Nostalgia-kuvia...

[Timpe]

Vanhat parrat pääsevät sitten muistelemaan aikaa ennen digiä ja Photaria/PixInsightia tietokoneella...
Tähän ketjuun voivat varmaan muutkin lisäillä vanhoja filmiajan muistojaan tähtiharrastuksesta ajalta ennen suurta digikuvauksen mullistusta. Kerätään siis sekalaisia(-via?) muisteluja 1900-luvun tähtiharrastuksesta, jos siitä on vielä jotain muistijälkeä tallella ennen dementian tuloa.

Allekirjoittaneen kotona piti näet uusia vanha HP 4500c tasoskanneri, kun sen ajurituki oli loppunut Windows XP-tasolle ja Windows 7:aan sen oli saanut niukin naukin asennettua 5500 sarjan ajureita puukottamalla. Mutta nyt Windows Kympin asennus hetken mielihäiriössä tähän kuvankäsittely-pöytäkoneeseen lopetti sitten tuon HP:n ikälopun laitteen käytön kuin seinään ja sen tilalle ostin viimein uuden skannerin. Tämä Epsonin laite osaa skannata paperikuvien lisäksi myös filmejä ja dioja, joista irtoaa nyt iloa (muillekin?) tämän nostalgia-tripin myötä... 

Siis tästä lähtee... lukekaa, jos vanhat ajat kiinnostavat.
Vuonna 1982 luin itse ahkeraan J.M. Heikinheimon Teemme peilikaukoputken -kirjaa ja sen hengessä syntyi vanerista tällainen 100/850mm peilikaukoputki-viritys. Hannu Määttänen oli laatuoptiikan toimittajana jo tuolloin ja Teknofokukselta sai tuollaiseen kaukoputkeen valmiiksi muotoiltuja, kiillotettuja ja aluminoituja peilejä. Ja okulaareja, ettei tarvinnut lähteä näitä optisia osia itse hiomaan. Kaikki muu piti tehdä itse tuon Heikinheimon "kirjan" oppien mukaan...



Kyllähän tuollakin tarkentimella sai tarkennettua tähtiin laajakulmaisen Erfle 20mm okulaarin, vaikkei tarkentimessa ollut mitään hienoliikuntoja (tässä on malli "kaksi putkea sisäkkäin + lukitusruuvi kyljessä").



Tuon ajan filmien rae oli 400 ASA:isena värinegatiivina kohtuullisen päälle käyvää, mutta paremmasta ei ollut tietoa. Huomatkaa, että kummankaan kuvan taustalla ei (kai?) näy tähtiä eli nämä putkikuvat on kuvattu negatiivifilmille, josta aika on jyrsinyt osan väreistä pois (en lähtenyt korjaamaan, kun on kyse nostalgiakuvista). Vai olisikohan tuo kumminkin hämärissä kuvattu kuvapari, mutta tällöin Kuun pitäisi olla viistosti kuvaajan takana antamassa varjoja tuolla tavoin?

Puoli vuotta kestin putken kylkeä pitkin sihtailua ja tarkentimen kanssa sähräämistä.
Tässä on tammikuun 1983 merkittävä putkipäivitys: on saatu putkeen ATM-etsinputki kiikarinlinssistä, mihin sai kiinni 40mm Kellner kakkosokulaarin, kun se ei ollut pääputkessa käytössä. Ja nyt käyttöön oli saatu oikeasti tasaisesti rattailla liikkuva tarkennin (=Teknofokus hoiti tällaiset harrastajatarpeet tuohon aikaan suvereenisti, kun Hannu muisti laittaa edellisen tilauksen mukaan tuoteluettelon tähtiharrastustarvikkeistaan).



