkansa, sillä lähdin tuonne heti pimeän tullessa ja kevättähän se oli, jotta kyseinen kometta näkyi. Oli varmaan ollut jokin juttu T&A:ssa tai jopa paikallislehdessä, jotta tuohon havaintoyritykseen tuli ryhdyttyä.  :wink:
- Timo Inkinen

Timpe

Muutamia vuosia taaksepäin eli tässä tulee diakuvia 10.4.1990 revontulista Ruokolahdelta.

Pentax 35mm F2.8 ja 20-30s valotus Agfachrome 200 RS:lle tuotti tällaista jälkeä. (Ovat ihan eri sävyissä kuin aiemmat negatiivifilmiltä skannatut.)

Tässä ensiksi silmille hiukan punaisen suuntaan näkyneet reposet pitkällä valotuksella.



Saman illan revontulikorona:



Ja tällaista oli koillisella/itäisellä taivaalla parin kuvan voimin:





Näiden jälkeen nuo diakauden kuvat alkavat olla lopussa, mutta vielä löytyy muutamia enempi päiväaiheita seuraavaan kertaan...
- Timo Inkinen