Se mikä 1980 luvulta jäi mieleen Ruokolahdelta, olivat selkeät tähtikirkkaat yöt. Ja jos ei ollut Kuuta taivaalla kiusaamassa, niin sitten satunnaisesti näkyi kirkkaita revontulia mitä piti yrittää kuvata Cosinan järkkärirungolla ja 50/1.8 objektiivilla. Filmi oli 400 ASA:n väripaperikuvia varten ja sinne mahtui 24 tai 36 kuvaa rullalle. Valmiit paperikuvat sai käsiinsä kun meni kirkonkylälle kehityttämään tuollaisen negatiivifilmin paperikuviksi. Vei siis ensin valotetun, takaisin filmikotelon sisään käärityn negatiivifilmin liikkeeseen, odotti viikon ja kävi noutamassa valokuvaajalta Eirillä kehityksessä käyneen filmin pois ja sai kasan oudoilla väreillä varustettuja paperikuvia. Ja kun mukaan osasi ottaa muutaman päiväkuvankin, niin kuvavalmistajan koneet eivät (yleensä) katkoneet kuvia leikkurissa keskeltä kuvaa kahtia. Pois lähtiessä mukaan tarttui uusi rulla 400 ASA:n Fujicoloria, jos Kodakin Kodacolor 400 oli loppunut tai halusi erilaisia sävyjä valokuviinsa.

Tässä parit reposkuvat tuolla yhdistelmällä kuvaten (jalusta ja jokin 4...8s valotus, kun ei ollut seurantaa ja 50mm objektiivi tekisi muutoin tähdistä pieniä viiruja).





Jatkoa seuraa, kun tsekkaan mitä noista vanhoista negatiiveista sitten löytyykään skanneriin. Olin kumminkin 1980-luvulla aktiivikuvaaja myös tähtiharrastuksen kanssa, vaikken omistanutkaan mitään tähtikuvaukseen kelvollista seurantajalustaa. Siis kukaan tähtiharrastaja ei tuohon aikaan omistanut tuollaista seurantajalustaa, jollei sellaista itse tehnyt (ladonovet yms.) tai laittanut pitkälle neli/viisinumeroista markkasummaa johonkin Instrumentariumin myymään Celestron kaukoputkeen. Mutta katsotaan lisää myöhemmin, kun selvittelen noita negatiivejani

[Lithos]

Onpa hienoa nähdä kuvia vanhoista itsetehdyistä laitteista. Minulla on jotenkin ikävä noita nuoren iän öitä... en tosin osaa sanoa onko asiat oikeasti muuttuneet, vai oliko ennen vaan enemmän aikaa nähdä niitä. Nykyisin tuntuu taivas olemaan pilvessä aina kun pystyisi vähän valvomaan. Omasta vanhasta putkestani minulla ei valitettavasti ole kuvia. 150 mm F/8 putkesta ovat jäljellä vaan teknofokuksesta hankitut peilit, valitettavasti aluminointiin on jokin eliöstö iskenyt muutamaan kohtaan joka ei lähde puhdistamalla pois... muuten restauroisin vanhasta sotaratsusta uuden putken. Ehkä vielä jonakin päivänä... tuolla lasilla on tunnearvoa kun sillä nähtiin kaikki ensimmäistä kertaa. Siihen putkeen hankitut plössl okulaarit ovat käytössä vieläkin. Minulla tämä touhu ajoittui 90 luvun alkuvuosiin.

[Tikkes]

Loistava ketjun avaus Timpe  .
Noihin aikoihin ei tullut itse vielä kuvailtua, mutta kiikareilla ja ihan vain istuen mökillä aitan portailla saattoi katsella kauankin kirkasta tähtitaivasta.
Voi olla, että aika kultaa muistoja, mutta tuntuu, että ennen saattoi olla kirkkaita öitä viikkoja putkeen. Nykyisin hyvä, jos edes kerran viikossa.

[Timo Kuhmonen]

Mielenkiintoinen ketju :-) Itselläni olisi kuvamateriaalia filmillä, mutta ei ihan ulotu 1900 luvun lopulle - vaan alkaa jostain 2001 tienoilta.

Täytyy itsekin skannata ja käsitellä kuvia - pistää Epson skanneri töihin. Ajureilla on ollut samanlaista ongelmaa (Epson 4990 tuki loppunut) kuin Timpen kuvaamassa tilanteessa. Itselläni on win7 pöytäkoneessa ja siinä tasolla toistaiseksi pysyy.

Yksi kodakin tekemä testidia itselläni on. Siitä saisi perustestin tehtyä skannatessa, onko värimaailma kohdallaan. Eri filmit toistaa värejä hieman eri tavalla, joten aivan lopullista "totuutta" tuokaan ei varmista.

Luuppina minulla on Leican valmistama 5x suurentava. Ei ollut halpa, mutta kuva on tosi terävä...

Käytitkö Timpe myös diafilmejä, esim tähtimaisemaa kuvatessa?

[juusom]

Hienoja kuvia ja muistelmia! Näitä on kyllä mielenkiintoista lukea.

[Timpe]

Minulla on jotenkin ikävä noita nuoren iän öitä... en tosin osaa sanoa onko asiat oikeasti muuttuneet, vai oliko ennen vaan enemmän aikaa nähdä niitä. Nykyisin tuntuu taivas olemaan pilvessä aina kun pystyisi vähän valvomaan.

Noihin aikoihin ei tullut itse vielä kuvailtua, mutta kiikareilla ja ihan vain istuen mökillä aitan portailla saattoi katsella kauankin kirkasta tähtitaivasta.
Voi olla, että aika kultaa muistoja, mutta tuntuu, että ennen saattoi olla kirkkaita öitä viikkoja putkeen. Nykyisin hyvä, jos edes kerran viikossa.

Hiukan samat fiilikset täälläkin, sillä joko aika kultaa muistot TAI sitten oikeasti ennen 1980-luvulla oli enemmän tähtikirkkaita öitä kuin nykyisin (tätä yritin todistella tuolla ilmastonmuutosketjussakin, mikä meni lukkoon). En ole itsekään kuvaillut tähtiä päätoimisesti 1980-luvulla, koska siitä ei oikein vain tahtonut tulla mitään muutamasta syystä (jatkan alle lisää). 1980-luvun alkuvuodet menivät näin ollen visuaalihavaintojen merkeissä ja siltä ajata tähtitaivas tuli hyvinkin tutuksi tuon pienen 100 millisen peilikaukoputkeni kanssa. Asuin tuolloin maaseudulla pimeän yötaivaan alla ja jos tähtiä näkyi, niin syksyllä rajamagnitudi liikkui 6.5 mag tienoilla tippuakseen talven pakkassumujen takia 5.5 magnitudiin. Eipä silti vaihtaisin nuo silloiset yötaivaat koska tahansa valosaasteisen Hyvinkääläislähiön mag 4.5 yötaivaiden tilalle, jos se olisi mahdollista 

Tuolloin minulla oli kamerajalustana sellainen halpis-Manfrotto, jonka kanssa napsin kuvia Cosina filmirungolla ja muutamalla Cosina objektiivilla (50mm, 28mm). Veri veti kumminkin kuvaamaan kaikkea mitä yötaivaalta löytyi, vaikkei kalustosta löytynyt seurantaa.  Tässä niitä tavallisia aloituskohteita eli ensin Kuunsirppi, maatamo ja Venus iltataivaalla. Tästä aiheesta on kolme kuvaa, joista vain yksi on tarkennukseltaan terävä. Yritä siinä nyt pimeän Cosina etsimen avulla tarkentaa tähtiin, kun ei ole mitään LiveView toimintoa. Lisäksi et nähnyt lopputulosta ennen kuin vietyäsi valotetun filmin kehitykseen... Tässä tarkennusta haettiin horisontista puiden mukaan



Sitten huomasin, että Kuuta voisi yrittää kuvata kaukoputken kautta, kun laitoin jalustalta järkkärin ilman objektiivia sen tarkentimen taakse. Hiukan piti sährätä, että sai tarkennuksen kohdalleen ja kameran pysymään kuvatasossa suorana, mutta kamerajalustan kahta jalkaa keikuttamalla sekin onnistui satunnaisesti niin että joku kohta Kuusta jäi teräväksi. Tässä terminaattorin seutu



Mutta Kuu ja iltanäkymät planeetoista eivät olleet "mittään" nuoren miehen mielestä ja oli yritettävä kuvata tähtiä. Ei minkään kaukoputken kanssa, mutta jos saisi kuvia edes kameraobjektiivilla. Olin sentään onnellinen järjestelmäkameran omistaja, jolta löytyi rungosta aikavalotustoiminto ja käytöstä kamerajalusta kinopäällä. Kameraliikkeestä löytyi tähän hätään lisävälineeksi mekaaninen lankalaukaisija, joka lukittiin pohjaan ruuvilla. Tällöin kameran etsimessä näkyi valotusmittarin punainen valo alivalotuksen merkkinä, mutta ei siitä pitänyt olla mitään haittaa kun vain valottaisin tähtitaivasta riittävästi eli 10-15s maksimissaan. Tööt, väärin...

Ensinnäkin yhteistyö kuvavalmistamon kanssa ei oikein toiminut, kun mokomat eivät löytäneet filmiltä mitään kuviksi tehtävää   Ja vaikeaa se on nykyiselle Epson-skannerillekin, joka löysi tästä filmiliuska-parista alkuun vain puolikkaan ja kokonaisen revontulikuvan skannattavaksi. Onneksi laitteesta löytyi käsisäädöt, niin pääsin jatkamaan tätä kuvien digitointia.



Toiseksi palaute tällaisesta kuvasta (ensimmäinen kuva alla) toimivaksi valotukseksi (seuraavat kuvat) on kovin hidas filmikehityksen takia. Ja sitten kun ne kuvat tulivat takaisin, niin juuri nuo tärkeät tähtikuvat jäivät painamatta paperikuviksi. Paikallinen valokuvaajakin kirkonkylällä mainitsi jotain pimeästä kuvaajasta ja antoi opetusta järjestelmäkameran alivalotuksen varalle. Valaistui, kun kerroin kuvien olevan tähtikuvia...

Tässä näkyy silti hyvin kuinka Cosina rungon etsimessä näkyvä alivalotuksen merkkivalo vuosi jostain filmitilaan ja valottui myös filmille yli 1s aikavalotuksissa. 
Eh, ja sitten Canonin insinöörit luulivat digirunkoja kehitellessään, että tuo kuuluu asiaan ja laittoivat varhaisiin digirunkoihin mukaan sen vahvistinhehkun!



Kassiopeiaa...


Perseusta...


Ja Orionia...


Painotan nyt tässä, että en ole nähnyt näitä kuvia aikoinaan muuten kuin negatiivifilmin ruskeanvärisinä kirkkaina ruutuina, joissa ei näyttänyt olevan mitään kuvaa... Ei kovin motivoiva lopputulos tuolloin 1980-luvulla ja mitä ihmettä olisi mahtanut tapahtua, jos olisin silloin saanut kehittämöstä edes suunnilleen tuollaiset tähtikuvat, missä näkyy TUNNISTETTAVIA TÄHDISTÖJÄ?!!   
No, meni se 1980-luku visuaalihavaintojen parissakin hyvin...

Yksi kodakin tekemä testidia itselläni on. Siitä saisi perustestin tehtyä skannatessa, onko värimaailma kohdallaan. Eri filmit toistaa värejä hieman eri tavalla, joten aivan lopullista "totuutta" tuokaan ei varmista.
Käytitkö Timpe myös diafilmejä, esim tähtimaisemaa kuvatessa?

Joo, käytin kyllä, mutta pitää vielä kaivella sitä ennen mitä noista vanhoista negatiiveista sattuisi löytymään 
Värimaailmasta sen verran, että noissa se on ennallaan. Säädin skannauksesta lähinnä Levels-säätöjä ja jätin muut säädöt tekemättä. Negoista yökuvia skannatessa ainakin nuo antoivat mustan taustan, kuten kuuluukin.

[Timpe]

Unohtui vielä lisätä tämä reposkuva, kun niitäkin tuntui leimuavan sangen usein tuolloin 80-luvulla...



Tästä näkyy myös yksi filmikuvaamisen vakiovaiva eli filmitila piti pitää puhtaana, jottei tulisi kuviin noita naarmuja. Tuolloin oli tosin keskustelua siitä, että myös kuvavalmistamoiden laitteet aiheuttivat noita pitkittäisiä viiruja. 

[Tikkes]

On se vaan ollut miesten touhua tuo filmikameralla tähtikuvaaminen. Kunnon kansallisromanttista tukkilaismeininkiä   .

Katsoin ensin, että onpas kirkkaasti tallentunut kaliforniasumu kuvan reunaan, mutta se olikin se alivalotusvalo  .

Hyviä kuvia kuitenkin Timpe, kun ei aina näillä digivehkeilläkään tahdo päästä tuollekaan tasolle 

[RL]

Hienoja kuvia. Filmillä kuvatut revontulet näyttävät aidoilta. Nykyään näkee +20 saturaatio ja +20 clarity boostattuja reposkuvia, ei niin aidon näköisiä enään.

En ole hirveän vanha, mutta muistikuvana on että ennen oli talvella lunta, kylmä ja tähtitaivas. Kesällä oli ukkosia. Nykyään tuntuu harvinaisita tapahtumilta.

[kvahlman]

Oikein komeita kuvia on perusfilmille tallennetuiksi!

Tuli ajatuksena mieleen että liekö tuo ajanjakso 80-luvulta tänne nykypäivään sellainen että noiden kuvien ja nykytaivaan välillä olisi jotain havaittavia tähtien siirtymiä tai novia...

[Timpe]

Kiitos!  Ei ne nyt niin ihmeellisiä ole ja nykyiset digirungoilla kuvatut antavat noille räpellyksille turpiin vähintään 5-0.
Ettei menisi liikaa luuloksi, että 1980 luvulla kuvattiin tähtiä tuosta vaan ja säännöllisesti tilaisuuden tulleen, niin laitetaanpa kokemus Kuun kuvauksesta filmikameralle, kun tuli mieleen kokeilla okulaarin läpi kuvaamista. Varhaista "filmiskooppausta" siis!

Etsimessä kaikki näytti hyvältä ja Kuu tarkentui nätisti okulaarin kautta etsinruudulle sen 50-millisen normaaliobjetiivin kautta. Suurennussuhdekin oli hätkähdyttävän suuri, joten kiirettä piti Kuun seuraamisessa ja kameran asettelussa okulaarin taakse. Havaintopäiväkirjan mukaan (tammikuun 20. päivä 1983) taisin kuvata ihan käsivaralta kameraa tukien, koska sen valotusmittari on antanut noinkin nopeita suljinaikoja. Odotukset olivat tietysti korkealla, kun vein filmiä kehitykseen ja paperikuvien tullessa takaisin, nuo hienot Kuu-kuvani loistivat kaikki poissaolollaan tulosteista. Kirjoittelin sitten havaintopäiväkirjan kylkeen happamen tekstin sivun laitaan ja päättelin negatiiveja tutkimalla epäonnistumisen syyksi alivalotuksen. Tässä siis skannattuna yksi tuollainen okulaariprojektio-ruutu...



Tekniikan kehittymistä odotellessa tuo "okulaariprojektio-tekniikka" unohtui minulta kokonaan filmiajan loppuun saakka. Ja kun sitten viimein hankin ensimmäisen digipokkarin (Nikon Coolpix 4500), niin eikös tuon pitänyt olla juuri erityisen hyvin digiskooppaukseen soveltuva malli, jolla tulikin sitten kuvattua Kuuta samalla tekniikalla ihan innoissaan (sen verran tuo filmiajan fiasko jäi kaivelemaan  ).

Kyllä se niin vain oli, ettei 1980-luvulla tähtikuvia otettu kovinkaan usein ja kuvausinnon kohteeksi pääsivät ihan muunlaiset kohteet!


Diat sitten käsittelyyn seuraavaksi...

[Ransu]

Tuttua huttua omalta kohdalta, filmijärkkärin kanssa pimeässä tarkentaminen linssin, saatikka kaukoputken läpi oli aivan toivotonta hommaa.
Omalla kohdalla kaukoputkirakentelu taisi lähteä tästä torvesta, jossa oli Määttäsen Hannun tekemä 250 f/6optiikka.
Ammattikouluikäisenä alumiinipellistä ja romuttamolta haetuista laakeriosista tehdyn värkin mekaniikka oli hakusessa ja haarukasta tuli toivottoman heppoinen.
Putki ei ollutkaan kauhean pitkään tässä muodossa


Sai sillä kuitenkin ainakin yhden onnistuneen kuukuvan aikaiseksi. Kamerana oli Pentax ME Super, varmaankin jollakin teippivirityksellä kiinni


Vähän varttuneempana olin paikallisessa metallifirmassa töissä ja sain rakennettua tuohon hyvään optiikkaan firman vehkeillä vapaa-aikana tukevan jalustan.
Jalustassa oli tangenttiruuviseuranta jonka nopeutta pystyi muuttamaan taajuussäätimellä.

Putken sijoituspaikkana oli ensimmäisen oman remontoitavan talon piharakennus. Rakentelin tuon sellaiseksi että siitä sai katosta kaksi sektoria avattua, koko pömpeli oli rakennettu betonialustalle tukevien pyörien päälle, eli koko koppia sai käännetty sinne suuntaan minne halusi katsella.
Tässä siis meikäläisen ensiobservatorio joka toimi samalla pihavajana.



Ja kopin sisällä uuden muodon saanut putki. Kuvia en tuolla muistaakseni saanut aikaiseksi, totesin tarkentamisen olevan aivan toivotonta himmeän etsimen kautta. Toinen ongelma oli kohteen löytäminen, olisi vaatinut toisen tarkasti suunnatun putken selkään jolla olisi saanut tehtyä etsimisen.

[Tikkes]

Onhan ne laitteet vuosien saatossa hieman kehittyneet.

Mutta onpas tyylikäs tuo Ransun haarukkajalusta 

[Timpe]

Kiitos kuvista ja kertomuksesta Ransu! 
En itse edes kuvitellut saavani tähtikuvia kaukoputken kanssa, joten sinullahan systeemit olivat monta kertaluokkaa kehittyneempiä kuin oma visuaali-peilikaukoputkeni koskaan oli. Haarukka näyttää itse asiassa tukevalta, mutta laakeroinnit ja akselit alimittaisilta. Törmäsin samaan ongelmaan jo tuolla visuaaliputkellani ja tuosta Newtonista tuli tehtyä uudempi kehitysversio muutaman vuoden kuluttua ensiversiosta. Yritän löytää siitä mallista kuvia seuraavaan viestiini, mutta nyt tähän väliin tulevat ensimmäiset diakuvani yötaivaan kohteista. Ja kun nuo sai kehityksestä pois, niin olipa hymy herkässä, sillä loppukuvan laatuero negatiivifilmillä otettuihin paperikuviin oli niin selvä että en enää tuhrannut aikaani paperikuvien ottamiseen.   

Tuolloin kelpasi kuvauskohteeksi mikä tahansa iltataivaan näkymä hämärissä eli tässä kesäyötä pilvineen Otavan kera. (Filminä Kodakin Ektachrome 200 tai olikohan 400 ASAinen, en nyt muista, rakeisuudesta tunnistaa kumminkin.) Ainakin Mellon tietää kylän mistä nämä kuvat on otettu, mikä ei ole kovin kaukana Ransun kotipaikaltakaan...



Kuuta ja Venusta toiseen kertaan, edelleen tuolle Ektachromelle...



Sitten kameraliikkeestä Imatralta tarttui mukaan Agfachrome 50 RS, jonka väritoistoa erityisesti harmaasävyjen osalta kiiteltiin. Toivottoman hidas filmi tähtikuviin, mutta muutamat elokuiset yöpilvet silläkin tuli kuvattua 20.7.1986 iltayönä.





Lisää diakauden kuvia sitten seuraavalla kierroksella. Liitteessä ruutukaappaus tältä illalta ts. tuolloin 1985-86 säät suosivat paremmin kuvaamista kuin nykyisin; taivaalla nyt taas jotain pilvihöttöä ja pitää laittaa putki takaisin parkkiin havaintosuojan sisään, kun tuo pikaisesti katsoen selkeä iltayö onkin tällainen... pöh!
Ja havaintosuojasta vielä Ransulle sen verran, että sullahan oli kehittyneet systeemit jo tuolloin! 

Mietin nyt vielä tuota aikaa, jolloin yllä otetut kuvat tuli kuvattua ja kaukoputket rakennettua:
* ei tietokonetta, ei harrastajayhteisöä mitä kautta ideat ja tietotaito leviäisi näin hyvin kuin täällä foorumilla. Ainakin minulle 1980-luvun tähtiharrastus oli sangen yksinäistä puuhastelua, jota juuri kukaan sukulaisista ei ymmärtänyt. Kyselivät mm. että näkyykö sillä putkella hyvin pilviä? Oletko laskenut tähtien määrää ja mitä niissä tähdissä on katsomista? Eh... selitä siinä jotain deep sky tuhnujen näkymisestä ja mitä sieltä okulaarista pitäisi sitten näkyä. Onneksi URSA ja koululaitos ovat tehneet hyvää valistustyötä ja yleistieto tähtitaivaasta on levinnyt merkittävästi paremmin kansan pariin...
* ei muita avaruusaiheisia lehtiä luettavaksi kuin mustavalkoinen T&A (en tilannut Astronomyä tai Sky & Telescopea, vaikka URSA:n kautta niitä olisikin saanut ryhmätilauksena).
* yleisesti ottaen tarkempaa havaintotietoa/opastusta sai lähinnä vain kirjastosta kirjojen muodossa ja esim. Kari Kailan tähtiopas tuli tuolloin hyvin tutuksi.

[Timpe]

Jatkoa kaukoputkikuvilla ts. tuo 100/850mm Newton sai uuden jalustan vuonna 1985. Tämä tuli tehtyä varmuuden vuoksi riittävän järeästä tavarasta ja painoi sellaiset 25-30kg. Onneksi havaintopaikalle ei ollut pitkä matka raahattavaksi. Huomatkaa uudet DEC-lukituspyörät, joilla saatiin kitkaa paremmin hallittavaksi tuossa suunnassa... Laite suunnattiin summittaisesti Pohjantähteen, jolloin voitiin seurata visuaalikohdetta vain yhden akselin varassa kaakkois-lounaistaivaalta. Ei korkeussäätöjä, ei muuta napasuuntausta kuin jalustan putkea pitkin tehty suuntaus. Helppoa!



Tuon seuraava inkarnaatio oli sitten vuoden päästä näistä osista:
* lasikuituputki
* teräksestä tehty deklinaatiolaatikko akseleineen
* vanhan Simcan moottorinlohkosta otetut valurautakappaleet, joilla saatiin hyvä liukukitka tuolle DEC-akselille (akseliputket hitsattiin paikalleen laatikkoon, kun nuo olivat lukittuna jalustan pikkuhaarukassa ja noissa lohkoissa)
* uusi pääpeilinpidin ja kulmaetsin (kiikarin objektiivista, romu M42 objektiivista tarkennusmekanismi yms.)



Ja kun nuo laittoi kasaan, putkesta tuli tällainen viritys:



Tässä kuva sen käytöstä:



Ergonomia oli melko hyvin kohdallaan ja laite oli keskimäärin toimiva. Ja kun noita jalusta-rakenteita katsoo tarkemmin, niin ymmärtää yleisen halveksuntani ns. "Kiina-p***:aa" kohtaan (kevyet kiinalaisjalustat) ja tietyn tarpeeni ylimitoittaa erilaiset rakenteet kuten nykyisen kuvausjalustan ja havaintosuojankin 

Huomasin samalle että diafilmillä ja uudella jalustalla kuvaten tuosta "filmiskooppauksestakin" tuntui tulevan jotain. Tässä malliksi 17.10.1986 iltayöstä näkyneen Kuunpimennyksen lähikuva. Okulaarina oli 20mm laajakulmainen Erfle, josta tulivat nuo hulppeat vääristymät Kuun muotoon. Mutta olipahan tuon ajan kuvaksi muutoin ihan kelvollinen Kuu-kuva eli olin kovin tyytyväinen tuohon 



Dokumentoin tuon melko hyvin vastaisuutta varten, joten tässä on tuon illan havaintotiedoista osa... (kertoo kuvaustekniikan salat).



Niin ja kun tuolla oli maininta, että kuvattu 200mm objektiivilla kuva ("Kuun sirppi & punainen maan varjo; hieno"), niin tällainen siitä tuli...



Ja samaan hengenvetoon vielä vastaava viritys Jupiterista. Tämä on kuvattu 12.5mm Coulter Optical ortoskoopin kautta, minkä myymistä pois harmittelen vieläkin. Oli ilmeisen hyvälaatuinen ortoskooppi, kun antoi hienoja näkymiä myös planeetoista (siis siinä mittakaavassa, mita tuollainen 100/850mm putki antaa). Todistettavasti pari juovaa näkyvissä...



Seuraavaksi jotain muuta, mitä sitten dia-arkistosta löytyykin... (hiukan hitaita ovat purkaa lasikehyksistä skanneriin lasittomiin kehyksiin ja takaisin).
Kaikkea sitä on nuorena jannuna jaksanut tehdäkin eli on mukava muistella näitä aikoja 30 vuoden takaa...